Tähtäimessä puolimaraton

Kuva otettu elokuun lopussa Tallinnasta.

Kulunut vuosi ei ole ollut parhain treenamisen kannalta. On ollut jalkapohjien operointia, flunssaa, naulaan astumista sun muuta, mutta ehkä eniten kuntoilusta on verottanut mun oma selkärangattomuus. On liian helppo syyttää työkiireiden aiheuttamaa väsymystä tai vaan valita ihana illallinen viinilasin (tai muutaman...) kera sen sijaan että valitsisi syödä töiden jälkeen vaan kevyesti energiaa antavan välipalan ja painella kuntoilemaan.

Kesälomalla Suomessa tuli sekä lenkkeiltyä että harrastettua erinomaista hyötyliikuntaa remonttihommissa. Suomessa ei myöskään voi viinilasillisia nauttia illan mittaan ihan niin harmittomasti kuin Shanghaissa jos haluaa auton rattiin aikaisin aamulla. Nautin suunnattomasti fyysisen rasituksen tuomasta hyvänolontunteesta. Huomaan myös entistä enemmän nauttivani nukkumisesta ja varhaisista aamuista hyvin nukutun yön jälkeen; etenkin niistä, jolloin ei ole tullut nautittua pisaraakaan alkoholia edellisenä iltana. Viime viikolla kun mun puoliso räpisteli vielä eroon viikon kestäneen USA:n matkan aiheuttamasta jetlagista, hän nukkui joka ilta töiden jälkeen sohvalla ja sitten aamuisin heräsi kukonlaulun aikaan unirytmi täysin hakusessa. Mulle tilanne oli suorastaan nautinnollinen sillä sain joka aamu nukkua maksimaalisen pitkään ja teputella tukka takussa suoraan valmiiseen aamupalapöytään ja kuulla, että koira oli jo ruokittu ja ulkoilutettu. Oijoi! Kyllä mun kelpas. Moiseen hemmotteluun olis helppo tottua.

Eli.. olen havahtunut entistä enemmän nauttimaan todellista hyvää oloa tuottavista asioista ja huomannut saavani oikeasta määrästä rasitusta ja lepoa entistäkin paremman olon. Kesällä täytin 40. Myös ikäni puolesta on hyvä suorittaa ryhtiliike. Karistaa muutama kilo, syödä oikein ja nukkua riittävästi.

Ilmoittauduin tänään Shanghain maratoniin puolikkaalle. Juoksutapahtuma on sunnuntaina marraskuun 8. päivä startti klo 7.00. Nyt vaan toivon että pysyn terveenä, säilyn rasitusvammoitta ja että tuona marraskuisena sunnuntaina ilmanlaatu olisi kohtuullinen. Kaksi vuotta sitten kun mieheni kanssa tuo puolimaraton juostiin, oli ilmanlaatu huono (AQI reilusti yli 200) ja itseasiassa olimme päättäneet että jos AQI on yli 160 niin ei juosta. Juostiin silti. Ilmapiiri oli tapahtumassa niin mukaansatempaava, että mulle juoksu tuntui parin tunnin biletykseltä. Shanghain maratonhan on muuten varmasti yksi helpoimmista (jos ilmanlaatu ja sää ovat ok), sillä kaupunkihan on täysin flat ilman mäkiä.

Olen nyt syyskuun aikana onnistunut pudottamaan miltei puolet painonpudotustavoitteestani. Noin kilo per viikko. Tällä hetkellä painan sen verran mitä painoin juostessa 2013 puolimaratonin. Se juoksu meni loistavasti ja muistan jo silloin miettineeni että jos olisin ollut muutaman kilon kevyempi, olisi juoksu kulkenut varmasti vielä paremmin. Tosin 2013 olin juossut koko vuoden paljon. Ennen maratonia kilometrejä oli miltei 600. Tänä vuonna olen tähän asti juossut nipin napin 150 km. Mutta en usko että se haittaa. Enkä aio nytkään juosta kuin maksimissaan 3 kertaa viikossa ja sen lisäksi kävellä, pyöräillä ja käydä salilla.

Ulkona sataa. Onneksi ehdin aamulla käydä Chilin kanssa reippaan hieman pidemmän lenkin ja hieman jumppailla. Sillä nyt me kyllä vaan Chilin kanssa aiotaan löhviä sohvalla kynttilänvalossa ja katsella telkkaria. Katsoin muuten eilen ensimmäisen jakson Vain elämää. Antti on ihana ja pidin myös paljon Anssi Kelan tulkitsemasta biisistä Avara luonto - täysin tuntematon kappale minulle ennestään.

Lepposia syyskuun iltoja kaikille! Täällä vielä viikko puurrettava töitä ja sitten pääsee lomareissulle... can't wait.

Akkujen latausta

Olen pian ollut viikon itsekseni kotona - tai no tietysti Chilin kanssa - käyttäen työpäivien jälkeisen ajan kuunnellen omaa kehoa ja mieltä.

Minulla oli kova flunssa koko elokuun viimeisen viikon ajan Suomessa, ja siitä toipumiseen on mennyt sujuvasti toinen viikko täällä. Lepo ja kevyt liikunta ovat tehneet hyvää. Olen lukenut yhden kirjan, katsonut telkkaria, syönyt hyvin ja jättänyt viinilasilliset ja muut ylimääräiset herkuttelut pois ruokavaliosta. Vaikka täällä ei vielä sään puolesta tunnu syksyltä, luulen että eri vuodenajat ovat tallentuneet takaraivoon ja olen nautiskellut rauhoittavasta kynttilänvalosta koiran käpertyneenä kylkeeni.

Liikuntaa olen harrastanut maltillisen kevyesti. Kävelylenkkejä Chilin kanssa ja sen päälle hieman herätellyt lihaksia tehden lyhyitä mutta monipuolisia lihaskuntosarjoja. Punnertamaan en vielä pysty, kun oikean käden peukalontyvi ja koko ranne ovat vielä hurjan kipeät kesän remonttihommista. Olin myös ajatellut Shanghaihin palatessa mennä tenniskurssille, mutta kun jo pelkästään hiusten harjaaminen on tuskallista, niin tuskin voisin pidellä tennismailaa kädessäni. No kunhan käsi paranee niin ehkäpä sitten.

Yöt olen nukkunut hyvin noin 7-8 tunnin unilla. Nyt tuntuu siltä, että akut on ladattu syksyn kiireisiin.

Auringon lasku matkalla töistä kotiin.

Shanghaissa on ollut tämän puolentoistaviikon ajan ihana sää; aurinko on paistanut joka päivä, taivas on ollut sininen, ilma puhdasta ja lämpötila edelleen siinä 30 asteen molemmin puolin. Kun puoli 6 aikaan olen lähtenyt sähkömopolla töistä kotiin, minua on paleltanut. Tänään kotiin päästyä oli pakko tsekata paljonko oikein on lämmintä kun mua jo palelee.... +26. Aika hauska miten äkkiä sitä taas tottui lämpöisempään ilmanalaan.

Chili on ollut aivan ihana ja hyvin rauhallinen verrattuna siihen mitä se oli kun lähdimme Shanghaista Suomen lomalle, ja verrattuna siihen millainen hyper se oli kun palasimme tänne. Uskon edelleen siihen että koira on mun peili. Se miten minä voin, tulee ulos koiran käytöksessä. Varmasti olin jonkin verran stressaantunut täältä Suomeen lähtiessä ja myös tänne palatessa jonkinlaisessa  väsymystilassa kun ottaa huomioon aikaeroväsymyksen ja kaiken uurastuksen mitä Suomessa kahden viimeisen viikon aikana huhkittiin uuden projektimme parissa. Ja mulla oli tällä kertaa Suomesta lähtiessä kyllä melkoisen apea fiilis ja kaikki pakkaaminenkin olisi ollut lähes mahdotonta ilman mieheni apua. Onneksi hän hoiti homman - ja hyvin hoitikin. Minä vastaavasti yleensä puran kaikki laukut ja laitan tavarat omille paikoilleen.

Eilen lähdettiin Chilin kanssa taas tavalliseen tapaan kävelylenkille ja ajattelin että tällä kertaa vedetään pitkä kävelylenkki Century Parkin ympäri. Matkaa kertyy kaikkiaan 8 km. Century Park on todella suosittu rundi ja eilenkin minun ja Chilin lisäksi siellä lenkkeili varmaan satoja muita meidän lisäksi. Tyyli ja asu on vapaa. Jotkut vetää farkuissa, jotkut korkkareissa, jotkut takaperin ja toiset itseään muksien. Century Park ei ole mun suosikkireitti, sillä myös autoliikennettä riittää ympärillä ja pakokaasun hajulta ei voi välttyä. Eilen kuitenkin jotenkin kaipasi hieman vilinää, ihmisiä ja ihmeteltävää ja muutamassa hetkessä huomasinkin, että oltiin Chilin kanssa vedetty koko ympyrä hölkkäilen. Oisittepa nähneet Chilin. Chili otti minuun vähänväliä katsekontaktia silmät loistaen ja suu korviin asti virneessä niin että takimmatkin valkoiset hampaat vilkkui pimeässä illassa. Ihana pikkuinen - ja niin reipas!
Uskon että osa Chilin kuun vaihteen hyperaktiivisesta käytöksestä johtui myös liikunnan puutteesta. Heinä- ja elokuussa oli yksinkertaisesti niin kuuma, että pidemmät lenkit olivat silkka mahdottomuus. Jo pelkästään asfaltti oli niin kuuma että tassuthan siinä olisi kärvähtäneet.

 

Chili on töiden jälkeen vielä vähän unenpöpperöinen.

Huomenna on jälleen perjantai ja serkkuni mies Sveitsistä, joka on MBA-opinto-ohjelman tiimoilta parasta aikaa Shanghaissa, kutsui minut heidän ryhmän mukana johonkin diskoilemaan. Pitäisköhän mennä? Jaa-a. Luulen että muhun vetoaa enemmän pieni nappisilmäinen koira ja lenkkarit. Ehkäpä voisin myös piipahtaa rentouttavassa hieronnassa Drangonflyssa.

3 vuotta Kiinassa

Tänään tuli kolme vuotta Shanghaielämää täyteen. Aika kuluu hurjaa vauhtia. Valitettavasti myös loma Suomessa kului kuin varkain liian nopeasti. Ja vaikka aina jossain kohtaa ehdin toivoa olevani Suomen sijaan Kiinassa, niin silti tämän neljäviikkoisen reissun päätteeksi nousi kotiovea sulkiessa itku kurkkuun. Loma Suomessa oli ihana! Sää oli täydellinen. Oli ihana viettää aikaa Napon kanssa. Nauttia läheisten ihmisten seurasta. Olla kotona. Saunoa. Uida. Syödä mansikoita, kanttarelleja, riisipiirakoita, uusia perunoita voin kera, savustettuja muikkuja, juoda vettä suoraan graanasta... Ja vaikka ja mitä. Joka kerta aika Suomessa loppuu kesken. Niin monia olisin halunnut vielä tavata, ja niin paljon olisin halunnut vielä tehdä.

Nyt on kuitenkin arki edessä ja lähes neljä kuukautta pitäisi jaksaa ennen seuraavaa Suomeen matkaamista. Myönnän kyllä että oikeastaan oli ihan kiva tulla takaisin Kiinaan. Täällä on kuitenkin se normaali arki ja työ. Koti tuntuu kodilta myös täällä. Paikat tutuilta. Tutut ihmiset ovat silminnähden iloisia meidän jälleennäkemisestä. Chili pyörii herkeämättä jaloissani. Koira pitäisi pestä ja trimmata - samanlainen törkyturpa oli täällä vastassa kuin Suomessakin :) - nohh.. viikonloppuna sitten. Tänään päivä alkoi kiinankielen tunneilla takkuillen. Yritin syyttää jetlagia siitä, etten tuntunut muistavan juuri mitään. Toivottavasti pienellä kertaamisella pääsen takaisin kärryille. Toivun vielä Suomesta hankkimastani flunssasta, mutta odotan jo kovasti, että pääsen taas urheilemaan kunnolla.

Torstaina ja perjantaina täällä vietetään poikkeuksellista juhlapyhää; Second World War Victory Holiday. Japanin luovuttamisesta (vai onko se antautumista??) on 70 vuotta. Ehdin jo innostua muutaman vapaapäivän suomasta mahdollisuudesta palautua aikaerosta, mutta kaikella todennäköisyydellä ainakin suurin osa ajasta on tehtävä töitä. Myös tuleva sunnuntai on täällä työpäivä.

Silti... tervetuloa syyskuu ja Shanghai. Täälläkin huomaa ilman jo hieman viilenneen, sillä lämpötila seikkailee enää 30 asteen molemmin puolin. Meillä siis vielä kesä jatkuu vaikkakin erittäin tiukan työtahdin merkeissä. Mutta kyllä sen jaksaa, kun on niin paljon ihania kuvia ja muistoja kesästä Suomessa. Parhaimpia niistä kannan sydämessäni.

 Kiitos Suomi ja kiitos kaikki ihanat ihmiset jotka otitte meidät avosylin iloisesti vastaan.