Uusia tuulia

Muuttotouhut ovat pitäneet kiireisenä ja pois somesta ja pois blogista. Kyllä, luit oikein... Shanghaielämä alkaa olla vähissä ja 55 laatikkoa lähti muutaman kuukauden merimatkalle. Sinne meni myös meidän ihana 2x2 metriä leveä sänky ja oonkin pian kaksi viikkoa nukkunut enemmän tai vähemmän huonosti hotellin vuoteessa. Huomaan muuten että nukkuminen ja unen laatu on mulle koko ajan tärkeämpää mitä vanhemmaksi tulen. Onneksi hotellissa asumisessa on kuitenkin enemmän plussapuolia ja olen koittanut parhaani mukaan nauttia sopivasta joutilaisuudesta ja helppoudesta. Ei ole tiskejä tai siivoamista ja aina pääsee valmiiseen pöytään. Hotellissa on erinomainen kuntosali, ulkouima-allas ja ollaanpa päästy nauttimaan myös saunasta. Miesten ja naisten puolen saunojen välissä on niin kevytrakenteinen seinä, että on kuin saunottaisiin yhdessä siipan kanssa, sillä seinän läpi pystyy kätsästi juttelemaan ihan normaalilla puheäänellä. Saunaosasto tuntuu muutenkin olevan hyvin vähällä käytöllä sillä ei olla puolentoista viikon aikana nähty siellä muita ihmisiä. Eilen (lauantaina) kävikin niin että naisten puolen saunaa ei ollut laitettu päälle ja nopean henkilömääräanalyysin jälkeen hipsin vähin äänin mutta vikkelästi miesten puolen saunaan löylyihin. Hahah... luotan siihen että "TIC" (= This is China) eli näin saattoi tapahtua vain Kiinassa. Miesten puolen sauna on muuten harmikseni parempi, sillä naisten puolen saunan olen saanut lämmitettyä vain 55 asteiseksi. Ei siinä kunnon löylyjä saa, mutta on kyllä rentouttanut ihanasti urheilemisen jälkeen.

Tällä erää meillä on enää muutama Shanghaipäivä jäljellä. Minulta on kovasti kyselty mitä jään täältä kaipaamaan. Omaksi ihmetykseksi en ole keksinyt mitään konkreettista tai yksittäistä asiaa vastaukseksi, vaikka varmasti sellaisia asioita on. Takuuvarmasti ne tupsahtelevat ajatuksiin myöhemmin, ja tiedän että ne ovat enemmän tietynlaisia tuntemuksia kuten vaikkapa suurkaupungin ja kaikesta-kaukana-asumisen luoma itsenäisyys, ihmisen pienuuden huomaamista ja omien elämän arvojen terävöitymistä. Shanghaielämän päättymistä enemmän mulla on ajatukset ja odotukset tulevassa. Koiria on kova ikävä ja uudet asiat kiehtovat, mitä ne sitten onkin. Ja vielähän meillä on paluuliputkin Shanghaihin. Eli mistä näitä tietää. Huomisesta on turha huolehtia etukäteen.

Nyt edessä häämöttää hengähdysbreikki, josta aiotaan ottaa kaikki irti. Pidän myös lomaa blogista ja nähtäväksi jää jatkanko enää kirjoittamista. Blogin kirjoittaminen kun on toiminut mulla jonkinlaisena lisähappena maailmojeni välissä. Katsotaan :)


..."nää vuodet ollu tuulisii, sä oot ollu juuri siin"...


Kaunista, kuulasta ja reipasta syksyä!