tiistai 19. toukokuuta 2015

Mandariinia ja Chiliä

Matkalla opiskelemaan kiinaa. AQI 180, mutta kukat oli mielestäni tosi kauniit tien varrella.
Opiskelen kiinaa kerran viikossa kahden tunnin ajan. Ihan joka viikko ei tunteja välttämättä ole, sillä meitä käy tunneilla minun lisäksi kaksi muuta yrityksen expattia, ja jos ryhmästä kaksi on estyneitä tulemaan, siirretään tunteja kalenterissa eteenpäin.
Olen käynyt tunneilla nyt vajaan vuoden. Suomireissut ja työkiireet ovat nipistäneet tästäkin ajasta ison siivun. Hirmun paljon en harjoittele kieltä kotona lukien kiinaa koulukirjoista, mutta yritän käyttää kiinankieltä käytännössä sen minkä osaan. Opiskelemme mandariinia, mutta emme keskity kiinankielisten merkkien harjoitteluun. Meidän ensimmäinen opettaja (meillä on opettaja vaihtunut jo kaksi kertaa) halusi että harjoittelemme myös merkkejä, ja saimme kotiläksyksi aina 10 merkkiä, jotka piti vihkoon raapustaa jokainen merkeistä kymmenen kertaa. Merkkejä kirjoitetaan systemaattisesti jokainen viiva tietyssä järjestyksessä ja pääsääntönä viivojen vetelylle on "ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle". Jos minulla olisi enemmän tunteja viikossa, haluaisin ehdottomasti jatkaa myös merkkien harjoittelua. Mielestäni kiinalaiset kirjaimet ovat kauniita, ja kun jotain sanaa eli merkkiä piirtää tarpeeksi monta kertaa, jää sen merkityskin helpommin mieleen. Nyt kolmannen opettajan - neiti Miao, kenen länsimaalainen nimi on Lulu - kanssa, emme siis kiinalaisia merkkejä harjoittele, vaan keskitymme pinyinin opiskeluun. Harjoittelemme ääntämistä, kielioppia, jokapäiväisiä fraaseja ja keskustelua. Ja tietysti sanoja. Kiina on vaikea kieli, mutta kielioppi ei mielestäni ole ihan hurjan hankalaa. Kiinankielessä ei esimerkiksi ole aikamuotoja eikä monikkoja. Vaikeinta on ääntäminen eli ne tonesit. Sama sana voi tarkoittaa eri tonesilla lausuttuna täysin eri asiaa. Kiinankieliset merkit eivät tarkoita eri asioita, mutta pinyin eli kiina länkkärikirjaimilla kirjoitettuna, voi sama sana tarkoittaa eri asiaa riippuen tonesista. Haasteellista, mutta mielenkiintoista!

Minä taidan olla meidän ryhmästä edistynein, mikä varmasti johtuu vain siitä, että yritän käyttää kiinaa niin paljon kuin pystyn arkielämässä. Silti minullakin on ollut kiinankielen tunnilla kertoja, jolloin tuntuu että en ymmärrä yhtään mitään mitä opettaja sanoo ja epätoivo valtaa mielen. Tulee tunne ettei niistä opinnoista ole ollut mitään hyötyä ja etten tule ikinä oppimaan kiinaa. Ja uskon etten kyllä ikinä tulekaan oppimaan kiinaa niin hyvin, että voisin pitää palaverin kiinaksi tai edes keskustella kiinalaisen kanssa käyttäen pelkästään kiinaa. Silti uskon että kaikki mitä opin, on hyödyksi. Hallitsen jo numerot, rahan, lähikaupassa käynnin, taksilla liikkumisen sekä osaan pyytää menun tai laskun ravintolassa kiinaksi. Okei.. näissäkin tulee vielä blackoutteja, mutta mitäs sitten - "yrittänyttä ei laiteta". Tuntuu että kiinalaiset kyllä arvostavat kun edes yrittää käyttää heidän kieltään. Ja mikä parasta, nykyään välttyy jo siltä ettei minua pidetä ihan turistina - ainakaan ei ihan joka kerta :)

Tähän väliin on ihan pakko vähän kehaista...
Sain tänään mahdollisuuden käyttää yrityksen kuskia viemään minut käyttämään Chili Puxissa eläinlääkärissä. Selitin kuskille kiinaksi "minun tarvii viedä koirani Chili eläinlääkärille" ja "voisitko hakea minut klo 14.00". Tässä sama pinyiniksi: "Wǒ de gǒu Chili xūyào gù shòuyī. Qǐng lái jie wǒ liǎng diǎn ma?" Kuski ymmärsi ekalla! Olin itsestäni todella ylpeä koko loppupäivän.

