 |
| Kuvan tyynyt lähti meille. Yritetään tunkea ne matkalaukkuun ja tuoda Suomen kotiin :) |
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
Casa Pagoda
Haluan jakaa teidän kanssa muutaman kuvan yhdestä Shanghain lempparisisustuskaupastani, CASA PAGODA, jossa poikkean yleensä aina jos käyn Kerryllä tai Taikang Roadilla. Taikang Roadilla liikkeitä on kaksi vastakkain tien molemmin puolin; toinen on ns. Flagship myymälä ja toinen Home Collection myymälä. Meitä lähin on Kerryllä eli Kerry Parkside ostarissa.
keskiviikko 27. tammikuuta 2016
The year of the Monkey
 |
| Tyypillinen Kiinan uuden vuoden koristelu. Hong bao eli punaisia kirjekuoria. (Oikeasti suoraan suomennettuna Hong bao on punainen laukku.) Punaisissa kirjekuorissa annetaan rahaa sukulaisille. |
Kiinalaisen kalenterin mukaan vuosi on pian vaihtumassa ja tällä kertaa alkamassa on Apinan vuosi.
Kun me vuonna 2012 tulimme Kiinaan, oli meneillään Lohikäärmeen vuosi. Silloin raskaanaolevia naisia oli silmiinpistävän paljon. Työkaverini valottikin minua asiasta; kaikki halusivat Lohikäärmevauvan. Lohikäärmeen vuotta seurasi käärmeen vuosi, sitä hevosen vuosi ja 2015 (eli vielä muutamia päiviä kuluva vuosi) on vuohen vuosi.
Jos olet syntynyt 1944, 1956, 1968, 1980, 1992, 2004, 2016 olet Kiinalaisessa horoskoopissa Apina.
Kuulin ja luin että apinoista pitävät kaikki, mutta apina ei välttämättä pidä kaikista. Apina on kuitenkin aina valmis auttamaan kaikkia. Apina on fiksu, vilkas, puhelias, sanavalmis ja seikkailunhaluinen, mutta myös herkkänahkainen ja itsepäinen.
Tässä muutama linkki liittyen Kiinan uuteen vuoteen ja apinan merkkiin:
Tulevan vuoden ei sanota olevan hyvä apinoille, mutta apinoille voi tuoda onnea vuoteen ostamalla heille punaisia vaatteita ja muita punaisia juttuja. Ei siis auta että apinat itse pukeutuvat punaiseen ja suosivat punaista väriä vuoden aikana, vaan punaiset asiat tuovat heille onnea saatuina lahjoina.
Apina on kiinaksi hóuzi eli 猴子.Kiinankielen opettajani, Miss Lulu Miao, on todella innoissaan Apinan vuodesta ja puhunut meille Apina Kuninkaasta (Monkey King) jo varmasti kolmella kerralla. Kuulemma Kungfu Pandakaan ei ole mitään verrattuna Monkey Kingiin. Monkey King on paljon suositumpi hahmo ja voi pelastaa vaikka koko maailman.
Minulle Monkey King ei ole entuudestaan tuttu, ja Lulu lähettekin mulle pari linkkiä:
- Monkey King eli Sun Wukong Wikipediassa
- Voit myös katsoa tarinaan liittyvän elokuvan Youkusta (Youku on paikallinen Youtube)
Meillä on täällä Spring Festival loma (Kiinan Uusi Vuosi) 7. - 13. helmikuuta, mutta töissä pitää olla lauantaina 6. helmikuuta ja sunnuntaina 14. helmikuuta.
Hyvää Apinan vuotta kaikille! Hóu niàn kui lè!
PS. Itselläni ei juuri ole vapaa-aikaa Shanghaissa ja se mitä on, pyrin käyttämään urheilemiseen ja koiran kanssa lenkkeilyyn. Siispä minun ei tule juurikaan harrastettua kaupunkiin tutustumista tallentaen sitä valokuvin.
Eräs Shanghaituttavani pitää blogia nimeltään Elämää Idän Pariisissa. Blogi sisältää paljon upeita kuvia Shanghaista. Tässä yksi linkki Apinan vuosi koristeluun liittyen.
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
Hello from the other side - it's also winter and minus degrees here
Lauantaiaamu. Chili huomaa että olen hereillä ja kömpii päälleni kaivaten rapsutusta. Minua vielä väsyttäisi ja kaikki lihakset tuntuvat vaativan lisää lepoa, paljon venyttelyä ja vettä. Eilisen päivän juoksulenkki ja lihaskuntoharjoitukset tuntuvat nahoissa. Edellisenä iltana oli myös työpaikan Annual Dinner ja se puolestaan tuntuu tukassa. Vettä ja buranaa kiitos. Vaivaudun ylös sängystä ja huomaan samantien että "tänne jäätyy" ja kiskon gollaripuvun päälle ja villasukat jalkaan ja suuntaan keittiöön. Iso lasi vettä, toinen lasi Ikean puolukkamehua ja se burana. Oli oikein hauska ilta. Ihan paras Annual Dinner neljän vuoden aikana, vaikka kuulemma kaikkein pienimmällä budjetilla järjestetty. Ruoka oli yllättävän hyvää, tarjolla oli myös punaviiniä - kiinalaista sellaista ja yleensähän näissä bileissä viini on pitänyt tuoda itse mukana jos sitä on halunnut nauttia - ja ohjelma illallisen aikana oli hyvä ja ytimekäs. En ollut ennen maistanut kiinalaista punaviiniä ja päänsärystä päätellen tuntui maistuneen turhankin hyvin ;)
Laitan kahvit kiehumaan, annan Chilille ruokaa ja vien miehelleni myös mukillisen marjamehua vuoteeseen. Kun Chili on hotkaissut ruuan ja venyttelee hyvillä mielin jäseniään raukeasti haukotellen, lähdemmekin samantien ulos. Siellä vasta kylmä onkin! Ja ulkona sataa lunta! Ou vau! Maa on saanut kevyen valkoisen lumiharson ja mitä tekee kiinalaiset... compaundillamme on paljon laudoitettuja alueita ja nyt kaikille näille laudoituksille levitellään punaisia mattoja. Varmasti siksi ettei kukaan liukastuisi. Ulkona paistaa aurinko ja tiedän että lumi pysyy maassa korkeintaan vuorokauden. Siksi tuntuu tylsältä että kauniin valkoisen ja huurteisen kulkukäytävän päälle levitetään punaiset muovimatot. Punaisesta on Kiinassa ollessa tullut yksi lempiväreistäni, mutta silti... nyt se meinaa harmittaa. Chili haluaa syliin. Pikkuista paleltaa. Lämmitän sitä ja se lämmittää minua. Sille on Suomessa varmasti ostettava joku Rukka-talvipuku että se tarkenee siellä.
Sisälle tullessa tsekkaan lämpömittarin. -9! Säätiedotukset piti paikkansa. Kuulemma 35 vuotta sitten on Shanghaissa viimeksi ollut yhtä kylmä. Ja sen huomaa myös sisällä. Sillä aikaa kun puuro hautuu, ollaan jo kasattu sähkölämpöpatterit antamaan lisälämpöä. Ikkunat kondensoivat vettä niin että ikkunasmyygeillä on pienet lammikot. Taloissa ei täällä ole mitään eristyksiä. Laitan joka huoneeseen vessoja myöten myös lämpökynttilät palamaan. Aika tunnelmallista, vaikka myös aurinko tulvii sisään ikkunoista.
Nyt olisikin hyvä päivä käpertyä sohvalle viltin alle katsomaan telkkaria koko päiväksi. Joo todellakin olisi, mutta netti ei toimi tai sitten ei toimi vpn tai läppärin wifi. Mitähän sitten tekisi...
Onneksi ei sentään tarvitse tehdä töitä tänä viikonloppuna, sillä muutoin olisi tullut toimistokeikka. Olen monesti ajatellut että vaikka joskus suunnattomasti ärsyttää nettiyhteyksien toimimattomuus tai huono ilmanlaatu mikä pitää ihmiset sisällä, että oikeasti tekee vain hyvää kun joutuu keksimään ihan jotain muuta ajanvietettä kuin mihin on tottunut. Viikonloppuna tuli kasattua 1500 palan palapeli loppuun, luettua pitkään kesken jäänyttä kirjaa, pelattua backgammonia ja korttipeliä, ja mikä tärkeintä, oli ihana vaan jutustella, tai vaan olla ja ajatella. Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu takana. Ja kipaisinhan minä pikaisella juoksulenkilläkin vielä lauantai-iltapäivänä. Olisittepa nähneet mun juoksukastuumin.... pipo, huppu ja niiden lisäksi pään ympärillä huivi kasvot silmiä lukuunottamatta peittäen. Onneksi näin lenkillä ehkä kolme muuta ihmistä. Laulellen juoksin!
Ihanaa kun kevät tulee jo muutaman kuukauden kuluttua ja kaikkea kivaa on tiedossa. Haaveilen joko Helsingin tai Kouvolan puolimaratonille osallistumisesta toukokuussa. Olisiko joku innostunut lähtemään mukaan?
Bongasin viikonloppuna jostain 12 viikon ohjelman, joka on tarkoitettu ihan nollajuoksukunnosta puolimaratonkuntoon. Voit kurkata ohjelman tästä.
 |
| Haasteellisin tekemistämme palapeleistä ja vaikea toiseksi viimeiseen palaan asti. Fifty shades of grey.. |
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
Napo
Meillä on kaksi villakoiraa. Suomalainen poika ja kiinalainen tyttö. Tässä pikkutarina Naposta.
Napo (Canmoy's Napoleon Rules)
Napo on syntynyt 2.2.2007 Suomessa, eli täyttää pian 9 vuotta. Napo jäi 3,5 vuotta sitten Suomeen hoitoon kun me viiden laukun kera muutimme ennalta tuntemattomaan suurkaupungin hälyyn Shanghaihin. Kone laskeutui Shanghaihin 1.9.2012. Olin koko edeltävän kesän innoissani Shanghaihin muuttamisesta, mutta en uskaltanut hihkua siitä "ääneen" enkä uskaltanut uskoa sitä todeksi ennen kuin se oikeasti tapahtui, koska olin jo 2006 vuoden lopussa pettynyt kovasti kun meidän silloin piti muuttaa Kanadaan ja sitä ei sitten koskaan tapahtunutkaan. Kun Kanada-komennus peruuntui, päätimme ottaa villakoiran. Haaveilin tuolloin harmaasta tai ruskeasta toyvillakoirasta. Harmaita pentuja ei ollut sillä hetkellä syntynyt, mutta onneksi löysimme suklaanruskean suloisen toyvillakoiran Napon. Napo on ihan oikealta kasvattajalta. En silti luvannut koiralle "näyttelyuraa", mutta lupasin rakastaa sitä ja huolehtia siitä kuin kenestä tahansa perheenjäsenestä, ja kokeilemaan näyttelyissä käymistä. Napo olisi siinä menestynytkin, mutta itse en tykännyt näyttelymeiningeistä. Tuntui hullulta että eri tuomarit arvioivat saman koiran niin eriävin mielipitein ja kommentein, ja että koiran suosio perustui siihen, kuinka hyvin koiran omistaja tunnettiin piireissä - millaiset suhteet sinulla oli kasvattajiin ja arvosteleviin tuomareihin. En myöskään ollut haltioissani villakoirille tyypillisestä näyttelytrimmauksesta, enkä siitä kuinka paljon koiran turkki kaipasi harrastuksen myötä hoitamista. Itse tykkään "kotikutoisesta" hieman nuhruisesta ja melko nuliksi ajellusta tyylistä villakoirilla. Haluan vielä painottaa että arvostan koiranäyttelyjä tyylikkäänä harrastuksena ja niitä koiranomistajia jotka todella käyttävät aikaa koirien hoitoon ja kaikkeen mikä siihen liittyy kävelyharjoituksista alkaen. Näyttelyjä harrastavat ihmiset ovat tyylikkäitä ja edustavia, mikä peilautuu suoraan heidän koiriensa käytöksessä. Kurinalaista ja tyylikästä. Mutta se siitä. Näyttelytouhu on siis osa Napon historiaa.
Napo on myös pennusta asti tottunut kanssani juoksulenkkeihin ja yleensäkin lenkkeilemään ja ulkoilemaan paljon. Meillä oli vielä talonrakennusprojekti ihan vaiheessa, kun Napo tuli meille. Pikku koira on saanut tottua kaikenlaiseen raksahommaan, koviin koliseviin ääniin, ikkunan takaa telineillä kiipeileviin rakennusmiehiin, välillä Napoonkin kolahtaviin rakennustarvikkeisiin ja onpa Napo pari kertaa tippunutkin huomaamatta jostain, mutta onneksi niistä selvittiin säikähdyksellä. Napo oli pentuna melkoinen "pissapoika" ja teki sitä myös usein pelkästään mielenosoituksesta. Koiran vatsa oli myös ihan liian usein löysällä ja aina kun tarve vaati, Napo ryömi saunaan tarpeilleen. Voin kertoa että ihan muutamia kertoja kirosin mielessäni rättirumbaa työpäivien jälkeen ja mietin että milloinhan se koira oppii.
Napolla on myös kolme pentua, joista yksi kuoli muistaakseni alle vuoden vanhana. Pentujen tekoon en ehkä uudestaan lähtisi poikakoiran kanssa, sillä sen jälkeen Napolla alkoi ikäänkuin uusi uhmaikä ja pissamerkkailut kunnes se leikattiin. Sen jälkeen kaikki pissaaminen sisälle loppui kuin seinään. En tiedä veikö leikkaus osan Napon luonteesta, mutta ei siitä ainakaan ilotonta tai huonompaa koiraa tullut toimenpiteen jälkeen, vaan tasapainoisempi ja rauhallisempi, sekä sellainen mukavuudenhaluinen janssoni. Tykkää syömisestä ja nukkumisesta (mikä näkyy myös puntarissa), mutta on aina yhtä iloinen kotiin tulevista ihmisistä ja edelleen jaksaa vielä innostua leikkimisestä.
"Kanadapettymyksen" vuoksi en uskaltanut yhtään innostua Shanghaista, enkä siksi tutkinut yhtään etukäteen millainen maa Kiina on ja millaiseen kaupunkiin ollaan muuttamassa. Ainoastaan koiran viemistä maahan selvittelin ja melko pian tulikin vastaan tieto, ettei sitä kovinkaan moni suositellut, ja että Kiinassa koirat joutuvat vähintään 7 vrk karanteeniin, ja että se karanteeni on paikka jonne kukaan ei ole päässyt kurkkaamaan olosuhteita jne. Sain myös tietooni melkoisia kauhutarinoita siitä ettei kaikki koirat olleet karanteenista selvinnyt, tai ainakin palautumiseen kurjasta kokemuksesta oli mennyt aikaa. Siispä päätimme, että Kiinaan lähdetään ensin ilman Napoa ja että tullaan sitten hakemaan koira noin kolmen kuukauden kuluttua. Ja niin me tehtiinkin. Muistan kuinka marraskuun lopussa lensin ensimmäisen paluulennon Shanghaista Suomeen yksin kuinka mulla oli jotenkin sellainen olo että olisin ollut ikuisuuden pois Suomesta ja että jotenkin olin niin kansainvälinen - olinhan jo matkustanut toiselle puolen maapalloa ja pärjännyt ihan jopa 3 kuukautta. Huh huh :) Ihan hassua :) Nyt tunne on ihan päinvastainen. Lentomatkustaminen on välttämätön epämiellyttävyys, ja Shanghaissa olo tuntuu siltä kun se olisi alkanut eilen. Mutta nyt takaisin Napoon...
Miksi Napo ei sitten tullutkaan kanssamme Kiinaan? Minulla oli 7.12. paluulento Shanghaihin ja koiran piti lähteä mukana. Yskin jo kovasti Suomeen tullessa ja työpaikan terveydenhoitaja passitti minut lääkäriin ja minulla todettiinkin ärhäkkä keuhkoputkentulehdus ja lääkäri kielsi lentämisen. Niinpä minun Suomessa olo venyi jouluun ja uuteen vuoteen, ja onneksi sain myös puolisoni tuolloin joulua kanssani Suomen kotiin viettämään. Tuossa kohtaa siis lennot piti vaihtaa ja samaan aikaan juteltiin hoitoperheen kanssa, josko Napo sittenkin jäisi vielä heille. Ja niin päätettiin tehdä ainakin seuraavaan Suomeen tuloomme asti. Sen jälkeen ollaan ehkä kahdesti hoitoperheen kanssa pohdittu mitä tehdään ja aina päädytty siihen että käytäntö on ollut sekä meille että heille miellyttävä, ja niin Napolla on tällä hetkellä kaksi rakastavaa ja hyvää kotia. En varmasti voi koskaan tarpeeksi kiittää Ismoa, Heliä ja Saaraa. Koira on nimittäin vain muuttunut aina vain paremmaksi tyypiksi. Napo on sosiaalisempi ja rauhallisempi, ja toisaalta vielä itsenäisempi. Yksi esimerkki: ennen kuin me muutimme Kiinaan, Napo ei koskaan suostunut menemään kenenkään muun kuin minun kanssa ulos lenkille - tai meni kyllä silloin, jos minä en ollut kotona - , mutta nykyään koira menee ihan kenen tahansa kanssa. Nykyään vain mukavuudenhalu ja iän tuoma laiskuus voivat vähän hidastuttaa lenkillelähtöintoa.
Viimein siihen miksi aloin juuri nyt kirjoittaa Naposta. Napon hengitys on jo pitkään haissut to-del-la pahalle. Napolla on jo varmasti vuoden ikäisestä lähtien hampaista putsailtu hammaskiveä ja kerran jo antibiootein hoidettu tulehtuneita ienpusseja. Olen yrittänyt hampaita joskus harjatakin, mutta pakko on myöntää että kyllä ne koiran hampaat on jäänyt omaa laiskuuttani hoitamatta. Joka kerta olen kyllä eläinlääkärikäynneillä pyytänyt lääkäriä katsomaan koiran suuhun. Kun nyt viime joulun vietimme Suomessa, kertoi jo hoitoperhe ettei Napo enää tykkää kuonoon koskemisesta ja että sillä vähän kieli pyörii suussa ja turvassa. Huomasimme saman, mutta joulunpyhäpäivät menivät itsellämme toipuessa jälleen keuhkoputkentulehduksista ja... jotenkin 10 päivää vaan katosivat johonkin ja Napon vieminen eläinlääkärille hoitoon taas jäi. Viime maanantaina Heli vei Napon eläinlääkäriin ja koira joutuikin kovaan käsittelyyn. Yhteensä 12 hammasta poistettiin ja koira pääsi kotiin toipumaan antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera. Jos alkuun podin huonoa omaatuntoa siitä, että lähdimme ilman Napoa Shanghaihin, niin nyt pystyn kertomaan sen huonon omantunnon kymmenellä. Miksi olin luottanut pikaisiin hampaiden tsekkauksiin vuositasolla, enkä vienyt Napoa ajoissa oikean asiantuntijan hoidettavaksi. Noh... katse eteenpäin. Tärkeintä että rakas pikkukaverimme on nyt hoidettu vaikka kalusto vähenikin mittavasti hetkessä.
Ei ihan ehditä Napon synttäreiksi Suomeen, mutta harvahampaan synttäriyllätys tulee olemaan huikea! Chili lähtee mukanamme Suomeen... jos kaikki dokumentit loppuviivalla onnistuvat. Pitäkäähän meille vielä ne peukut ja varpaat pystyssä! Jännää nähdä miten koiruudet tulevat toimeen keskenään.. Palkitaanko Napon 3,5 vuoden odotus kauniilla tuontivaimolla, vai tuleeko Chilistä sille ärsyttävä pikkusisko.
Napo (Canmoy's Napoleon Rules)
Napo on syntynyt 2.2.2007 Suomessa, eli täyttää pian 9 vuotta. Napo jäi 3,5 vuotta sitten Suomeen hoitoon kun me viiden laukun kera muutimme ennalta tuntemattomaan suurkaupungin hälyyn Shanghaihin. Kone laskeutui Shanghaihin 1.9.2012. Olin koko edeltävän kesän innoissani Shanghaihin muuttamisesta, mutta en uskaltanut hihkua siitä "ääneen" enkä uskaltanut uskoa sitä todeksi ennen kuin se oikeasti tapahtui, koska olin jo 2006 vuoden lopussa pettynyt kovasti kun meidän silloin piti muuttaa Kanadaan ja sitä ei sitten koskaan tapahtunutkaan. Kun Kanada-komennus peruuntui, päätimme ottaa villakoiran. Haaveilin tuolloin harmaasta tai ruskeasta toyvillakoirasta. Harmaita pentuja ei ollut sillä hetkellä syntynyt, mutta onneksi löysimme suklaanruskean suloisen toyvillakoiran Napon. Napo on ihan oikealta kasvattajalta. En silti luvannut koiralle "näyttelyuraa", mutta lupasin rakastaa sitä ja huolehtia siitä kuin kenestä tahansa perheenjäsenestä, ja kokeilemaan näyttelyissä käymistä. Napo olisi siinä menestynytkin, mutta itse en tykännyt näyttelymeiningeistä. Tuntui hullulta että eri tuomarit arvioivat saman koiran niin eriävin mielipitein ja kommentein, ja että koiran suosio perustui siihen, kuinka hyvin koiran omistaja tunnettiin piireissä - millaiset suhteet sinulla oli kasvattajiin ja arvosteleviin tuomareihin. En myöskään ollut haltioissani villakoirille tyypillisestä näyttelytrimmauksesta, enkä siitä kuinka paljon koiran turkki kaipasi harrastuksen myötä hoitamista. Itse tykkään "kotikutoisesta" hieman nuhruisesta ja melko nuliksi ajellusta tyylistä villakoirilla. Haluan vielä painottaa että arvostan koiranäyttelyjä tyylikkäänä harrastuksena ja niitä koiranomistajia jotka todella käyttävät aikaa koirien hoitoon ja kaikkeen mikä siihen liittyy kävelyharjoituksista alkaen. Näyttelyjä harrastavat ihmiset ovat tyylikkäitä ja edustavia, mikä peilautuu suoraan heidän koiriensa käytöksessä. Kurinalaista ja tyylikästä. Mutta se siitä. Näyttelytouhu on siis osa Napon historiaa.
Napo on myös pennusta asti tottunut kanssani juoksulenkkeihin ja yleensäkin lenkkeilemään ja ulkoilemaan paljon. Meillä oli vielä talonrakennusprojekti ihan vaiheessa, kun Napo tuli meille. Pikku koira on saanut tottua kaikenlaiseen raksahommaan, koviin koliseviin ääniin, ikkunan takaa telineillä kiipeileviin rakennusmiehiin, välillä Napoonkin kolahtaviin rakennustarvikkeisiin ja onpa Napo pari kertaa tippunutkin huomaamatta jostain, mutta onneksi niistä selvittiin säikähdyksellä. Napo oli pentuna melkoinen "pissapoika" ja teki sitä myös usein pelkästään mielenosoituksesta. Koiran vatsa oli myös ihan liian usein löysällä ja aina kun tarve vaati, Napo ryömi saunaan tarpeilleen. Voin kertoa että ihan muutamia kertoja kirosin mielessäni rättirumbaa työpäivien jälkeen ja mietin että milloinhan se koira oppii.
Napolla on myös kolme pentua, joista yksi kuoli muistaakseni alle vuoden vanhana. Pentujen tekoon en ehkä uudestaan lähtisi poikakoiran kanssa, sillä sen jälkeen Napolla alkoi ikäänkuin uusi uhmaikä ja pissamerkkailut kunnes se leikattiin. Sen jälkeen kaikki pissaaminen sisälle loppui kuin seinään. En tiedä veikö leikkaus osan Napon luonteesta, mutta ei siitä ainakaan ilotonta tai huonompaa koiraa tullut toimenpiteen jälkeen, vaan tasapainoisempi ja rauhallisempi, sekä sellainen mukavuudenhaluinen janssoni. Tykkää syömisestä ja nukkumisesta (mikä näkyy myös puntarissa), mutta on aina yhtä iloinen kotiin tulevista ihmisistä ja edelleen jaksaa vielä innostua leikkimisestä.
"Kanadapettymyksen" vuoksi en uskaltanut yhtään innostua Shanghaista, enkä siksi tutkinut yhtään etukäteen millainen maa Kiina on ja millaiseen kaupunkiin ollaan muuttamassa. Ainoastaan koiran viemistä maahan selvittelin ja melko pian tulikin vastaan tieto, ettei sitä kovinkaan moni suositellut, ja että Kiinassa koirat joutuvat vähintään 7 vrk karanteeniin, ja että se karanteeni on paikka jonne kukaan ei ole päässyt kurkkaamaan olosuhteita jne. Sain myös tietooni melkoisia kauhutarinoita siitä ettei kaikki koirat olleet karanteenista selvinnyt, tai ainakin palautumiseen kurjasta kokemuksesta oli mennyt aikaa. Siispä päätimme, että Kiinaan lähdetään ensin ilman Napoa ja että tullaan sitten hakemaan koira noin kolmen kuukauden kuluttua. Ja niin me tehtiinkin. Muistan kuinka marraskuun lopussa lensin ensimmäisen paluulennon Shanghaista Suomeen yksin kuinka mulla oli jotenkin sellainen olo että olisin ollut ikuisuuden pois Suomesta ja että jotenkin olin niin kansainvälinen - olinhan jo matkustanut toiselle puolen maapalloa ja pärjännyt ihan jopa 3 kuukautta. Huh huh :) Ihan hassua :) Nyt tunne on ihan päinvastainen. Lentomatkustaminen on välttämätön epämiellyttävyys, ja Shanghaissa olo tuntuu siltä kun se olisi alkanut eilen. Mutta nyt takaisin Napoon...
Miksi Napo ei sitten tullutkaan kanssamme Kiinaan? Minulla oli 7.12. paluulento Shanghaihin ja koiran piti lähteä mukana. Yskin jo kovasti Suomeen tullessa ja työpaikan terveydenhoitaja passitti minut lääkäriin ja minulla todettiinkin ärhäkkä keuhkoputkentulehdus ja lääkäri kielsi lentämisen. Niinpä minun Suomessa olo venyi jouluun ja uuteen vuoteen, ja onneksi sain myös puolisoni tuolloin joulua kanssani Suomen kotiin viettämään. Tuossa kohtaa siis lennot piti vaihtaa ja samaan aikaan juteltiin hoitoperheen kanssa, josko Napo sittenkin jäisi vielä heille. Ja niin päätettiin tehdä ainakin seuraavaan Suomeen tuloomme asti. Sen jälkeen ollaan ehkä kahdesti hoitoperheen kanssa pohdittu mitä tehdään ja aina päädytty siihen että käytäntö on ollut sekä meille että heille miellyttävä, ja niin Napolla on tällä hetkellä kaksi rakastavaa ja hyvää kotia. En varmasti voi koskaan tarpeeksi kiittää Ismoa, Heliä ja Saaraa. Koira on nimittäin vain muuttunut aina vain paremmaksi tyypiksi. Napo on sosiaalisempi ja rauhallisempi, ja toisaalta vielä itsenäisempi. Yksi esimerkki: ennen kuin me muutimme Kiinaan, Napo ei koskaan suostunut menemään kenenkään muun kuin minun kanssa ulos lenkille - tai meni kyllä silloin, jos minä en ollut kotona - , mutta nykyään koira menee ihan kenen tahansa kanssa. Nykyään vain mukavuudenhalu ja iän tuoma laiskuus voivat vähän hidastuttaa lenkillelähtöintoa.
Viimein siihen miksi aloin juuri nyt kirjoittaa Naposta. Napon hengitys on jo pitkään haissut to-del-la pahalle. Napolla on jo varmasti vuoden ikäisestä lähtien hampaista putsailtu hammaskiveä ja kerran jo antibiootein hoidettu tulehtuneita ienpusseja. Olen yrittänyt hampaita joskus harjatakin, mutta pakko on myöntää että kyllä ne koiran hampaat on jäänyt omaa laiskuuttani hoitamatta. Joka kerta olen kyllä eläinlääkärikäynneillä pyytänyt lääkäriä katsomaan koiran suuhun. Kun nyt viime joulun vietimme Suomessa, kertoi jo hoitoperhe ettei Napo enää tykkää kuonoon koskemisesta ja että sillä vähän kieli pyörii suussa ja turvassa. Huomasimme saman, mutta joulunpyhäpäivät menivät itsellämme toipuessa jälleen keuhkoputkentulehduksista ja... jotenkin 10 päivää vaan katosivat johonkin ja Napon vieminen eläinlääkärille hoitoon taas jäi. Viime maanantaina Heli vei Napon eläinlääkäriin ja koira joutuikin kovaan käsittelyyn. Yhteensä 12 hammasta poistettiin ja koira pääsi kotiin toipumaan antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera. Jos alkuun podin huonoa omaatuntoa siitä, että lähdimme ilman Napoa Shanghaihin, niin nyt pystyn kertomaan sen huonon omantunnon kymmenellä. Miksi olin luottanut pikaisiin hampaiden tsekkauksiin vuositasolla, enkä vienyt Napoa ajoissa oikean asiantuntijan hoidettavaksi. Noh... katse eteenpäin. Tärkeintä että rakas pikkukaverimme on nyt hoidettu vaikka kalusto vähenikin mittavasti hetkessä.
Ei ihan ehditä Napon synttäreiksi Suomeen, mutta harvahampaan synttäriyllätys tulee olemaan huikea! Chili lähtee mukanamme Suomeen... jos kaikki dokumentit loppuviivalla onnistuvat. Pitäkäähän meille vielä ne peukut ja varpaat pystyssä! Jännää nähdä miten koiruudet tulevat toimeen keskenään.. Palkitaanko Napon 3,5 vuoden odotus kauniilla tuontivaimolla, vai tuleeko Chilistä sille ärsyttävä pikkusisko.
 |
| Napo pentuna. |
 |
| Riiviö vai vaan söpö hymy :) |
 |
| Onnellinen hymy nukkuessa. |
 |
| Nyt kun Napo on vanhennuttuaan harmaantunut, taisinkin saada sekä harmaan että ruskean villakoiran samassa paketissa. Napolla on kuin kaunis liukuvärjäys. |
tiistai 5. tammikuuta 2016
Ajatuksia huolia pohdintaa...
 |
| Tianzifang 1.1.2016 |
Kirjaatko sinä urheiluharrastuksia ylös? Lasketko kilometrejä, tunteja, kertoja tai kenties kulutettuja kaloreita? Minä olen kirjannut liikuntaharrastuksiani ylös varmasti jo noin 15 vuoden ajan, vaikkei minulla olekaan mitään tavoitteita urheilemisen suhteen. Jos ei siis hyvää mieltä ja oloa lasketa. Minulle liikunta on vain nautiskelua josta oheistuotteena saan mielihyvää ja energiaa. Miksi sitten kirjaan liikkumisiani? Uteliaisuudesta. On mielenkiintoista kun nytkin 2015 vuonna olen merkintöjen mukaan ulkoiluttanut koiria 909 km, kävellyt 430 km, juossut 185 km ja pyöräillyt 437 km jne, ja ihan kaikkea ei aina muista eikä tule merkkailtuakaan.
Kuukauden kuluttua karkaamme Kiinan uuden vuoden juhlaa Suomeen. Vielä en ole löytänyt Chilille hoitopaikkaa ja soitinkin jo Finnairille ja tiedustelin olisiko mahdollista ottaa koira Suomen lennolle mukaan. Lupasivat ilmoittaa sähköpostitse muutaman päivän kuluttua. Yleensä en työpäivän jälkeen katso sähköposteja mutta nyt käsi käy puhelimella tuontuosta. Jos Chili lennolle hyväksytään, alkaakin sitten seuraavat jännitykset siitä että kaikki dokumentit ovat kunnossa. Ainakin pikapikaa pitää uusia Shanghain koirarekisteröinti 2016-vuodelle ja sitä ennen käytettävä koira rabiesrokotuksessa, vaikka aikaisempi rokotus olisi voimassa vielä viisi kuukautta. Silti vielä toivon että hoitokoti Shanghaissa vielä löytyisi, sillä olemme Suomessa vain reilun viikon ja sitten pitäisi joko tuoda Chili takaisin Shanghaihin ja varautua 7 päivän karanteeniin, tai löytää sille paikka Suomessa. Kuulen jo äidin "mitäs minä sanoin - tulee vaan lisäharmia kun otatte toisen koiran" raskaan huokauksen kuorruttamana. Mutta onneksi koirista on enemmän iloa ja seuraa! Nyt jo mietin Napon ja Chilin kohtaamista ja toimeentulemista. Mietin myös etten ihan vielä haluaisi viedä Chiliä Suomeen ja jättää sinne - loppuvuodesta Shanghaissa tulisi piiiitkä ilman koirakaveria.
Näihin sekaviin ajatuksiin ja tunnelmiin... pitäkäähän mulle peukkuja että asiat järjestyvät parhain päin <3
Onneksi tänään ilmanlaatu oli sateisen maanantain jälkeen erinomainen ja päästiin Chilin kanssa pidemmälle lenkille. Mikä upeinta että kahden kuukauden sairastelun jälkeen kokeilin välillä kevyttä hölkkäilyä ja tuntui ihan hyvältä! Hemmetin raskaalta mutta hyvältä! Henki kulki! Nautin!
 |
| Chili täytti 3.1.2016 2-vuotta. Niin ainakin tarina kertoo... ;) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)