Koirapeili

Ihailen koirakuiskaaja Cesar Millania ja olen seurannut hänen tv-ohjelmaa, lukenut kaksi kirjaa ja olenpa jopa tilannut sähköpostiini kuukausittaisen Cesarin viestin. Silti en usko että hänen oppeja pystyisin ikinä täysin omaksumaan; en nimittäin ikinä hyppäisi vauhkona rähisevän dobermannin kanssa samojen aitojen sisään (eikä hän sitä missään kohtaa kehota tekemäänkään). Mielestäni Cesar kouluttaa silti enemmän koiranomistajia kuin koiria, ja koulutuksen pääviesti on aina laumanjohtajan 'balance'. Laumanjohtaja on koiran ihminen ja perheessä, johon koira on päätetty ottaa, voi ja pitää siis olla useita laumanjohtajia.

Tunnen olevani melko tasapainoinen ihminen ja tyytyväinen suurimmaksi osaksi kaikkeen elämässäni tällä hetkellä. Toki sitä aina tahtoisi olla hoikempi, kauniimpi, velaton, lomalla ja mitä kaikkea, mutta yksittäiset asiat ovat sivuseikkoja normaalissa arjessa, normaalissa elämässä. Ja vaikka suurimmaksi osaksi olisin tasapainoinen, on ehdottomasti niitä päiviä jolloin olen normaalia väsyneempi tai stressaantuneempi tai päivä ei vain muuten ollut ehkä paras mahdollinen joltain osin. Ja joskus sitä ei kiireessä ehdi edes tajuta hetken hengittää ja pysähtyä miettimään mitkä asiat oikeesti ovat tärkeitä itselle. Silloin koiran merkitys kasvaa.

Koira on erinomainen peili. Koira aistii ja vaistoaa kaikki tunnetilat, eikä pelkästään minun, vaan kaikkien, jotka kuuluvat koiran perheeseen. Meillä Chili on vielä käytännössä ihan pentu, vaikka onkin jo pian 10 kk ja ensimmäisistä juoksuista vielä toivutaan. Chili on melkoinen kenguru täynnä energiaa ja jos minulla on yhtään balanssi kateissa, tulee Chilistä entistä "kengurumpi". Olen onnistuneesti kokeillut jo pari kertaa näinä hetkinä seuraavaa:
- Pysähdyn.
- Korjaan ryhdin.
- Hengitän syvään sisään ja ulos niin monta kertaa kuin alkaa tuntua hyvälle.
- Hymyilen. Enkä pelkästään ilmeellä, vaan mietin että koko kroppani hymyilee sisäelimiä, varpaita ja hiuksia myöten.
- Mietin että toi koira on mun peili ja kun nyt katson siihen, niin miltä nyt näyttää?

Ja siinä se on:

Joko mennään ulos?

PS. Parasta ehkä Cesarin tarinoissa on se, että ne oikeasti toimii myös ihmisten välillä. "Kyllä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan."