Minulla oli kova flunssa koko elokuun viimeisen viikon ajan Suomessa, ja siitä toipumiseen on mennyt sujuvasti toinen viikko täällä. Lepo ja kevyt liikunta ovat tehneet hyvää. Olen lukenut yhden kirjan, katsonut telkkaria, syönyt hyvin ja jättänyt viinilasilliset ja muut ylimääräiset herkuttelut pois ruokavaliosta. Vaikka täällä ei vielä sään puolesta tunnu syksyltä, luulen että eri vuodenajat ovat tallentuneet takaraivoon ja olen nautiskellut rauhoittavasta kynttilänvalosta koiran käpertyneenä kylkeeni.
Liikuntaa olen harrastanut maltillisen kevyesti. Kävelylenkkejä Chilin kanssa ja sen päälle hieman herätellyt lihaksia tehden lyhyitä mutta monipuolisia lihaskuntosarjoja. Punnertamaan en vielä pysty, kun oikean käden peukalontyvi ja koko ranne ovat vielä hurjan kipeät kesän remonttihommista. Olin myös ajatellut Shanghaihin palatessa mennä tenniskurssille, mutta kun jo pelkästään hiusten harjaaminen on tuskallista, niin tuskin voisin pidellä tennismailaa kädessäni. No kunhan käsi paranee niin ehkäpä sitten.
Yöt olen nukkunut hyvin noin 7-8 tunnin unilla. Nyt tuntuu siltä, että akut on ladattu syksyn kiireisiin.
 |
| Auringon lasku matkalla töistä kotiin. |
Shanghaissa on ollut tämän puolentoistaviikon ajan ihana sää; aurinko on paistanut joka päivä, taivas on ollut sininen, ilma puhdasta ja lämpötila edelleen siinä 30 asteen molemmin puolin. Kun puoli 6 aikaan olen lähtenyt sähkömopolla töistä kotiin, minua on paleltanut. Tänään kotiin päästyä oli pakko tsekata paljonko oikein on lämmintä kun mua jo palelee.... +26. Aika hauska miten äkkiä sitä taas tottui lämpöisempään ilmanalaan.
Chili on ollut aivan ihana ja hyvin rauhallinen verrattuna siihen mitä se oli kun lähdimme Shanghaista Suomen lomalle, ja verrattuna siihen millainen hyper se oli kun palasimme tänne. Uskon edelleen siihen että koira on mun peili. Se miten minä voin, tulee ulos koiran käytöksessä. Varmasti olin jonkin verran stressaantunut täältä Suomeen lähtiessä ja myös tänne palatessa jonkinlaisessa väsymystilassa kun ottaa huomioon aikaeroväsymyksen ja kaiken uurastuksen mitä Suomessa kahden viimeisen viikon aikana huhkittiin uuden projektimme parissa. Ja mulla oli tällä kertaa Suomesta lähtiessä kyllä melkoisen apea fiilis ja kaikki pakkaaminenkin olisi ollut lähes mahdotonta ilman mieheni apua. Onneksi hän hoiti homman - ja hyvin hoitikin. Minä vastaavasti yleensä puran kaikki laukut ja laitan tavarat omille paikoilleen.
Eilen lähdettiin Chilin kanssa taas tavalliseen tapaan kävelylenkille ja ajattelin että tällä kertaa vedetään pitkä kävelylenkki Century Parkin ympäri. Matkaa kertyy kaikkiaan 8 km. Century Park on todella suosittu rundi ja eilenkin minun ja Chilin lisäksi siellä lenkkeili varmaan satoja muita meidän lisäksi. Tyyli ja asu on vapaa. Jotkut vetää farkuissa, jotkut korkkareissa, jotkut takaperin ja toiset itseään muksien. Century Park ei ole mun suosikkireitti, sillä myös autoliikennettä riittää ympärillä ja pakokaasun hajulta ei voi välttyä. Eilen kuitenkin jotenkin kaipasi hieman vilinää, ihmisiä ja ihmeteltävää ja muutamassa hetkessä huomasinkin, että oltiin Chilin kanssa vedetty koko ympyrä hölkkäilen. Oisittepa nähneet Chilin. Chili otti minuun vähänväliä katsekontaktia silmät loistaen ja suu korviin asti virneessä niin että takimmatkin valkoiset hampaat vilkkui pimeässä illassa. Ihana pikkuinen - ja niin reipas!
Uskon että osa Chilin kuun vaihteen hyperaktiivisesta käytöksestä johtui myös liikunnan puutteesta. Heinä- ja elokuussa oli yksinkertaisesti niin kuuma, että pidemmät lenkit olivat silkka mahdottomuus. Jo pelkästään asfaltti oli niin kuuma että tassuthan siinä olisi kärvähtäneet.
Chili on töiden jälkeen vielä vähän unenpöpperöinen.
Huomenna on jälleen perjantai ja serkkuni mies Sveitsistä, joka on MBA-opinto-ohjelman tiimoilta parasta aikaa Shanghaissa, kutsui minut heidän ryhmän mukana johonkin diskoilemaan. Pitäisköhän mennä? Jaa-a. Luulen että muhun vetoaa enemmän pieni nappisilmäinen koira ja lenkkarit. Ehkäpä voisin myös piipahtaa rentouttavassa hieronnassa Drangonflyssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti