maanantai 12. syyskuuta 2016

Uusia tuulia


Muuttotouhut ovat pitäneet kiireisenä ja pois somesta ja pois blogista. Kyllä, luit oikein... Shanghaielämä alkaa olla vähissä ja 55 laatikkoa lähti muutaman kuukauden merimatkalle. Sinne meni myös meidän ihana 2x2 metriä leveä sänky ja oonkin pian kaksi viikkoa nukkunut enemmän tai vähemmän huonosti hotellin vuoteessa. Huomaan muuten että nukkuminen ja unen laatu on mulle koko ajan tärkeämpää mitä vanhemmaksi tulen. Onneksi hotellissa asumisessa on kuitenkin enemmän plussapuolia ja olen koittanut parhaani mukaan nauttia sopivasta joutilaisuudesta ja helppoudesta. Ei ole tiskejä tai siivoamista ja aina pääsee valmiiseen pöytään. Hotellissa on erinomainen kuntosali, ulkouima-allas ja ollaanpa päästy nauttimaan myös saunasta. Miesten ja naisten puolen saunojen välissä on niin kevytrakenteinen seinä, että on kuin saunottaisiin yhdessä siipan kanssa, sillä seinän läpi pystyy kätsästi juttelemaan ihan normaalilla puheäänellä. Saunaosasto tuntuu muutenkin olevan hyvin vähällä käytöllä sillä ei olla puolentoista viikon aikana nähty siellä muita ihmisiä. Eilen (lauantaina) kävikin niin että naisten puolen saunaa ei ollut laitettu päälle ja nopean henkilömääräanalyysin jälkeen hipsin vähin äänin mutta vikkelästi miesten puolen saunaan löylyihin. Hahah... luotan siihen että "TIC" (= This is China) eli näin saattoi tapahtua vain Kiinassa. Miesten puolen sauna on muuten harmikseni parempi, sillä naisten puolen saunan olen saanut lämmitettyä vain 55 asteiseksi. Ei siinä kunnon löylyjä saa, mutta on kyllä rentouttanut ihanasti urheilemisen jälkeen.

Tällä erää meillä on enää muutama Shanghaipäivä jäljellä. Minulta on kovasti kyselty mitä jään täältä kaipaamaan. Omaksi ihmetykseksi en ole keksinyt mitään konkreettista tai yksittäistä asiaa vastaukseksi, vaikka varmasti sellaisia asioita on. Takuuvarmasti ne tupsahtelevat ajatuksiin myöhemmin, ja tiedän että ne ovat enemmän tietynlaisia tuntemuksia kuten vaikkapa suurkaupungin ja kaikesta-kaukana-asumisen luoma itsenäisyys, ihmisen pienuuden huomaamista ja omien elämän arvojen terävöitymistä. Shanghaielämän päättymistä enemmän mulla on ajatukset ja odotukset tulevassa. Koiria on kova ikävä ja uudet asiat kiehtovat, mitä ne sitten onkin. Ja vielähän meillä on paluuliputkin Shanghaihin. Eli mistä näitä tietää. Huomisesta on turha huolehtia etukäteen.

Nyt edessä häämöttää hengähdysbreikki, josta aiotaan ottaa kaikki irti. Pidän myös lomaa blogista ja nähtäväksi jää jatkanko enää kirjoittamista. Blogin kirjoittaminen kun on toiminut mulla jonkinlaisena lisähappena maailmojeni välissä. Katsotaan :)


..."nää vuodet ollu tuulisii, sä oot ollu juuri siin"...


Kaunista, kuulasta ja reipasta syksyä!








sunnuntai 21. elokuuta 2016

Pool time!


Me ollaan innostuttu uimisesta. Oikeasti täällä on niin kuuma, että kaikki muu liikunta on lähes mahdotonta. Joka päivä +34 ja parhaimpina +38. Edes yöksi ei laske alle +30. Kahta iltaa lukuunottamatta olemme käyneet compaundimme ulkoaltaalla joka päivä. Joinakin päivinä ollaan ennen polskuttelua käyty tunnin tai puolentoista kävelylenkillä tai pyöräilemässä. Tänäaamuna minä kaipasin niin kovasti juoksemista, että livahdin jäniksenä asuinalueemme salille. Jotain hyötyä meidän kovasta treenaamisesta on ollut sillä juokseminen tuntui kevyeltä ja kun matollajuoksun jälkeen tein vielä pikaiset lihaskuntoharjoitukset, oli pakko lisätä vähän painoja laitteisiin, jotta sain riittävästi vastusta. Hyvältä tuntuu!

Sääapsi näyttää helteiden jatkuvan ainakin seuraavat kymmenen päivää ja mikäs siinä, kuumuuteen alkaa jo tottua ja hyvä niin..

Aurinkoista ja ahkeraa arkea!

tiistai 9. elokuuta 2016

Kesälomamaistiaisia

Reilu kaksi viikkoinen meni taas vilisten Suomessa. Mihin se aika aina häviää?
Tällä kertaa kyyneliä tuli kolmeen otteeseen kun piti lähteä. Ei sillä etten pitäisi Shanghaista, mutta Suomi on vaan niin ihana! Täynnä touhua ja tekemistä ja puhdas luonto ympäröi joka puolella antaen ilmaista ravintoa niin sielulle kuin vatsallekin. Suomessa on meidän koirat ja varsinkin Naposta aistii sen kuinka hän vanhentuneena tarvitsee enemmän kuin ennen. Ikävä on kova.

Tässä hieman kesälomamaistiaisia:




















Chili pesun ja kuivauksen jälkeen. En meinannut millään raaskia trimmata näin kaunista punaista turkkia.




Shanghai otti meidät vastaan kauniin sään kanssa. Saavuimme Shanghaihin maanantaiaamuna (eilen) ja ensimmäisen kerran jäimme suosiolla kotiin nukkumaan sen sijaan että tavalliseen tapaan sännättäisiin töihin. Kannatti. Tuntuu että selätin aikaeron yhdessä vuorokaudessa. Jo ensimmäisenä iltana teimme noin 15 kilometrin pyörälenkin ja sen jälkeen kävimme vielä iltauinnilla compaundimme ulkoaltaalla. Pääsi kertaheitolla eroon lentoturvotuksesta ja tänään sai mennä pirteänä töihin. Tänään töiden jälkeen kävimme puolentoista tunnin kävelylenkillä. Hyvää teki sekin, ja varmasti tulee nukuttua ensi yökin huolella aamuun asti.

Shanghai 8.8.2016. Sininen taivas ja kumpupilvet - harvinaista herkkua!
Good night - sleep tight!

Ihanaa elokuuta sinulle!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Mikä on parasta ulkosuomalaisuudessa?

Vastaan ystäväni blogihaasteeseen (blogi: Elämää Idän Pariisissa) kertoen omia mietteitäni ulkosuomalaisuudesta. Tätä on pitänyt vähän työstää, but... here you are:
  • Puhtaan veden, puhtaan ilman ja puhtaan ruuan arvostaminen.
    Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä ja tiedän että tulen arvostamaan näitä asioita loppuelämäni, ja olen myös valmis taistelemaan näiden puolesta.
  • Liikunnan ja liikkumisen vapauden arvostaminen.
    Minulle liikunta on aina ollut elämäntapa. Ilman epäpuhtaudet estävät liikkumisen ulkona ja sairastuttavat hengityselimet. Noin 5 kuukautta vuodessa täällä on ilmanlaatu enemmän tai vähemmän epäpuhdas. Silti on pakko liikkua; kulkea töihin, käydä kaupassa jne., mutta urheilla et voi. Meillä ei ole neljään vuoteen myöskään ollut autoa käytettävissä ja se tekee arjesta usein melko haasteellista.
  • Oppii pärjäämään vähällä.
    Kun tulimme Shanghaihin 4 vuotta sitten, oli talous alkuun tosi tiukassa. Muistan elävästi sellaisia päiviä kun työpäivän jälkeen istuin taksiin (yleensä kuljen työmatkan polkupyörällä, mutta usein ilmanlaatu tai sade pakottaa käyttämään taksia) ja kotimatkalla seurasin taksin taksamittaria samalla laskien kolikoita lompakossani "miten pitkälle riittää" ja monesti jouduinkin hyppäämään ulos taksista puolikilometriä tai kilometri ennen kotia. Tässä kohtaa haluan mainita että Shanghai on kallis kaupunki, mutta jos joku on halpaa niin taksin käyttö. Matka töistä kotiin ruuhkasta ja reitistä riippuen maksaa taksilla 2 - 4 euroa.

