Kiinalaiset häät

Kahden ja puolen vuoden aikana työpaikalta moni on mennyt naimisiin ja melkein perään on tullut perheenlisäystä - ja näistä tieto on tullut työpöydälle ilmestyneen hää-tai vauvakarkkirasian muodossa - mutta nyt saimme ensimmäisen kerran kutsun Jeffin ja Janen häihin. Kun tulimme Kiinaan, he eivät vielä olleet yhdessä ja muistankin kahden vuoden takaisen Team building -illan, jolloin grillailimme Lingangissa, kun Jeff kertoi että he olivat Janen kanssa alkaneet seurustelemaan. 

Kutsu on kaunis, vaikka siitä ei juuri mitään ymmärräkään. Alkamisajankohta klo 11.38 on aika hauska. Mitä jos saapuukin paikalle 11.37 tai 11.39...

Kutsu.

Kyselin töissä parilta parhaimmilta työkavereiltani Nancyltä ja Annalta, mitä hääparille kuuluu viedä lahjaksi ja miten häihin tulee pukeutua. Kerroin heille että yritin netistä löytää tietoa ja wikipedia kertoikin että joko ¥288 (= pari + kaksi kertaa onnea) tai ¥388 (= syntymä + kaksi kertaa onnea). Anna alkoi nauraa samantien "no, no, no". Tytöt neuvoivat että joko 600 tai 800 rämpylää, ja että molemmat numerot 6 ja 8 tarkoittavat hyvää. 6 = kaikki menee hyvin ja 8 = vaurautta ja rahaa. Lähiomaiset vievät enemmän. He myös kertoivat, että koska olemme pariskunta ja saaneet yhteisen kutsun, voimme antaa yhden yhteisen hongbaon. Hong bao tarkoittaa suoraan käännettynä punainen laukku. Mutta Kiinassa hong bao tarkoittaa myös punaista kirjekuorta, jossa annetaan lahjaksi rahaa.
Pukeutumisen voi kuulemma ottaa ihan rennosti, mutta mielellään ei mitään mustaa eikä punaista.

Rahamäärään ja pukeutumiseen saatiin kyllä vielä lisää neuvoja. Kaikenkaikkiaan eri rahasummia meille kerrottiin niin paljon, että käytännössä taisi olla ihan sama miten paljon rahaa antoi. Toki mitä suurempi summa, sitä suurempi arvostus. Pukeutumisestakin yksi työkaverimme sanoi että punainen on ihan ok, mutta ei mustaa eikä valkoista. Käytännössä pukeutumisella ei ollut mitään merkitystä. Hääpäivä oli hyvin sateinen ja kylmä ja kaikki vieraat olivat päällystakit yllä koko juhlan ajan.

Häissä oli noin 400 vierasta ja eräs työkavereistamme kertoi, että häät ovat kolmepäiväiset. Lauantaina oli ollut ensimmäinen juhlapäivä, me olimme mukana sunnuntaina eli toisena päivänä, ja ilmeisesti juhlat jatkuivat vielä maanantaina. Häät vietettiin Janen vanhempien omakotitalossa ja talon edustalla oli kaksi isoa telttaa, jossa toisessa tehtiin ruoka ja toisessa ruokaili suurin osa häävieraista. Mitään seremoniaa tai puheita ei ainakaan sunnuntain häissä ollut. Paikalle päästyä onnittelimme hääparia ja ojensimme sulhaselle hongbaon, joka edelleen antoi kuoren kahdelle naiselle, jotka istuivat ulko-ovella pöydän ääressä. Toinen naisista laski rahat ja toinen kirjasi tarkkaan kuka vieras oli antanut minkäkin summan.

Kirjanpitoa

Juhlat olivat sateesta ja kylmyydestä huolimatta lämminhenkiset ja iloiset. Ruokaa oli tarjolla runsaasti ja juomaa sitäkin enemmän. Ruoka ei ihan hivellyt omia makunystyröitä ja eksottisin mitä maistoin oli kilpikonna. Kuulemma soft river turtle... mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Valkoinen osa jota maistoin sisälsi kuulemma paljon kollageenejä ja tekee hyvää iholle ja kauneudelle. Jaa-a tiedä sitä, mutta jätän kyllä väliin seuraavan kerran kun on tarjolla :)

Tässä vielä muutamia kuvia tarjoilusta - Bon Apetit! 

Dumplinit tarjoiltiin alkupalana ennen muita ruokia ja juomia.

Hummereita.

Jotain "tutinaa".

Jonkilaista graavikalaa.

No idea..

Jälkiruokaa. Viinirypäleitä, pähkinöitä ja karkkeja.

Kuva köökin puolelta. Edessä isossa kulhossa tuloillaan kevätrullia.

Meidän pöytä. Kilpikonnaa tarjolla kuvan ylimmässä kulhossa, pienen kastikekulhon oikealla puolella.

Kesken ruokailun pöytään tuotiin rusetilla koristeltu tupakka-askisetti. Kolme askia ja tikut. Kuulemma tapaan kuuluu että morsian ja hänen apunaan kaaso kiertää sytyttämässä kaikille vieraille savukkeen. Siis niille ketkä polttelevat. Uusi idea Suomihäihin? ;)

Upea kokemus! Kiitos Jeff ja Jane! Love and happiness!