Olen käyttänyt Chiliä aiemmin kahdessa eri paikassa eläinlääkärissä. Toinen paikoista "Dian Dian" on ihan meidän kulmilla ja meiltä kävelee sinne vajaassa kymmenessä minuutissa. Dian Dianissa Chili mm. leikattiin. Toinen käyttämämme eläinlääkäri asema on mielestäni tätä Dian Diania parempi, vaikka onkin täysin kiinalainen klinikka sekin (paikan nimeä en muista), mutta sinne kulkeminen kestää 1,5 tuntia suuntaan. Sillä klinikalla Chili on sirutettu ja sieltä hän sai biopassin lisäksi lomakkeen, jonka kanssa minun piti käydä meidän asuinalueen lähimmällä poliisiasemalla suorittamassa koiran rekisteröinti. Se miksi nyt kävimme kolmannella eri eläinlääkäriasemalla, Shenpu klinikalla, johtuu siitä, että jos koiran haluaa joku päivä viedä maasta, on sen läpäistävä rabies-vasta-ainetutkimus. Tämä tutkimus pitää teettää vain ja ainoastaan kyseisellä eläinlääkäriasemalla. Myös rabiesrokotus oli otettava siellä ja tällä kertaa kävimmekin vain rokotuksessa. Nyt 30 päivän päästä tästä rokotuksesta, menemme klinikalle uudestaan ja tehdään Chilille tuo rabies-vasta-ainetesti. Käytännös koirasta otetaan verinäyte, joka lähetetään Eurooppaan ja ihan varma en ole kuinka kauan testituloksen saaminen kestää. (Veikkaisin 2-4 viikkoa.) Jos Chili ei läpäise testiä, rokotetaan uudestaan, odotetaan 30 päivää uudestaan ja tehdään vasta-ainetesti uudestaan. Yksi testi maksaa 2750 RMB eli noin 400 €. Rabiesrokotus maksoi 215 RMB eli noin 30 €. Eli ei ihan halpaa lystiä. Käytännössä kaikki koiran rokotukset, sirutukset, rekisteröinnit ym. tarvittavat dokumentit tulevat maksamaan huimasti enemmän kuin mitä koira maksoi. Sitten kun rabies-vasta-ainetesti on mennyt hyväksytysti läpi, voi sen dokumentin saatuaan 90 päivän päästä siitä viedä koiran maasta. Tämän jälkeen on pidettävä huoli siitä, että ottaa rabies vahvistuksen aina hyvissä ajoin ennen expiry päivämäärää, ei tarvitse uusia vasta-ainetutkimusta.
"Tuleeko musta isona mamu?"

"Nyt oon vielä vaan aika namu <3 "

tiistai 12. toukokuuta 2015

Skootterilla mä ratsastan


Enpä olisi 2,5 vuotta sitten uskonut, että töistä kotiin mennessä hyppään kiinalaisen mopomiehen kyytiin. Tänään hyppäsin. Olenkin jo aiemmassa kirjoituksessa maininnutkin, että toimistomme sijaitsee erittäin vilkkaan Shanghai New Expo Centerin vastapäätä, ja tosiaan vuodessa on vähemmän niitä päiviä, ettei siellä jotkut messut olisi. Toimiston sijainti on toisaalta hyvä, sillä tästä on noin kilometrin matka kahdelle eri metrolinjalle sekä reilu kilometri Maglev-junalle. Maglev-juna on magneettijuna, jolla pääsee 10-15 minuutissa Shanghain Pudongin lentokentälle. Yleensä juna ajaa noin 350 km/h vauhtia, mutta olenpa istunut kaksi kertaa kyydissä kun juna on kaahannut 430 km/h. Edellisen toimistomme läheisyydessä ei juurikaan ollut mitään lounaspaikkoja ja yleensä söinkin töissä sitä ruokaa mitä sinne milloinkin tilattiin. Välillä se oli ihan syötävää, mutta aika usein oli pakko skipata lounas. Lounaan skippaamiseen saattoi olla muitakin syitä, mutta jätän niistä kertomisen tässä väliin. Uuden toimiston sijainti taas antaa hyvät mahdollisuudet valita viikon jokaiselle päivälle eri lounaspaikka. Kilometrin päässä sijaitsee Kerry Parkside -ostoskeskus, josta löytyy kiinalaisia, japanilaisia, korealaisia, vietnamilaisia... jne, mutta myös aika monta suhteellisen länsimaalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Muutama oma suosikkini mainittakoon: Baker & Spice, Blue Frog, Subway, Starbucks, New York Pizza. Baker & Spice on mun ehdoton suosikki.

Kaikenkaikkiaan toimiston sijainnissa on enemmän plussia kuin minuuksia, mutta on ihan pakko myöntää, että välillä ottaa todella paljon pannuun jos on tullut töihin taksilla ja sitten kun työpäivä venähtää yli kuuteen, ja jos vielä pitää raahata mukana läppärilaukkua, joka mulla painaa sen 8 kg. Huhtikuun alussa päätin että en enää raahaa tietokonetta kotiin ja olenkin aika hyvin päätöksen pitämisessä onnistunut. Tänään vaan jostain ihmeen kummasta töistä lähtiessä kimposi ajatus, että jos niitä duuneja vielä illalla vähän jatkaisi. Ja virhehän se oli. Kun olin kilometrin kävellyt raahaten taas sitä hemmetin läppärilaukkua samalla pujotellen ihmis-, auto- ja mopovilinässä hengittäen raskasta pakokaasua sisuksiini ja miettien kotona odottavaa Chiliä, että kohta se pikkukaveri ei varmaan enää jaksa pidätellä "villahousuissaan", niin ketutus kasvoi kasvamistaan, vaikka kuinka yritin ajatella että otahan nyt ihan rauhallisesti. Kadun varressa on sen kilometrin matkalla useita takseja ja pimeitä takseja, jotka yrittävät saada kymmenkertaisen tai suuremman taksan lyhyistäkin matkoista, joten niiden kyytiin en ihan periaatteestakaan mene. Tien vieressä on myös paljon skootterikuskeja, jotka myös tarjoavat kuljetusta. Eilen sitten sellainen vanha pappa siinä skootterinsa kanssa rullasi vierelleni ja kysyi mihin olen menossa ja mietin että mitä hittoa, hyppään kyytiin. Ja niin tein. Pappa ajeli ihan rauhallisesti ja sähköskootterin kyydissä oli ihan tukeva istua kaikkine laukkuineni ja perillä maksoin kyydistä 30 rämpylää eli n. 4,50 €. (Yleensä taksikyyti töistä kotiin maksaa 14 - 30 RMB.) Pääsin turvallisesti ja nopeasti alle 10 minuutissa kotiin, eikä tarvinut kantaa painavaa tietokonelaukkua selkä väärällään. Olipa hyvä mieli! Kyllä kannatti!

Kotona odotti iloisesti häntääsä ja koko kroppaansa vatkaava pieni kaveri, mutta valitettavasti myös pissalammikko olohuoneen matolla. Annettiin lammikon olla, paineltiin ulos ja vahinko siivottiin vasta sisään palatessa. Samalla energialla tuli pestyä myös parvekkeen lattia. Vaikka ilmanlaatu on ollut nyt jo ainakin kuukauden ihan kohtuullinen ja välillä jopa erinomaisen hyvä, huomaa parvekkeen pinnoista, että sitä saastetta on ilmassa kuitenkin todella paljon. Parveke pitää pyyhkiä läpikotaisin kerran viikossa.

Illan aikana en ole avannutkaan läppärilaukkuani ja itselleni lupaan nyt - ja tässä nyt myös kirjoitettuna mustaa valkoisella - etten enää kanna tietokonetta töistä kotiin, ja Chilille kuiskaan että tulen myös aikasemmin töistä kotiin.

Huomiseksi on luvassa aurinkoinen sää!



perjantai 8. toukokuuta 2015

Good Morning Shanghai!

Aamukaffet parvekkeella Chilin kanssa.
Ihanaa - taas on perjantai! Miltei kaksi viikkoa on kulunut siitä kun palattiin Shanghaihin. Täällä on ollut ihanan lämmin; joka päivä +20 tai yli ja yöksikin laskee alimmillaan noin +18 asteeseen. On ollut ihana nauttia aamukaffet ja iltapäiväteet parvekkeella. Chili myös selkeästi nauttii parvekkeella olosta, mutta ei se sinne yksin halua mennä tai jäädä, jos itse ollaan sisällä. Tällä viikolla minulla on työpäivät venähtäneet melko myöhään ja parina päivänä on pitänyt myös kävellä töistä kotiin. Toimistomme sijaitsee messukeskusta vastapäätä ja jos-ja-kun on jotkut messut meneillään (ja melkein joka päivä on), niin on aivan mahdotonta saada taksi. Onneksi kotiin on vain 4 km mikä taittuu reippaasti kävellen 35 minuutissa. Eilen ja tänään hurauttelin töihin meidän sähkömopolla. Ihan magee fiilis kun on lämmintä ja voi tukka hulmuten aurinkolasit päässä suijailla Shanghain ruuhkassa!

Olen aamuvirkku. Herään aina aikaisin. Mutta nyt meillä asuu pikkuneiti joka on vielä virkumpi kuin minä. Chili herättää minut joka aamu viiden ja puolikuuden välissä. En tiedä johtuuko se siitä, ettei meillä ole verhoja, että kun aurinko nousee, nousee myös meidän pieni nelijalkainen aurinko. Niinpä me startataan aina hyvissä ajoin aamulenkille. Meidän aamulenkki on yleensä compaundimme ympäri mikä on reittivalinnoista riippuen 2,5 - 3 km. Joskus mennään kävellen ja joskus juosten  - täysin fiiliksen ja tietysti myös ilmanlaadun mukaan. Tänä aamuna me juostiin! Voi että nautin! Varhaisissa aamulenkeissä on parasta kun on niin hiljaista ja rauhallista. Hälyinen suurkaupunkikin on vasta siristelemässä silmiään.

