Koirapeili

Ihailen koirakuiskaaja Cesar Millania ja olen seurannut hänen tv-ohjelmaa, lukenut kaksi kirjaa ja olenpa jopa tilannut sähköpostiini kuukausittaisen Cesarin viestin. Silti en usko että hänen oppeja pystyisin ikinä täysin omaksumaan; en nimittäin ikinä hyppäisi vauhkona rähisevän dobermannin kanssa samojen aitojen sisään (eikä hän sitä missään kohtaa kehota tekemäänkään). Mielestäni Cesar kouluttaa silti enemmän koiranomistajia kuin koiria, ja koulutuksen pääviesti on aina laumanjohtajan 'balance'. Laumanjohtaja on koiran ihminen ja perheessä, johon koira on päätetty ottaa, voi ja pitää siis olla useita laumanjohtajia.

Tunnen olevani melko tasapainoinen ihminen ja tyytyväinen suurimmaksi osaksi kaikkeen elämässäni tällä hetkellä. Toki sitä aina tahtoisi olla hoikempi, kauniimpi, velaton, lomalla ja mitä kaikkea, mutta yksittäiset asiat ovat sivuseikkoja normaalissa arjessa, normaalissa elämässä. Ja vaikka suurimmaksi osaksi olisin tasapainoinen, on ehdottomasti niitä päiviä jolloin olen normaalia väsyneempi tai stressaantuneempi tai päivä ei vain muuten ollut ehkä paras mahdollinen joltain osin. Ja joskus sitä ei kiireessä ehdi edes tajuta hetken hengittää ja pysähtyä miettimään mitkä asiat oikeesti ovat tärkeitä itselle. Silloin koiran merkitys kasvaa.

Koira on erinomainen peili. Koira aistii ja vaistoaa kaikki tunnetilat, eikä pelkästään minun, vaan kaikkien, jotka kuuluvat koiran perheeseen. Meillä Chili on vielä käytännössä ihan pentu, vaikka onkin jo pian 10 kk ja ensimmäisistä juoksuista vielä toivutaan. Chili on melkoinen kenguru täynnä energiaa ja jos minulla on yhtään balanssi kateissa, tulee Chilistä entistä "kengurumpi". Olen onnistuneesti kokeillut jo pari kertaa näinä hetkinä seuraavaa:
- Pysähdyn.
- Korjaan ryhdin.
- Hengitän syvään sisään ja ulos niin monta kertaa kuin alkaa tuntua hyvälle.
- Hymyilen. Enkä pelkästään ilmeellä, vaan mietin että koko kroppani hymyilee sisäelimiä, varpaita ja hiuksia myöten.
- Mietin että toi koira on mun peili ja kun nyt katson siihen, niin miltä nyt näyttää?

Ja siinä se on:

Joko mennään ulos?

PS. Parasta ehkä Cesarin tarinoissa on se, että ne oikeasti toimii myös ihmisten välillä. "Kyllä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan."

Home Sweet China Home

Oli aivan ihana palata takaisin Shanghaihin, ja takaisin normaaliin arkeen. Täällä on vielä ihana sää noin +20 päivällä ja yöksi tippuu noin +15. Koko loppuviikoksi on luvattu vielä reippaasti yli 20, jopa 27.

Yleensä olemme lennon jälkeen mennyt suoraan kotiin nukkumaan, mutta eilen suuntasimme töihin, yrittäen minimoida aikaeron rasitusta seuraavilta päiviltä. Koneessa onnistuin nukkumaan kaksi tuntia, ja puolisoni ehkä puolisen tuntia. Sinnillä silti pysyttiin melko myöhäiseen iltaan hereillä kitaten teetä ja katsoen telkkaria. Molemmat taidettiin vuorotellen nukahtaa noin tunniksi sohvalle Chilin maatessa tyytyväisenä milloin kummankin vieressä. Käytiin me hieman pidempi kävelylenkkikin jossain vaiheessa ja taas kävellessä mietimme miten ihmeen paljon tykkäämmekin olla Shanghaissa. Työssä on kiire - hommia ja projekteja riittää - silti täällä tuntuu olevan enemmän aikaa myös toisillemme, liikunnalle - niin ja koirallekin.

Ilmeisesti ensimmäisen vuorokauden sinnittely hereillä auttoi, sillä nukuttiin yö sikeästi ja yhtäjaksoisesti aamun herätyskellon sointiin asti. Aika upeeta! Jospa kaksi vuotta aikaerotreeniä olisi viimeinkin opettanut jotain.

Chili siis palasi myös eilen kotiin ja meillä olikin hoitoperheen kanssa treffit Bundilla, jossa vaihdoimme Chilin lennossa autosta toiseen. Chili se olikin näyttänyt kaksi viikkoa "parastaan" olemalla ei-sisäsiisti ja ryöväämällä perheen isännän työlaukusta jonkun piuhan ja pureksimalla sen palasiksi. Kaiken kukkuraksi meidän vaavasta tuli juuri kaksi viikkoa ennen hoitoon vientiä nuori nainen eli hoitoperhe joutui kaiken kukkuraksi kestämään juoksuista koiraa. Ehkä hormoonit olikin pistänyt koiramme sekasin ja siksi tehnyt tarpeitaan sisälle.... tiedä tuota. Minulla kun ei ole ennen tyttökoiraa ollut, niin en tiedä niiden juoksuistakaan juuri mitään. Selvittelin nyt kyllä ystäviltä ja tuttavilta joilla tyttökoiria on, kuinka usein juoksuja tulee, kuinka kauan ja mitä muuta se koirissa aiheuttaa. Tulimme tulokseen, että kunhan Chilin hormoonitilanne normalisoituu, viemme koiran kastroitavaksi. Minulla ei kuitenkaan ole mitään aikomuksia teettää Chilillä pentuja. En tunne koiran taustoja lainkaan, mistä tietäisin onko se edes puhdasrotuinen villakoira vai lieko siinä osa vaikka jotain frettiä :)
Ja kun koira joudutaan nukuttamaan, samassa nukutuksessa poistatetaan siltä extraksi jääneet kulmahampaat. Lämmin kiitos vielä Konstin perheelle Chilin hyvästä hoidosta! Me odotellaankin vuorostamme Nasua hoitoon kuun loppupuolella :)

Tässä vielä kuva mitä Suomesta toimme Shanghaihin (Nalle 4-viljan hiutaleita, imurin pölypusseja, leivinpaperia, hernekeittoa, salaattikastiketta, kuivahiivaa, kahvia, suodatinpusseja, metvurstia, mausteita jne)

Eiköhän näillä taas pärjätä loppuvuosi. Toin Suomesta myös muutaman Iittalan Kivi-tuikkulyhdyn. Ihanan tunnelmallista - eikö vain :)

Iloa ja tunnelmaa kaikille syksyn pimeneviin päiviin ja iltoihin! Pian on joulu ja sen jälkeen mennäänkin taas hurjaa vauhtia kohti kesää!

Mid Autumn Festival

Täällä alkoi eilisen työpäivän jälkeen kansallinen lomaviikko Mid Autumn Festival, joka kestää lokakuun 7. päivään asti. Mitä loma sitten täällä paikallisesti tarkoittaa, en usko että tiedän vielä kahden vuoden jälkeenkään juhlapyhän todellista merkitystä, mutta voin ainakin kertoa muutaman seikan omasta kokemuksestani ja omista havainnostani.

Tämä National Holiday on kiinalaisille vuoden toiseksi tärkein juhla Kiinan uuden vuoden jälkeen. Compaundillamme näkee miltei samanlaisia koristuksia kuin uuden vuoden tienoilla, mutta ilman uutta vuosilukua. Loman ajaksi suuri osa paikallisia matkustaa tapaamaan perhettään ja täällä onkin kaikki juna-, metro- ja lentoliikenne hyvin ruuhkaista. Työpaikalta tiedän sen verran, että aina on ilmassa pieni jännitys tai levottomuus siitä, kuinka moni jää lomareissullaan palaamatta takaisin työhön. Monilla kun perhe asuu kaukana muissa provinsseissa ja perhe on kiinalaisille varmasti yksi tärkeimmistä asioista ja perhe voi sanella missä heidän jälkipolvensa tulee elää, asua ja työskennellä.

Meiltä on n.2,5 km Shanghain Century Parkiin, jossa järjestetään joka vuosi tämän juhlapyhän kunniaksi ilotulitus-musiikki show. Eilen pauke alkoi 19.30 ja varmasti meidän parvekkeeltakin olisi jotain ilotulitteita voinut seurailla, mutta eilisilta meni miltei täysin koneella töiden parissa. Kaksi vuotta sitten kävin työkaverini kanssa katsomassa shown ja kyllähän se oli vaikuttava. Ilotulitteet valottivat mustaa taivasta voimakkaan musiikin tahdissa.

Tämän juhlapyhän aikana näkee myös tavallista enemmän hääautokulkueita ja normaaleihin hääjärjestelyihin kuuluu aina myös ilotulitteet. Kun hääparia kuljetetaan autokulkueen saattamana asuinalueelleen, asuinaluueella paukutellaan muutamia purkkeja jonkinlaisia papaatteja. Näillä ilotulitteilla karkoitetaan uudelta avioparilta kaikki pahat henget ja mitkälie muut mahdolliset pahuudet.

Kaupat ja palveluita tarjoavat yritykset taitavat täällä olla aina auki. Meidän yrityksen kuski on vapaalla, ja näin ollen mekin joudumme turvautumaan taksiin kun tänään viemme Chilin hoitoon. Täällä on edelleen helteistä ja lämpötila 22-30 välillä joka päivä. On aivan ihana lähtä Suomeen ja uskon sekä toivon, että siellä sää on alle +20. Tai vaikka miinusjotain, niin ei haittaisi. Vaikka voin sanoa tykkääväni enemmän lämpimästä kuin kylmästä, niin nyt kun hellettä on riittänyt niin Shanghaissa kuin Suomessa toukokuusta lokakuulle, niin kyllä osaan jo kuvitella kuinka voisin nauttia kirpsakasta syyssäästä. Toivon myös että Suomesta tänne palattuamme, sää olisi keikahtanut syksyn puolelle. Vai onko se sitten jo talvi, kun täällähän nyt on jo eletty syksyä pari kuukautta. Jos muistelen aikaisempaa kahta syksyä täällä, niin muistelen että sää vaihtui aivan hassusti ja arvaamatta vain yhtenä päivänä niin kuin joku olisi napista kääntänyt lämmön eri asentoon, niin että lämpönen loppui ja kylmä tuli tilalle. Ja muistelen että tämä olisi ajoittunut marraskuun alun ja puolenvälin tienoille. Saapi nähdä kuin käy tänä vuonna.

Me tosiaan emme vietä tätä lomaa lomana, vaan matkaamme siksi aikaa työhön Suomeen. Silti tuntuu kuin olisi lähdössä lyhyelle lomareissulle, sillä on ihanaa päästä sen raikkaan syysilman lisäksi nauttimaan Suomen kodista, saunasta, ja tavata perhettä ja Napo <3