Hyvää uutta vuotta 2016!

Maanantaina lennettiin Finnairin uudella Airbus A350 koneella takaisin Shanghain arkeen. Suunnattomasta väsymyksestä huolimatta suunnattiin tiistaiaamuna suoraan töihin, sillä jetlagista pääsee parhaiten eroon, kun ei mene nukkumaan, vaan valvoo heti saapumispäivänä mahdollisimman pitkään. Samoin silmin kaksi vuorokautta on masokistista ja pakko myöntää että työpäivän aikana kaksi kertaa havahduin siihen kun niskat repsahtivat vaivuttuani uneen käsien vielä ollessa näppäimistöllä. Kuin kiinalainen konsanaan ;)

Kotiin päästyä vuorossa oli Chilin nouto hoidosta. Huojentavaa kun kaikki oli mennyt erinomaisesti. Chili oli muunmuassa päässyt joulupukin syliin ja Nopan kanssa yhteistuumin miltei opettanut Musti-linnun haukkumaan.

Nyt Chili on ollut muutaman vuorokauden omassa kodissa ja ollut ihmeellisen rauhallinen. Mietittiin onko se vähän "häntä maassa" kun meillä on varmasti tylsempää ja hiljaista, eikä ole enää koirakaveria kenen kanssa leikkiä. Voi myös olla että hoitopaikassa on ollut seurattavaa elämää niin paljon enemmän, että nyt vain lepäily maistuu makialle. Sopii tällä hetkellä hyvin myös meille sillä töiden jälkeen ollaan vain lepäilty, katseltu telkkaria ja nukahdeltu tuon tuosta.

Suomen puhdas ilma ja joulubreikki hektisestä työarjesta auttoi elpymään keuhkoputkentulehduksesta, mutta vielä olisi viikko - tai vaikka pari - lisää tehnyt enemmän kuin hyvää. Enää köhityttää vaan kun alkaa naurattamaan tai puhuu enemmän, mutta muuten olo on vielä kuin vanhalla tiskirätillä. Onneksi uudenvuodenpäivä on täälläkin vapaapäivä töistä, niin saadaan yksi pitkä viikonloppu vielä hengähtää ennen uuden vuoden haasteita. Kiireinen alkuvuosi on tiedossa sekä töissä että privaatissa elämässä. On myös paljon avoinna olevia asioita, jotka mietityttävät takaraivossa ja niistä isoin ja lähin on tällä hetkellä Chilin hoitopaikan löytyminen helmikuussa Kiinan uudenvuoden aikana. Vielä ei ole varmaa hoitopaikkaa ja se huolestuttaa minua kovin. Pitäkäähän meille peukut ja varpaat pystyssä että paikka löytyy. Ja jos joku tietää tai tuntee jonkun Shanghaissa tai Shanghain lähialueella, niin vinkkaathan minulle. (Perheet joissa Chili on ollut nyt aiemmin hoidossa, matkustavat itsekin karkuun Kiinan pauketta.)

Chilihän on sirutettu, rokotettu ja rekisteröity koira ja hänellä on jo rabiesvasta-ainetodistuskin. Rekisteröinti on tehty viime kesän kynnyksellä. Tiedän että rabiesvasta-ainetodistus on jatkossakin aina voimassa, kun vaan huolehdin Chilin rabiesrokotuksesta ajoissa ennen kuin tulee vuosi täyteen edellisestä rokotuksesta. Mutta... tietääkö joku, täytyykö Chili rekisteröidä uudestaan tälle vuodelle, ennen kuin voin viedä sen Suomeen? Eli onko rekisteröinti voimassa vuoden edellisestä rekisteröinnistä?

Shanghaissa huono ilmanlaatu pitää meitä vielä sisätilojen vankina ja turhaa ulkoilua on syytä välttää. (Koiranulkoilutukset on tietysti hoidettava säästä ja ilmanlaadusta huolimatta aina tavalliseen tapaan, ja liikuttava ulkona töihin ja töistä kotiin.) Vielä ei pääse lenkkeilemään ja kohentamaan seitsemän sairasteluviikon romahduttamaa kuntoa. Ja jos nyt joku miettii että miksi en mene salille treenaamaan, niin salilla ei tosiaankaan ole sisäilmanpuhdistimia ja siellä pidetään isoja ikkunoita sepposen selällään auki, eli sisäilma voi siellä ole jopa kehnompi kuin ulkona. Meillä on kotona onneksi kuntopyörä ja tietysti voi aina tehdä kotona omia lihaskuntoharjoituksia. Niiden pariin sitten jos en voi harrastaa itselleni rakkaimpia lajeja, juoksua ja lenkkeilyä.

Kaikesta epävarmuudesta huolimatta luotan siihen että asiat järjestyvät ja toivon kovasti että ilmanlaatu paranisi. Tuo huono ilmanlaatu on edelleen asia jota ei pysty käsittämään ja kuinka se lamaannuttaa kaiken. Viime vuosi taisi olla poikkeuksellisen hyvä, koska jotenkin se taas on tullut niin isona kurjana "seinänä" vastaan.

Tänään me ollaan oltu Kiinassa 3 vuotta 4 kuukautta. Malja sille ja uudelle vuodelle!

Kiitollisena kaikesta vuonna 2015 koetusta,
toivotan kaikille luottavaista ja rakastavaa uutta vuotta 2016!

PS. Lentokoneessa katsoin ihanan elokuvan "Max". Suosittelen lämpimästi kaikille koiraihmisille.

Joulurauhaa

Joululoma lähestyy ja odotamme sitä jo kovasti. Ilmanlaatu on Shanghaissa ollut todella huono eli asteikolla luokkaa Hazardous. Viisi viikkoa minua vaivannut köhä äityi keuhkoputkentulehdukseksi. Olenkin nyt töissä tehnyt vain välttämättömät työt ja iltapäivällä olon heikentyessä hipsinyt vähin äänin kotiin lepäämään. Tänäänkin tuli nukuttua kolmen tunnin päikkärit sohvalla. Joskus viiden jälkeen heräsin kun oli jo pilkkopimeää ja olin ihan sekaisin siitä mikä maa, mikä valuutta. Illan aikana irtosin sohvasta vain ulkoiluttamaan välillä koiran tai juomaan teetä tai vettä. Mutta kyllä se tästä! Sain maanantaina lääkäriltä muovikassillisen lääkkeitä ja kyllä ne tuntuu aika hyvin purevan. Yskänlääke tekee minusta aina todella uneliaan, mutta sekin varmasti vain hyvä, että tulee oikeasti levättyä.

Torstai-iltana vien Chilin hoitoon toiselle puolelle Shanghaita. Chili menee perheeseen, jossa on vanhempien lisäksi kaksi lasta ja yksi Chilin kanssa samanikäinen tyttökoira. Tämä on uusi hoitopaikka Chilille ja kiireiden vuoksi emme ehtineet tehdä koiratreffejä aiemmin. Nähtäväksi jää miten koiratytöt tulevat toimeen keskenään. Olen tavannut hoitoperheen koiran, Nopan, kerran ja Noppa on vähän Chiliä pienempi ja aika paljon rauhallisempi tapaus. Chili ei ole koskaan haukkunut tai murissut toisille koirille - tai yhtään millekään - ja yleensä Chili on ulkona muita koiria tavatessa se alistuvampi, tai sitten se joka mieluusti lähtee kiertämään kohdattavan koiran kaukaa. Uskon ja toivon että Chili ja Noppa pärjäävät hyvin ja että heistä olisi myös toisilleen iloa ja seuraa.

Perjantaina lennämme Suomeen joululomalle. Elokuun loman jälkeen koko loppuvuosi on ollut meillä todella kiireistä ja nyt huonosta ilmanlaadusta johtuva sairastuminen on uuvuttanut meidät molemmat mieheni kanssa siihen pisteeseen, että toivomme vain rauhallista joulunaikaa Suomessa, aikaa levätä.