Monet perheet, jotka ovat tulleet suurinpiirtein samoihin aikoihin Shanghaihin meidän kanssa, tekevät parasta aikaa muuttoa pois. Olen huomannut nyt usein ajattelevani, etten itse vielä haluaisi olla siinä tilanteessa, vaikka on ollutkin huonoja hetkiä ja usein ikävä Suomeen. Silti en olisi vielä valmis muuttamaan pois Shanghaista. Tai jos pitäisi muuttaa täältä pois, haluaisin mennä johonkin toiseen maahan. On ollut suuri etuoikeus saada mahdollisuus tutustua täysin erilaiseen maahan ja kulttuuriin, ja samanlaisia kokemuksia toivoisi elämässä mielellään lisää.

Klo 18 jälkeen kävelymatkalla kotiin. Rauhallinen suora.

Minulta on usein kysytty olenko löytänyt täältä ystäviä, toisia expatteja tai paikallisia kavereita. Vastaan olen ja en. Hyvänpäivän tuttuja on paljon, mutta koska en elä Shanghaissa kotirouvana vaan työskentelen täällä, ei minulla jää juurikaan aikaa hengailuun. Täällä työpäivät ovat myös Suomeen verrattuna hieman pidempiä. Sen lisäksi on normaaleja hoidettavia asioita kuten kaupassa käynnit, siivoamiset, pyykin pesua ja vaikka mitä, ja nekin pitää jonkun hoitaa. Ja hoidan ne mielelläni. Itse. Minulle on moni sanonut että "ota nyt ihmeessä se ayi" (ayi = kotiapulainen), "eihän ne mitään maksa" ja "nauttisit nyt kerrankin, etkä tee aina kaikkea itse". Olen kyllä monta kertaa aijan ottamista harkinnutkin ja lähinnä ehkä koiran vuoksi, sillä Chili joutuu monta kertaa olemaan to-del-la pitkiä päiviä yksin, mutta en halua. Olen niin tarkka siisteydestä ja järjestyksestä ja minä lukeudun niihin joka ainakin kuvittelee siivoavansa parhaiten, tai ainakin riittävän hyvin. Ja riittävällä hyvyydellä tarkoitan puhtaus- ja järjestystasoa, joka riittää minulle. Muutenkin minusta tuntuisi hieman oudolta jos joku vieras ihminen hääräilisi meidän kotona. No way! Ja minä kyllä ihan oikeasti pidän siivoamisesta. Jos minulle juokseminen ja kaikki liikunta on terapiaa, on siivoaminen sitä myös.

Shanghain Suomalaiset järjestävät täällä melko paljon aktiviteettejä suomalaisille. On päiväretkiä Shanghaissa ja Shanghain lähikaupungeissa, kahvitteluhetkiä, jalkahierontaa jne. Kaikki tapahtumat (tai ainakin suurin osa) on järjestetty arkipäivisin ja työpäivän aikana. Minulle on siis mahdotonta osallistua niihin, enkä siis myöskään siitä syystä ole juurikaan tutustunut muihin suomalaisiin täällä.

Koiran kanssa liikkuessa olen tutustunut moniin ihmisiin meidän compaundilla. He ovat toisia koiran ulkoiluttajia, porttivahteja, siistijöitä, lähikaupan työntekijöitä, pesulan perhe, naapureita... Useimpien kanssa meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta silti tervehdimme ja saatamme jopa vaihtaa muutaman sanan. Yritän aina jotain sanoa kiinaksi. Yksi brittinainen lainasi juuri joku aika sitten minun koirantrimmausvälineitä ja yhtenä iltana istui kanssani meillä teellä - Muumi-teellä.

Nyt muuten kun parin viikon Suomireissun jälkeen palasimme oli todella ilahduttavaa huomata, että nämä "mun ystävät" olivat myös silminnähden iloisia minun & Chilin jälleennäkemisestä. Välillä myös tuntuu siltä, että se ettei yhteistä kieltä ole, auttaa aistimaan toisissa ihmisissä herkemmin erilaisia asioita ja tunnetiloja. Varmaan vähän sama asia kuin että jos joku on kuuro, se näkee enemmän tai jos on sokea, tuntee ja aistii enemmän. Joopa joo... "same same but different"... meniköhän vähän liian diipiksi näin perjantaina :)

Hyvää Äitienpäiväviikonloppua kaikille! Toivottavasti sunnuntai on aurinkoinen!