Iskä

Vuosi sitten vietimme kesälomaa Suomessa elokuussa. Loman toiseksi viimeisellä viikolla näin yöllä unta, että olin merellä myrskyssä jollain pikkuisella lautalla. Välillä putosin veteen ja muistan että vesi oli tummaa ja jouduin uimaan vahvoin vedoin päästäkseni eteenpäin, niin raskaalta vesi tuntui. Vedessä en pelännyt vaan uin ja koitin tutkia mitä edessäni näkisin. Sitten olin taas yhtäkkiä myrkyssä ja lautalla ja minua pelotti. Lautta oli kuitenkin lähellä jotain laituria, mutta aaltojen voimasta lautta meni aina vain kauemmaksi takaisin merelle. Samassa huomasin isän laiturilla ja hän ojensi minulle käden, veti minut rantaan ja halasi lujasti. Samassa heräsin puhelinsoittoon ja tiesin mitä puhelu koskisi. Oli kaunis sunnuntaiaamu. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minä tiesin. Isä oli nyt jossain toisaalla ja viimein vapaana kivuista ja uupumuksesta. Soittaja oli siskoni ja kertoi isän kuolleen aamuyön aikana sairaalassa.

Isän kuolemasta on tänään vuosi. En sano "isän poismenosta" koska ei isä ole mihkään pois mennyt. Hän elää edelleen sydämessäni, ajatuksissani ja tukee monissa arjen haasteellisissa hetkissä - tiedän sen ja tunnen sen. Isä on tosi usein jutuissamme kun muistelemme mitä iskä olisi sanonut "tässäkin tilanteessa" ja aina jos kuulen jonkun hyvän uuden vitsin niin... voi että. Niin kovasti haluaisin jakaa sen isän kanssa. Mutta, varmasti hän ne kuulee ja nauraa jossain pilven reunalla vedet silmistä valuen. Ja tiiättekö, niin ne vedet valuu itelläkin välillä silmistä ihan oudoissakin tilanteissa, joissa yhtäkkiä isä on tullut mieleen. Mutta olen niistä kaikista kyynelten yllättämistä hetkistä ylpeä. Ne kaikki kyyneleet useimmiten tulee hymyn kanssa. Olin isästä aina ylpeä ja olen edelleen.

Meiän äiskä ja iskä ovat aina olleet avoimia kaikille asioille ja ihmisille ja avoimuudella tarkoitan sitä, että ovet ovat ihan konkreettisesti olleet auki kaikille tutuille ja tuntemattomille, ketkä ovat ovellemme tulleet. Oli se sitten minkä tahansa uskonnon edustajakin, niin meiän iskä pyyti heidät sisään eikä kutsussa ollut mitään sarkastista, vaan enemmänkin vilpitöntä uteliaisuutta kuulla lisää heidän elämänkatsomuksestaan. Samoin meillä kävi usein eräs afrikkalainen mies myymässä itse tekemäänsä taidetta ja ei varmasti ollut sellaista kertaa, etteikö meiän iskä olisi pyytänyt miestä sisään esittelemään kaikkia niitä hienoja kuvia ja etteikö isä olisi joka kerta jotkut kaupat hänen kanssa tehnyt. Tämä muistaakseni kenialainen mies ei tainnut asua kaukana meistä, koska muistan meidän muutamia kertoja heittäneen hänet autokyydillä Kuusankoskelle tai kaupunkiin, kun siinähän hän meni samalla kun itse liikuttiin jonnekin. Meille myös usein poikkesi kavereitani kylään, vaikken itse välttämättä ollut kotona. Siellä he kahvittelivat ja rupattelivat vanhempieni kanssa ja uskon että he tunsivat kaverini hyvin ja näin ollen heidän oli helppo luottaa siihen, missä porukoissa sitä milloinkin liikuttiin. Tänä päivänä huomaan monta kertaa, että tässä ehkä suurin oppi ja lahja, jonka olen omilta vanhemmiltani saanut. Ehkä tämän lahjan vuoksi koen asettuvani helposti vieraisiin kulttuureihin ja minulle kaikki ihmiset asemasta ja muista melkeinpä turhista erilaisista arvoista ja asioista riippumatta, ovat tasavertaisia.

Isä on myös itsetuntoni. Hän osasi aina kehua ja olla ylpeitä tytöistään - omista arvopapereistaan! Ja jos ei nyt ihan missejä oltu, niin Paula-tyttöjä ainakin! No joo... oli meille välillä vähemmän kauniitakin "lempinimiä" tarjolla, mutta ne ketkä tuntevat Tommin huumorin, niin ne lempparit jääköön tällä erää kirjoittamatta. Mutta tosiaan hyvinkin vakavasti puhuen, tiedän isän aina luottaneen tyttäriinsä ja että he hoitavat asiansa koulussa ja työelämässä hyvin ja tunnollisesti. Ei meiltä koskaan kuulusteltu onko läksyt tehty ja meidän porukoita piti aina kerjätä kyselemään englannin tai ruotsin sanoja ja muita läksyjä. Yleensä kommentti oli "kyllä sie ne osaat". Ja niinhän me osattiin.

En päässyt isäni hautajaisiin, mutta onneksi pääsin Suomeen isän uurnanlaskutilaisuuteen ja sain kunnian laskea isän uurnan hautaan. Tuntui siltä että sain asialle jonkun konkreettisen hetken. En sano edelleenkään että hetken hyvästellä, koska ei mun tarvi. Isä on minulle aina olemassa, ihan joka hetkessä. Kiitos isä ihan kaikesta - nyt ja aina.

Unestani minulle tuli silloin vuosi sitten mieleen Anna Erikssonin ehkä kaunein kappale Kesällä kerran. Isän muistolle <3 https://www.youtube.com/watch?v=Jdyi85sZLuw

Kahdeksas vaisto

Olin tänään jälleen Starbucksissa lounaalla. Kyllä - tästä on tullut jo tapa ja mulla on jo kantiskortti ja Starbucksin wifi ja olen jopa addiktoitunu Lattesta, vaikka yleensä juon kahvini mustana. Munawrappia lounastaessa kirjauduin facebookiin ja päädyin lukemaan blogikirjoitusta "10 Shitfullness-vinkkiä työpaikalle". Nauroin niin että vedet valui silmistä ja piti välillä pyyhkiä silmät kuiviksi, jotta näki jatkaa lukemista. Käyppä lukemassa! (Jaoin linkin myös facebookissa.)

Ehkä nauru oli herkässä muutenkin, tai ainakin se tuli tarpeeseen! On se muuten jännä juttu minkä ihmeen kahdeksannen vaiston minä omaa. Sen löytämämme asunnon kanssa mulla oli tunne, etten uskaltanut uskoa siihen ennenkuin se on ihan varmaa. Vielä tänä aamuna kävimme sitä katsomassa ja tapaamassa Landlordin perheineen ja silläkin tapaamisella mulla oli joku kumma fiilis että ei tää nyt ehkä tuu ihan näin menemään, mutta en maininnut epäilyistäni mitään. Agentin (eli asunnonvälittäjän) englanninkieli on todella heikko, mutta emme antaneet sen asuntoja etsiessä häiritä, koska huono englanninkielentaito on täällä vielä enemmän sääntö kuin poikkeus. Päivän mittaan agentti oli meihin päin yhteyksissä, mutta yhteistä ymmärrystä asioiden laidasta ei tullut. Pyysin sitten kiinalaista kollegaani toimimaan tulkkina ja soittamaan hänelle, ja niinhän siinä sitten kävi... voimme unohtaa sen agentin sekä löytämämme asunnon. Plääääh... kolmen viikon etsimisravaus kaikki hukkaan. Noh - mitä noista! Uskon aina että asioilla on aina tarkoituksensa ja niillä on tapana järjestyä. Tämäkin taisi olla vain yksi "kiinalainen juttu". Landlord oli värvännyt kaksi agenttia ja molemmat agentit olivat tahoillaan etsinyt vuokralaisia ja nyt kävi niin, että joku saksalaisperhe oli tehnyt asunnosta pidemmän sopparin. Onnea heille!

Starbucksissa soi hyvä länkkäripoppi ja astuin sieltä ulos hyvin syöneenä ja hyvin nauraneena iloisin mielin. Räppäsin kävellessä kuvan pirteästä ja ihanasta Ministä, joka seisoo kyseisellä jalkakäytävällä joka päivä. Otin myös toisen kuvan autosta joka oli nallejen peittämä. Minulle ei kyllä selvinnyt oliko nallet myynnissä tai oliko auton luona joku promo menossa mikä lie, mutta tämäkin auto sai hymyn kasvoille.

 

Ja kun pääsin takaisin toimistoon olikin kollegani vastassa tiedon kera että pääsemme tänään ja huomenna katsomaan viittä asuntoa, joista yksi on kuulemma brand new siinä mielessä ettei kukaan ole siinä asunut.

Iloista ja toiveikasta viikonloppua kaikille!

Kiinalaisia juttuja (vol. 2)

Elokuun 7. päivä Kiinassa alkoi syksy kiinalaisen kalenterin mukaan. Näin kertoi minulle eräs kiinalainen asuntovälittäjäassistentti. Ja toden totta, tuosta päivästä lähtien lämpötila on ollut noin 10 astetta vähemmän kuin 6. elokuuta. Nyt lämpötila on ollut 24-30 asteen välillä ja monena päivänä on satanut. Alhaisempi lämpötila on saanut minut virkoamaan jostain hellekoomasta ja lisännyt energiaa niin, että urheileminen on alkanut maistumaan taas todella herkulliselta. Liikunta generoi lisää energiaa ja kaikki lisäpuhti on tervetullutta syksyn säpinöihin.

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa vähän asioita asunnoista, asumisesta ja elämisestä compaundillamme. Meidän asuinalueella on varmaan noin 40 taloa, jotka kaikki ovat noin 30 kerroksisia. Me asumme 14. kerroksessa ja syyskuun alussa mahdollisesti muutamme samalla compaundilla miltei tuplaten ylemmäksi, eli 27. kerrokseen. Kävimme muuten katsomassa yhtä huoneistoa 29. kerroksessakin ja on muuten jännä ero 27. ja 29. kerroksilla; kun meni 29. kerrokseen, meni hississä korvat lukkoon, mutta 27. kerrokseen mennessä ei mennyt.

Compaundillamme on myös useita tenniskenttiä, muutamia koriskenttiä, nättejä maisemointialtaita ja suihkulähteitä ja todella kauniisti ja jatkuvasti hoidetut viheralueet.

Nyt muuten kun uutta asuntoa on etsitty, niin kaikki vuokranantajat hyväksyivät asuntoon koiran, mutta muutamaan ei haluttu lapsia. Erikoista mutta ehkä ymmärrettävää että lapsiperheissä asuntojen kulutus on usein kovempaa.

Lämmityksestä
Meidän compaundilla on talot rakennettu kolmessa eri vaiheessa. Osassa phase 2:n asunnoista on jo lattialämmitys ja phase 3:n asunnoissa kaikissa. Lattialämmitys on täällä ihan ehdoton kylmän ja kostean talvikauden vuoksi. Talvella on muuten huvittaa, että kiinalaiset (ainakaan suurin osa heistä) eivät lämmitä asuntojaa ja he istuvat kotonaan toppatakeissaan ja varmaan nukkuvatkin kerrosvaatetuksen kera. Tämä heidän lämmittämättömyys saa aikaan sen, että ne asukkaat, jotka lämmittävät asuntojaan, heidän lämmityslaitteet huutavatkin sitten täydellä teholla yrittäen lämmittää myös kaikki asunnot ympärillään. Se ettei lämmityksiä käytetä, on varmaan isoin syy siihen, että miltei kaikki asunnot, talot ja rakennukset kärsivät kosteus- ja homevaurioista. Mutta home ei tunnu olevan kiinalaisten huolen aihe, vaan lähinnä meidän länkkäreiden kauhuskenaario. Ja kyllä, myös me olemme joutuneet pesemään homepilkkua makuuhuoneen seinästä ikkunan alta, sekä suihkutilan ikkunan tiivisteistä. Meillä on vaatekaapeissa ja makuuhuoneen ikkunasmyygillä verhon takana suolapurkit keräämässä kosteutta. Purkit on pitänyt vaihtaa n.4 kk välein.

Kun viime helmikuussa palasimme talvilomalta, oli asunnossamme +15 lämmintä, vaikka olimme jättäneet loman ajaksi lämmöt päälle." Insinööri keinot keksii" ja niimpä meillä oli kuvan mukainen lämmitysviritys hetken aikaa eli kaasuliedet päällä ja ilmanpuhdistin kätevästi kiersi/puhalsi lämmintä ilmaa keittiötuolille nostettuna keittiön oviaukossa muualle huoneistoon.

Tiskikone on luxusta
Me toivoimme löytävämme asunnon, jossa olisi ollut tiskikone. Sellaista ei tullut vastaan ja ehkäpä hankimme tiskikoneen myöhemmin itse. Tiskikoneen sijaan asunnoissa on hyvin paljon tiskikonetta ulkonäöltä muistuttava juttu, joka kai jollain tapaa steriloi astiat kenties UV-valolla. Ennen kuin siihen laitteeseen astiat ja aterimet laittaa, on kaikki kuitenkin ensin tiskattava, joten laite minun näkökulmasta lähinnä kuivaa astiat. Ok.. voisi ajatella että keittiöpyyhkeellä astioitten kuivaamisvaihe jäisi työvaiheena pois, mutta en pidä siitä että astioihin jää vedestä läikkiä ja näin ollen kuivaan aina kaikki. Tiskaamiseen on kyllä jo tottunut ja jos nyt uuteen asuntoon pääsemme muuttamaan, siellä keittiö oli isompi ja tiskialtaat sijoittuu isojen ikkunoiden eteen, joista voi tiskatessa laskea vaikka kaikki punaiset autot liikenteessä.

Terveyskortti
Kesällä heinäkuun lopusta syyskuun alkuun alueellamme on muutamia ihan hienoja ulkoaltaita käytettävissä. Jotta siellä voi käydä, on altaille mennessä käytettävä uimalakkia, ostettava pääsylippu ja terveyskortti. Kyllä - terveyskortin voi ostaa. Eli ei mitään tekemistä sen kanssa, oletko oikeasti terve. Mutta onneksi joku asia sentään käy täällä kätevästi hetkessä ja pienellä rahalla, ilman kuukausien töitä. Kuukausien työ oli meille Shanghaihin muuttaessa saada paikalliset pankkitilit. Oli muuten taloudellisesti tiukka alku täällä kun muutenkin piti hommata uuteen asuntoon petivaatteet, pyyhkeet, pesuaineita, astiat, mausteita.... ja vaikka mitä perustarviketta mitä ei edes tule ajateltua että niitäkin tarvii ennen kuin niitä ei ole. Nyt kuitenkin kun muutto häämöttää edessä, niin loppujen lopuksi meillä on aika vähän tavaraa muutettavana kun meillä ei ole täällä omia kalusteita. Suurin homma tulee olemaan palauttaa nykyinen kämppämme siihen kuntoon missä se oli. Eli asentaa "ihanat" kristallivalaisimet paikoilleen ja rakentaa olohuoneeseen kirjahylly, mikä on tähän asti ollut osissa sängyn alla.

Kuva Phase 3 uima-altaalta.

Sokerista tehdyt koirat - tai niiden ulkoiluttajat
Meidän compaundilla on paljon koiria ja suurin osa niistä on aprikoosin värisiä villakoiria. Sateella en ole törmännyt muihin koiran ulkoiluttajiin, mutta noin vuosi sitten kun kävin ensimmäisen kerran talon kellarissa parkkihallissa, niin siellähän ne tätit tapasivat toisiaan koiriensa kera ja ulkoiluttivat fifinsä kätevästi sateelta suojassa.

Kiinalaisia juttuja (vol.1)

Huh hellettä! IPhonen sääapsi näyttää aina päivän ylimmän ja alimman lämpötilan. Viikon sisällä Shanghaissa se on näyttänyt useimpina päivinä noin 30/25. Silti lämpötila on kohonnut pilvisinäkin päivinä +37 asteeseen. Lämmintä on siis riittänyt. Sisätiloissa on onneksi miellyttävää ilmanjäähdyttymien ansiosta ja töitä jaksaa tehdä hyvin - ja niitäkin on riittänyt. Koko loppuvuosi näyttää kiireiseltä, mutta mielestäni pelkästään positiivista haipakkaa! Motivoidun ja aktivoidun parhaiten sopivasta kiireestä.

Kiireiden vuoksi saattaa jäädä bloggailut vähemmälle ja ajattelinkin että voisin alkaa aina silloin tällöin muutaman kuvan kera postaamaan erilaisia kiinalaisia juttuja. "Kiinalaisilla jutuilla" tarkoitan asioita, jotka itsestäni tuntuvat erikoisilta, hauskoilta tai kummallisilta verrattuna omassa synnyinkulttuurissa omaksumiini asioihin.

Sharing happiness -karkkilaatikot
Todella monena aamuna töihin mennessä odottaa työpöydälläni pieni karkkirasia. Karkkirasia on lahja työkaverilta, joka on juuri saanut lapsen tai mennyt juuri naimisiin. Omasta näkökulmastani kiinalaisilla tuntuu olevan hoppu mennä naimisiin ja saada lapsi, ja monet todellakin avioituvat ja saavat lapsen 20-30 ikäisinä. Toimistolla ei meinaa edes pysyä vauhdissa kuka milloinkin on mennyt naimisiin tai saanut lapsen kun makeisrasioita ilmestyy niin tiuhaan työpöydälle. Monta kertaa on kysyttävä kollegalta keneltä se on tällä kertaa.

Vauvansaantionnen jakamista. Kaksi erilaista "sharing happiness"-rasiaa.

Nokoset missä vain milloin vain
Kiinassa voi ottaa nokoset missä vain milloin vain. Kävimme viikonloppuna jälleen Ikeassa lohenostoreissulla ja siellä on hyvin tavallista, että showroom tilojen sängyt ovat täynnä nukkuvia kiinalaisperheitä. On myös hyvin tyypillistä bongata nokosia torkkuva kiinalainen työpaikalta, puistosta, ravintolasta... käytännössä ihan mistä vain tahansa. Muutama kuukausi sitten käytiin viikonloppuna Nanjing Roadilla Burger Kingissä syömässä pikalounas. Siellä puketumisesta päätellen kyseisen hampurilaisravintolan päällikkö nukkui yhdessä ravintolan pöydistä nojaten pöytään. Nanjing Roadilla on aina/joka päivä tuhansia ellei jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä ja tämäkin hampurilaispaikka oli aivan täynnä. Silti ei ollut lainkaan ihmeellistä ja oudoksuttavaa, että joku ravintolan työntekijä voi mennä ottamaan nokoset ravintolasaliin. Suomessa ihan missä vain työpaikalla nukkumisesta saisi varmasti kenkää, enkä usko että kenelläkään tulisi mieleenkään Ikeassa ottaa kenkiä jalasta ja mennä koko perheen voimin johonkin esittelysänkyyn nukkumaan. Tai voihan se olla että mieleen on tullut, mutta varmasti sieltä häädettäisiin melko nopeaan ulos porttikiellon kera. Välillä tuntuukin, että täällä elää jossain Piilokamerassa... joku ottaa videota miten länsimaalaiset reagoi erilaisiin kiinalaisiin juttuihin.

Alla oleva kuvan otin ollessani lounastauolla Starbucksissa. Kaveri nukkuu tyttöystävänsä (tai vaimonsa) sylissä. Pakko muuten mainita, että KAIKKI muut Starbucksin asiakkaat olivat nenät kiinni älypuhelimissaan tai läppäreissään. Itsestäni se tuntuu hyvin oudolle, kun jos meen johonkin "ulos" syömään, haluan nauttia hetkestä ilman sähköpostia ja nettiä. Ruutua kun saa tuijottaa ihan riittämiin työssä. Noh.. tulihan minunkin napattua puhelin käsilaukusta ja otettua tämä kuva :)
Mietin välillä että pystyisköhän sitä itse mennä vaikkapa Starbucksiin ja ottaa ne nokoset. Ottais ne niinsanotut "power napsit" ja sitte ois virtaa kuin pienessä kylässä kun palaisi takaisin töihin. Juu ei! En osaa edes kuvitella! Minusta on ihana seurata ihmisiä ja ihan vaan nauttia hetkestä.

Nokoset Starbucksissa.