    Sitä on myös oppinut pärjäämään siinä suhteessa vähällä, ettei kaikkea ole aina saatavilla samaan tuttuun tapaan kuin Suomessa. Ei ole tuttuja elintarvikkeita, luottokosmetiikkaa, ei ystäviä eikä sukulaisia tai koiraa. Onneksi otimme Chilin, mikä todellakin teki elämästämme paljon rikkaampaa ja kotoisampaa täällä.
  • Oppii tunnistamaan hyvyyden ihmisessä.
    Hyvyys ei riipu ihmisen kulttuurista, kansallisuudesta, uskonnosta, oppiarvosta tai asemasta. Uskallan myös väittää että itsekin olen parempi ihminen kuin neljä vuotta sitten.
    Tämä myös päinvastoin, eli on myös oppinut tunnistamaan ikävät, epäaidot ja negatiiviset tyypit ja karttamaan sellaisten seuraa entistä valppaammin. Elämässä mikään ei ole itsestäänselvää ja jokainen päivä on lahja. Ei kannata tuhlata omaa aikaa eikä energiaa huonoissa ilmapiireissä.
  • Ystävystyminen ihmisiin.
    On ollut suuri rikkaus ja etuoikeus saada tutustua valtavaan määrään uusia ihmisiä, vaikkei useimmiten olekaan yhteistä kieltä eikä kulttuuria. Välillä on hassua ja suuri ilo huomata kuinka pieni maailma onkaan kun kohtaa jossain toisella puolella valtavaa kaupunkia tutut kasvot. Miettikää - yli 25 miljoonan ihmisen kaupunki voi oikeasti joskus olla pieni.
    Yhtä lailla hienoa on ollut tutustua muihin suomalaisiin. Vieraalla maaperällä meitä suomalaisia vaan yksinkertaisesti yhdistää niin moni asia ja me niin tiedämme ja tunnemme samat kokemukset, kaipaukset ja ilot. Olen todella kiitollinen kaikille täällä tapaamilleni ihmisille kaikesta tuesta ja neuvoista.

    Tähän kohtaan minusta kuuluu myös hyvin vahvasti suhteet Suomessa ja muualla asuviin sukulaisiin ja ystäviin, joista on vuosien mittaan saanut oppia, ketkä minusta oikeasti välittävät. Itselläni ei alkuun ollut ikävä juurikaan ketään, ja podin siitä todella huonoa omaatuntoa ja mietin usein olenko todella kylmä ihminen ja miksi en tunne ikävää. En vieläkään tiedä tähän selitystä miksi. Ehkä se vaan on niinkin yksinkertaista että joskus pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle ja tunnistaa ne itselleen tärkeät arvot, asiat ja ihmiset.
    Nykyään minulla on ikävä kaikkia. Varsinkin niitä joiden kanssa suhteet ovat etäisyydestä huolimatta jopa syventyneet. Ja tunnen että joihinkin ihmisiin on tutustunut ikäänkuin uudestaan. Huomaan myös että näen täällä kohtaamissani ihmisissä tuttuja piirteitä, eleitä tai ilmeitä jotka muistuttavat jostain tutusta Suomessa.
    Hyvässä ja pahassa. Luulen että se on jonkunlainen transferenssi-ilmiö. Muisto, kaipaus.
  • Oppii asennoitumaan asioihin ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin.
    Koskaan ei tiedä mitä päivä, tai ensi viikko, tai seuraava kuukausi tuo tullessaan. Tulevaa on siis turha murehtia etukäteen. Olen aina ollut aika suunnitelmallinen päivän kulussa. Täällä on oppinut sen ettei yleensä mikään mene omien suunnitelmien mukaan, mutta silti on saanut huo'ahtaa ettei mun maailma silti kaatunut.
  • Oppii arvostamaan täysin erilaista kulttuuria. 
    En välttämättä aina pidä ihan kaikista asioista, mutta olen silti oppinut kunnioittamaan paikallista kulttuuria ja tiettyjä toimintatapoja, jotka juontavat pitkältä Kiinan historiasta.
  • Saa tutustua eri ruokakulttuureihin.
    Ennen Shanghaihin tuloa en pitänyt lainkaan tulisesta ruuasta. Nykyään ruuassa PITÄÄ OLLA sopivasti potkua ja olen muutenkin todella kaikkiruokainen ja nautin suuresti eri ruokakulttuureihin tutustumisesta erilaisine käytöstapoineen.
     
