keskiviikko 17. syyskuuta 2014

CrossFit

Keskiviikkoaamu klo 6.00. Herään, ulkoilutan koiran, keitän kahvit, aamupalaksi Ikean mustikka smoothie, koiralle ruokaa, koiran toinen ulkoilutus, urheiluvaatteet niskaan, juomapullo jääkaapista reppuun ja ainiin se pyyhe. Kuulemma tulee hiki. Starttasin sähköpyörän 7.40 ja vaikka olen käynyt Jinqiaossa sen sata kertaa, niin jostain syystä ajelin pari korttelia harhaan, mutta tutun eläinkaupan löydettyäni (sen mistä ostimme Chilin) tiesin miten löytäisin Icarus CrossFit -salin. Olin paikalla 7.58 ja jotenkin onnistuin kolhaisemaan etusääreni e-biken astinlautaan ja sattui niin peevelisti. Kummallista säätämistä. Olin sopinut klo 8.00 tapaamisen uuden suomalaisen tuttavan kanssa Icaruksen edessä ja siinähän me tavattiin ja juttua tuli heti molemmin puolin niin paljon että puolituntinen ennen CrossFit-tunnin alkua hujahti vauhdilla.

Sali näytti hyvältä ja melko uudelta ja kuulin että salin yläkertaan oli pian tulossa joogaa ja pilatesta. Okei - hyvältä kuullostaa! CrossFitistä en oikeastaan tiennyt yhtään mitään ennen tätä päivää. No joo, tiesin kyllä että laji on melko uusi ja sen suosio kasvaa kaiken aikaa, ja että Kouvolassakin kuulemma voi jo lajia harrastaa. Toki olin myös nähnyt muutamia kuvia CrossFit -saleista ja pari dynaamista videota. Olen ollut jo tovin kiinnostunut lajista, mutta silti en osannut oikeastaan odottaa mitään muuta kuin kovaa treeniä.

Ohjaajat kaksi miestä (ei kiinalaisia ja sain kyllä kuulla mistä ovat kotoisin, mutta kaiketi olin niin jännityksissä että mitään ei jäänyt mieleeni) esittäytyivät ja kertoivat tunnin ohjelmasta ja innostuksestani huolimatta, kaikki tieto meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja sitä odottamaani kovaa treeniä tuli sitten kertaheitolla. Meitä ekakertalaisia oli kaksi. Muut naiset - ehkä 5-6 henkilöä, treenasivat jo vanhasta tottumuksesta omaa treeniään salissa, kun me usalaisen naisen kanssa saimme omaa ohjausta. Timmi kanssaurheilijani "usan nainen" oli todellinen sporttimimmi ja veti kaikki harjoitteet minua nopeammin ja paremmin.

Tämän päivän treeni oli jotakuinkin näin:
- 400 m juoksua ulkona
- 10 pull ups
- 20 push ups
- 30 sit ups
- 40 squats
- 3 min break
- repeat 1-5 rounds
(ennen ohjelmaa teimme kaiken kerran läpi ilman kelloa)

Ei näytä pahoilta luvuilta. Ainoa ylläri minulle oli, että kaikki piti tehdä mahdollisimman nopeasti. Kello kävi ja jokaisen kierroksen jälkeen piti merkitä taululle oman nimen perään aika, jossa kunkin kierroksen sai suoritettua.
Kun kolmatta kertaa pinkaisin ulos liki 30 asteen helteeseen sille vaatimattomalle 400 metrin juoksulle, aloin väistämättä miettimään että onko tää mun juttu. Olen ehdoton nautiskelija ja nykyään minulle pitkät kävely-, pyöräily- ja juoksulenkit kaikkea ympäristössä aistien on ollut iso nautinto ja iso eroavaisuus suorittamistyyliselle liikunnalle. Kun ite suoritin neljättä kierrosta, "usan nainen" veti viidettä. Mietin välittömästi että en kyllä tasan ala vetää treeniä kelloa vastaan, saati sitten kilpailemaan jonkun muun kuin itseni kanssa. Teen vain varmasti sisulla sitkeästi omaa suoritustani. Ja niin tein - 4 settiä.

Kun tunnin päätteeksi ohjaaja kyseli "Sanna how do you feel", en pystynyt vastaamaan mitään järkevää sillä oksennus ja veren maku kävivät suussani. Kuolen. Tässä kohtaa taisin päättää että tätä kuolemaa tulen uhmaamaan uudestaan. Surkea lihaskuntoni on vain omaa saamattomuuttani ja sitä etten oikeastaan koskaan ole pitänyt salitreeneistä ja laitteesta laitteelle ravaamisesta. CrossFitissä oli mielestäni upeaa, että ohjaajat jatkuvasti valvoivat että liikkeet tulee tehtyä oikein ja tsemppasivat koko ajan jaksamaan vielä pari lisää. Samoin he myös käskivät pitämään paussin siinä vaiheessa kun otsasuoni oli räjähtää.

Lähdin tunnilta hyvillä mielin ja poikkesin kotimatkalla vielä tuttuun eläinkauppaan ostamaan Chilille ruokaa ja kirppulääkkeitä (Frontline). Kuulin vasta pari viikkoa sitten että kyseistä Frontlinea tulisi käyttää joka kuukausi. Me käytetään Chilillä tästä päivästä eteenpäin.

Töihin tänään poikkeuksellisesti vasta 10.30. Seuraava CrossFit-tunti täytyy toteuttaa ilta-aikaan.




tiistai 16. syyskuuta 2014

Kiinalaisia juttuja (vol. 3)

Aurinko on punainen ja meri on vihreä
Kiinankielentunnilla opiskelimme värejä kiinaksi. Eteemme annettiin puuvärikynät ja meidän tuli piirrellä niillä kuvia erivärisistä asioista. Piirroksissa esiintyi vihreä sammakko, sininen laukku, musta hattu, keltainen aurinko, punainen viini, sininen meri jne. Käydessämme kuvia läpi opettajamme puuskahti auringon ja meren kohdalla. "Sun is not yellow, sun is red" ja heti perään "ocean is green!".
Me oppilaat jäimme hieman huulet pyöreiksi, mutta emme sitä jääneet sen ihmeemmin vatvomaan vaan jatkoimme piirtelyä ja kiinan kielen opiskelua. Jäi muuten erittäin hyvin mieleen kaikkien piirustukset ja niistä värit kiinaksi.

Johonkin takaraivoon punainen aurinko ja vihreä meri kuitenkin jäivät sillä nyt kun olen muutamia kertoja nähnyt sen punaisen auringon, niin on todettava sen pitävän paikkansa. Vihreää merta en ole kyllä nähnyt, mutta kaikki joet ja kanaalit täällä ovat ihan vihreitä. Olen kyllä usein havahtunut miettimästä, että miten me länkkärit pidämme useita täällä Kiinassa kokemiamme asioita outoina, hassuina tai asioina jotka meidän mielestä pitäisi tehdä tai olla toisin. Mutta miten niin me olisimme oikeassa asioista?

Toimitus ensin - asennus seuraavana päivänä

Muutimme uuteen asuntoon elokuun viimeisellä viikolla. Ensimmäiset kolme yötä nukuimme lattialla, mutta kova lattia ja aamuisin jäykkä selkä ei hirmusti haitannut - niin innoissamme halusimme heti muuttaa. Asunto on ollut useita vuosia käyttämättä ja tyhjillään ja olemmekin joutuneet hankkimaan asuntoon ihan kaikki kalusteet ja koneet. Itseasiassa ei voi puhua "joutumisesta", koska nyt saimme mahdollisuuden hankkia meidän tyyliset kalusteet ja saada kotimme Kiinassa tuntumaan vielä enemmän meidän kodilta. Aikaa ja rahaa kaikki hankinnat ovat tosin vieneet. Kokemuksesta olemme oppineet että yleensä täällä voi hoitaa yhden asian per päivä. Jos ehdit kaksi tai useamman asian - on päivä sujunut jotenkin ihmeellisen onnistuneesti. Esimerkkinä pelkästään telkkarin ostoon meni ihan kokonainen lauantai ja sittenkään emme meinanneet millään päästä ymmärrykseen, ettemme voi ostaa television seinätelinettä kaupasta niin, että olisimme sen ostohetkellä saaneet mukaamme. Paikalle onneksemme tuli vanhempi kiinalainen miesasiakas, joka puhui erinomaista englantia brittiaksentilla. Tämä herrasmies hitaasti ja rauhallisesti selvitti meille, että "tänään saatte viedä telkkarin ja huomenna seinäteline toimitetaan teille ja telkkari asennetaan seinälle toimittavan henkilön toimesta". Ja kyllähän se sitten sujuikin ihan näppärästi ja muutamassa minuutissa - seuraavana päivänä. Samalla kaavalla toimi tiskikoneen ja pyykinpesukoneen hankinnat. Aikataulut ovat myös täällä hy-vin liukuvia. Oikeastaan mikään sovituista ajoista ei ole osunut ihan nappiin, mutta kaikki meille on kuitenkin toimitettu - kaikki aikanaan. Hankinnat täällä vaativat ja opettavat kärsivällisyyttä nyt-heti-mulle-ihmisille.

Tunnustan olevani todella tarkka yleensä kaikista asioista ja varsinkin siisteydestä, puhtaudesta, järjestyksestä ja aikatauluista. Välillä tulee hetkiä jolloin on ollut vaan pakko venyttää pinnaa, ja täytyy sanoa että kyllä kaksi vuotta Kiinassa onkin opettanut aika lailla kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, sekä edes pikkuriikkisen taitoa katsoa asioita sormien välistä.

Vielä on paljon hankittavaa ja touhua jotta kotimme tuntuisi valmiilta, mutta kaikki tällainen sisustuspuuha on vain ja ainoastaa mielekästä, ja tätä aktiviteettiä riittää varmasti useille viikonlopuille loppuvuodeksi. Tykkään! Ja vaikka täällä onkin vielä ihan kesä (kylläkin jo ihan syksy kiinalaisittain), niin on ihanaa jo sytytellä kynttilöitä ympäriinsä ja nautiskella jonkinmoisesta syksyfiiliksestä ja uudesta kodista!