Tässä vielä ihanan Samuli Edelmannin joululaulun kera toivotan sinulle ihanaa, hiljaista ja raukkauden täyteistä joulua!

Suomi 98-vuotta

Onnea 98-vuotias itsenäinen Suomi!
Lauantaina 5.12. oli vuotuinen Shanghain suomalaisten järjestämä itsenäisyyspäiväjuhla. Minulle juhliin osallistuminen oli kolmas kerta, puolisolleni neljäs. Nähtäväksi jää, oliko nämä viimeiset Shanghaipippalot meille...

Juhlat olivat tänä vuonna eri paikassa, The Hyatt on the Bund, mikä oli mielestäni pelkästään virkistävää vaihtelua. Paikka oli mielestäni jopa parempi kuin aikasempien vuosien Peace Hotel. Juhlat olivat ball room -tyyppisessä tilassa, kun taas aikasempi juhlapaikka Peace Hotel, oli hyvin pitkä tila ja jakoi ihmisiä erillisiin alueisiin. Hyattin tila oli paljon intiimimpi - tuntui että kaikki oli lähellä. Myös ruoka oli Hyattissa parempaa kuin Peace Hotellissa. Upeat juhlat kaikenkaikkia - kaunis kiitos järjestäjille. Maailman toisella puolen Suomen itsenäisyyspäiväjuhla on saanut paljon suuremman merkityksen. Suomi on maailman paras paikka ja saadaan olla ylpeitä siitä että olemme suomalaisia.

Minun itsenäisyyspäivän lämpimin muisto lapsuudesta
Lapsuudessa meillä leivottiin joulupiparit aina itsenäisyyspäivänä. Äiti teki taikinan edellisenä päivänä ja koko itsenäisyyspäivän pakerrettiin pipareita koko perheen voimin. Äiti kauli taikinan, me siskon kanssa paineltiin piparimuotit ja isä istui uunin edessä jakkaralla paistomestarina. Pipareita tehtiin joka vuosi 10 litran ämpärillinen.

Suomea kunnioittaen ja omaa isääni ikävöiden toivotan kaikille lämminhenkistä joulun odotusta!

Aamuja

Aamu. Kello soi tavalliseen tapaan 6.30. Yleensä Chili kömpii välittömästi päälleni rapsuteltavaksi heti kun olen osoittanut heräämisen merkkejä kurottautumalla sammuttamaan herätyksen. Nyt se nukkua tuhisee tyytyväisenä poikittain keskellä sänkyä tyynyjemme välissä ja jatkan itsekin unia, sillä laitoin herätykseen torkun. Ääh huomenna on meno tehtaalle ja joudun heräämään vielä aiemmin. Huomisen päivän ajattelu ja samassa kaikki muut päässä pyörivät työjutut saavat minut virkoamaan ja kurottautumaan uudelleen puhelimelle sammuttamaan torkun. Chili kömpii päälleni ja komentaa tassuillaan (ja kynsillään) ohjaillen kättäni rapsuttamaan sitä. Välillä tuntuu ettei millään jaksaisi, mutta jos kuvittelen elämääni ilman Chiliä ja sitä siinä mönkimässä, rapsuttelen koiraa mielelläni. Koira kellahtaa samantien selälleen ja tiedän että vatta on sen lempialuetta. Olen todella kiitollinen ja onnellinen pienestä koirakaveristani joka saa mut unohtamaan työasioiden ajattelun vaatien huomion itselleen ja jonka kanssa mennään ulos heti aamutuimaan.