  • Työkokemus ulkomailla.
    Olen kiitollinen ja onnekas että työantajani on mahdollistanut minun työskennellä Shanghaissa. Olen oppinut paljon. Lähinnä kulttuurillisiä eroavaisuuksia työelämässä, mutta myös paljon detaljiasioita. Ymmärrän esimerkiksi nyt paljon paremmin miksi kaikki tekstit ja materiaali täytyy olla saatavilla kiinaksi. Ja ne ketkä minut tuntee, tietää että olen oikeasti aika nipo. Todella pikkutarkka ja tunnollinen. Täällä olen saanut opetella toisinaan katsomaan asioita läpi sormien ja luottamaan siihen että ihan viimeisellä hoohetkellä hommat kyllä hoituvat, tai ainakin tunti tai päivä sen jälkeen. Aina. Tavalla tai toisella - mutta hoituu ja vähintäänkin niin että "kiroillen kelpaa".

  • Kärsivällisyys kasvaa.
    Ja sitten se netti. Internet yhteydet eivät ole neljän vuoden aikana parantuneet (eikä huonontuneet) lainkaan. Muunmuassa nettiyhteyksien toimimattomuus tai joidenkin työssäni tarvittavien ohjelmien käyttämisen haasteellisuus (ja toki myös moni muu asia) on kasvattanut pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. Ja meillä kotona netti on vielä kehnompi. Ei meillä katella nettiä ja telkkaria välttämättä niinä päivinä ja hetkinä kuin tekisi mieli. Ei vaikka ilmanlaatu olisi sillä tasolla ettei voi nenää ulos laittaa tai ulkona sataisi kaatamalla... ja varsinkaan silloin, sillä muutama miljoona muukin on netissä taatusti samaisina päivinä.
    Ja liikenne. Joskus on suurta viihdettä seurata liikennettä kotiparvekkeelta ja naureskella kuinka tarvitaan vain yksi kiinalainen autoilija saamaan mielettömän liikenneruhkan aikaiseksi. Mutta sitten kun on itse liikenteen seassa ja sulla on kiire johonkin tai järkyttävä vessahätä ja jumitut ruuhkaan, on virtsarakon lisäksi hermot kovilla.  Mutta kun et vaan voi asialle yhtään mitään, niin asioita oppii vaan kestämään. Ei ole vaihtoehtoa. Siinä ei kilahtaminen auta.
    Joskus tuntuu että Suomessa meinaa ihan oikeasti pinna palaa hyvinkin nopeasti jos ihmiset valittavat jonninjoutavista asioista. On aika monta kertaa kielenpäällä pyörinyt muutama suora sana, mutta onneksi pinnani venyy ja paukkuu ja osaan hillitä itseni. Ei se ole heidän vika jos ei ole kokemusta muusta.

    Huomiona tässä vielä että KYLLÄ, niitä kilahtamisiakin on täällä tullut. Niistä on joutunut oppimaan että ne ei oikeesti kiinnosta yh-tään ke-tään eivätkä auta yhtään mihinkään. Eli täysin turhia siinä mielessä että ne joitain asioita muka helpottaisi tai edesauttaisi. Ei auta. Itselleen vaan saa kurjan fiiliksen tai huonon päivän. Parasta on pysyä positiivisena tai vähintäänkin hiljaa jos suusta ei ole tulossa ulos mitään rakentavaa.

Blogihaaste kaikille tämän lukeneille ulkosuomalaisille.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Nappi


Seitsemän kilon paketti iloa saapui elämäämme viikko sitten maanantaina, kun saimme ystäviemme koiran, Napin, meille hoitoon 2,5 viikoksi. Viikko on kulunut vauhdilla ja on ollut ihanaa mennä töistä kotiin, kun joku on vilpittömän onnellinen paluustasi. Väitän että Nappi on antanut minulle muutenkin lisävirtaa. Olen energisempi ja aikaansaavempi niin kotona kuin töissäkin. Kiitos perhe Varjonen että saamme tutustua Nappiin ja hoitaa häntä hetken.

Napin tarina.
Kolme pientä koiraa oli hylätty erään paikallisen eläinlääkäriaseman oven eteen pahvilaatikossa jossa luki "for adoption". Ystäväperheemme poikkesi samaisena aamuna tällä eläinlääkäriasemalla  katsomaan miten pieni kissanpentu voi, jonka he olivat pelastaneet aiemmin maantieltä. Kissa voi hyvin ja löysi myöhemmin rakastavan kodin toisessa suomalaisperheessä. Nappi sen sijaan sai terveystarkastusten jälkeen kodin ystäviemme perheessä. Arviolta Nappi oli löytöhetkellä noin kuukauden ikäinen. Ilmeisesti Napin sisaruksista ainakin toinen on myös löytänyt kodin. Toivottavasti kolmaskin jo.

Kaikkien kissojen ja koirien kohdalla tarina ei ole aina yhtä onnellinen. Shanghaissa näkee ihan liikaa kulkukoiria ja kissoja ja minulla on sydän pakahtua joka kerta. Sattuu kun ei voi kaikkia pelastaa. Onneksi täällä on myös aktiivinen löytöeläinjärjestö - mahdollisesti useitakin, mutta seuraan vain tämän yhden toimintaa - johon olin ennen Chilin meille ottamista aikeissa mennä mukaan.

Nappi on varmasti yksi onnekkaimmista pikku selviytyjistä. Hän on vasta noin 4 kk ikäinen, mutta silti hänen olemus on jotenkin rauhallinen, vanha ja viisas, ikäänkuin hän olisi kokenut jo monta tarinaa ja olisi kiitollinen ihan kaikesta huolenpidosta ja välittämisestä mitä hän saa osakseen.











perjantai 1. heinäkuuta 2016

Welcome July


Aamukahvi. Keskikesä. Kuumuus. Helle. Aurinko. Punainen aurinko. Bikinit. Hellemekko. Mikroshortsit. Varvastossut. Ukonilma. Lämmin rankkasade. Työpäivät. Kissanpennut. Jäätelö. Chardonnay. Mansikat. Kanttarellit. Mustikat. Loma Suomeen. Koirat. Urheilu. Hikoilu. Uiminen. Yöuinti. Naku-uinti. Saunominen. Kumpupilvet. Musiikki. Ystävät. Rakkaus. Suukkosuu. Aamukaste. Iltahämärä. Retki.
Kaikki on auki. Kaikki on mahdollista.

Tervetuloa mun kuukausi!

Miltä sun kesä maistuu?

Tässä vielä hyvää heinäkuuta levotomman tytön kera!


perjantai 24. kesäkuuta 2016

Hyvää Juhannusta


Tänään on neljäs juhannus töissä ja jo neljäs juhannus Kiinassa. Ohuesti on veitset kovertanut sydäntä kun olen facebookissa nähnyt ihania kesäkuvia mansikoista, mustikoista, makoisista ruokakuvista ja kauniista järvimaisemista. Mutta kestän kyllä, sillä kuukauden kuluttua päästään taas piipahtamaan Suomessa.

Shanghaissa on ollut viimeiset kaksi viikkoa jo kova helle. Päivällä lämpötila on hivunnut noin +34 asteeseen eikä yöksikään lämpö ole laskenut alle 30. Tai ehkä joku ilta on ollut +29. Ilmanlaatu on  kuitenkin ollut erinomainen ja sitkeesti ollaan helteistä huolimatta kävelty päivittäin pitkiä lenkkejä. Hyvää on tehnyt.

Muuten...
...puolentoistaviikon kuluttua meille tulee ihana pieni koiranpentu pariksi viikoksi hoitoon.
Ihanaa, kivaa ja jännää koiraelämää ja koiraterapiaa tiedossa pian!

Aurinkoista Juhannusta Suomeen! Hemmotte itseäsi ja läheisiäsi!