Yksin kotona kaksin

First thing I see when I wake up

Shanghaissa alkoi eilen talvi. Vielä sunnuntaina oli +16, mutta eilen oli alimmillaan +1. Tänään on menty samoilla lämmöillä ja lämpötilamuutoksen alkaa jo tuntea kotona. Jos jo viikon ajan olen käpertynyt töiden jälkeen ja lähes koko viikonlopun ajaksi vilttien sisään sohvan nurkkaan juomaan teetä ja katselemaan telkkaria kynttilän valossa, niin nyt eilen ja tänään tunne on vain vahvistunut. Nyt vain puettava vielä lisää päälle sinne viltin alle.

Mun mies on ollut jo yli viikon työmatkalla ja nyt olis viimeistään se hetki kun tarvittais händimäniä kytkemään asuntoon lämmöt päälle. Painelinkin tänään koiralenkillä management toimistolle pyytääkseni jotain henkilöä tulemaan laittamaan meidän koti lämpimäksi. Managementissa istui kaksi tyttöä jotka eivät osanneet sanaakaan englantia. Ensin yritin tavata f l o o r h e a t i n g i ä, ja viittoilla lattiaa ja hyristä ja hytkyä näytellen paleltuvani. No eihän siitä mitään tullut - ainakaan naurua enempää. Oli taas pakko soittaa kiinalaiselle työkaverilleni ja pyytää tulkkausta. "Míngtian" sen verran ymmärsin eli huomenna pitäis jonkun tulla laittamaan lattialämpät päälle.

On muuten aika huimaa olla yksin kotona. Tai siis onhan mulla koira seurana, mutta ettei puoliso ole paikalla. Me ollaan normaalisti niin tiiviisti yhdessä ja tehdään lähes kaikki asiat yhdessä. Jopa telkkarin katsominen, etenkin jotain hauskaa ohjelmaa on ihan tylsää yksin, kun ei voi nauraa sille yhdessä. Huomaan myös että olen paljon innokkaampi siivoamaan kun mieheni on kotona. Jotenkin yksin ollessa tavaroita jää sinne tänne ja miten ne mukitkaan ei löydä sinne tiskikoneeseen välittömästi. Mietin kyllä liittyykö mun siivousinnottomuus nyt mun väsymykseen, etten vaan yksinkertaisesti jaksa, eikä kiinnosta. Mieluummin vaan käperryn sinne sohvan kulmaan viltin alle Chili seurana. Niiiiin rankka vuosi on takanapäin ja järjestämäni reilun viikon takainen tapahtuma on saatu jotakuinkin päätökseen, niin nyt tuntuu hetkeltä jolloin voin katsoa huokaisten taakseni ja odottaa edessä kimmeltävää joululomaa.

Chili on ollut aivan korvaamaton seuralainen mulle. Koko viikon olen Chilin kanssa tehnyt verkkaisia lenkkejä, katsellut telkkaria ja vaan ollut. En ole töiden lisäksi saanut aikaiseksi juuri mitään. En ole jaksanut tehdä edes ruokaa. Ruokahalu jotenkin katosi myös töissä ja monena päivänä olen skipannut lounaan ja pärjännyt hyvin muutamalla mandariinilla. Mandariinit ovat muuten todella mehukkaita ja makeita täällä ja voi että kuinka ihanasti niiden tuoksusta tulee joulu mieleen. Päätä mulla on vähän särkenyt, mutta meiltä on kaikki särkylääkkeet loppu, myös mun migreenilääkkeet. Tulipa mieleen että oon muuten vetänyt huomattavan määrän särkylääkkeitä vuoden aikana. Pitäisköhän mun viimein alkaa käyttää lukulaseja töissä.

Viime viikolla päätimme osallistua jälleen ensi lauantaina Shanghain Suomalaisten järjestämiin Suomen Itsenäisyysjuhliin. Mulla on ollut kaksi vuotta sama iltapuku ja nyt päätin teettää uuden. Valitsin jälleen mustan kankaan ja tyyliltään uusi iltapuku tulee olemaan vielä yksinkertaisempi kuin vanha ja edelleen hihaton. Maanantaina kävin sovittamassa pukua ja hyvältä vaikutti. Jotain nää kiinalaiset kyllä osaa! Huomenna pääsen hakemaan uuden puvun ja toivon ettei se lattialämmitystyyppi ole tulossa juuri samaan aikaan kun mun pitäis olla Lu Jia Bang Luulla.

Chili on huomenna 11 kuukautta. Ja edelleen niin mainio tyyppi. En varmaan ole kertonut, mutta vielä toissaviikolla Chili raahasi aina meidän töissä ollessa meidän lenkkareita ja tennareita olohuoneen ja ruokailutilan lattialle. Onneksi tollanen pikkusintti ei saa suurta tuhoa aikaiseksi, mitä nyt muutamien kengännauhojen päitä pureskellu rikki. Niinpä ollaan vaan mukisematta korjattu kengät takaisin paikoilleen ja pidetty huoli, että kaikki parhaimmat jalkineet ovat olleet komerossa piilossa. Viime viikon maanantaista lähtien yksikään kenkä ei ole liikkunut kotona kun olen ollut töissä. Aika upeeta. Nykyään muuten pääsen vain yhdellä aamu-ulkoilutuksellakin ennen töihin menoa, eli tyttö on tainnut kasvaa aika lailla aikuisemmaksi. Mutta miettikää kuin nopeesti aika kuluu! Ihan hurjaa. Chili on kuukauden päästä vuoden ja me ollaan nyt oltu 2 vuotta ja 3 kuukautta Kiinassa. Nyt sukulaiset ja kaverit... eikö ensi vuonna olisi jo korkea aika lisätä matkasuunnitelmaksi Shanghai, eikö vain!

Rauhallista joulukuuta kaikille ja ihanaa Joulun odotusta!

PS. Tässä vinkkinä yksi ihana blogi Villa Furulund, jota lukemalla et voi välttyä joulutunnelmatartunnalta. Blogia pitää eräs ihana nuori nainen, joka oli pari vuotta sitten minulla harkkarina Shanghaissa.