En huomannut ennen ulosmenoa katsoa ikkunasta ulos, enkä tietystikään ottanut mukaan sateenvarjoa. Ulkona sataa, mutta onneksi sade on sellaista hiljaista sadetta. Sadetta mikä ei kastele. Se tuntuu hieman kasvoilla, mutta et kuule sitä, eikä sade saa hartioitasi kiristymään kohti korvia eikä kiirehtimään sisälle. Tänä aamuna taas mietin kuinka paljon tykkään olla Shanghaissa ja kuinka kaunista ja siistiä meidän asuinalueella on, vaikka sataa ja vaikka päivä on harmaa ja vaikka olen väsynyt ja vaikka köhin. Koko marraskuun ajan ilmanlaatu on ollut todella kehno. Viikonloppuna lukemat näyttivät pitkälti yli 200 (AQI). En ole päässyt urheilemaan ja se tekee olostani jotenkin saamattoman ja apean. Koiranulkoilutukset on tietysti pitänyt hoitaa normaalisti ja reilu viikko sitten kävelinkin parina iltana noin 3 km lenkin, vaikka lenkkien ajan meinasi happi loppua, poskionteloita pakotti ja varmasti minuutin välein on syleksittävä. Sateisessa säässä hyvä puoli on se, että yleensä ilmanlaatu paranee ja niin tapahtui taas. Tänä aamuna ilma tuntuu raikkaalta ja haaveilen juoksulenkeistä. Mutta nyt keuhkojen pitää saada elpyä köhästä. Hirmuinen oravanpyörä... kun voisi urheilla, ilmanlaatu pettää ja sitten kun ilmanlaatu on suopea, on terveys pettänyt. Pidän Shanghaista niin paljon, että tuntuu surulliselta päästää pään sisään ajatuksia mm siitä että miten kauan täällä voi olla kunnes ilmansaasteet ja ympäristömyrkyt tekevät suurempaa hallaa terveydelle.

Kun ei ole päässyt urheilemaan, tulee puuhasteltua muuta. Viikonloppuna kävin läpi kaikki vaatteet joista keräytyi kaksi ikeakassillista paikalliseen keräykseen. Kun jälkeenpäin ihailin niukkaa ja hyvin järjesteltyä vaatekaappia, en enää edes muistanut mitä olin heittänyt pois. Tuntuu muuten hyvältä luopua vaatteista ja tavarasta, mitä ei tarvi. Iloinen yllätys oli myös sovittaa vuoden 2013 iltapukua, sillä se mahtui päälle ja ilolla uusiokäytän sitä tämän vuoden Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäiväjuhlissa.

Marraskuun puoliväliä mennään ja hiphei - enää aamuja jäljellä noin kuukausi kun pääsee Suomeen! Odotan kovasti joulua ja joululomaa! Olen jo meidän lähikaupassa silmäillyt onko sinne tullut joulukalentereita, mutta ei vielä. Jospa ensi viikonloppuna ehtisimme käymään Ikeassa; siellä luulisi olevan joulukalentereita, glögiä ja muita jouluisia juttuja jo saatavilla. Vitsi että rupesi tekemään mieli joulutorttuja!

PS.
Odotan myös kovasti jo tulevaa kevättä, sillä mun äidillä ja tädillä on jo lennot varattuina Shanghaihin. On ihanaa saada näyttää heille "mun Shanghai"- Shanghai mistä minä tykkään. Tuntuu myös hyvältä että oma äiti haluaa tulla tänne ja nähdä miten ja missä se tyttö asuu ja elää.

Elämä ilman sinistä valoa

Oon miettinyt että pitäisiköhän kirjoittaa sellainen lista "mistä tietää että on asunut riittävän kauan Kiinassa". On nimittäin paljon asioita mitkä ei enää hetkauta mitenkään tai niitä ei pidä omituisina tai että itse on muuttanut jotain omaa toimintamallia paikallisen mukaiseksi.

Listan yhdeksi kohdaksi tulisi varmaan INTERNET. "Olet ollut riittävän kauan Kiinassa, kun et saa raivareita toimimattomasta nettiyhteydestä", tai "Olet ollut riittävän kauan Kiinassa, kun alat nauttia elämästä ilman nettiä".

Tämä tuli mieleen kun meillä ei kotona ole taas toiminut netti muutamaan päivään lainkaan. Enää sitä ei hermostu vaan kummasti alkaa vain soveltaa ja lähtee vaikka yhdeksän aikaa illalla käymään toimistolla, jotta saa jonkun tärkeän sähköpostin liikkeelle. Tai keksii ihan jotain muuta tekemistä vaikka olisikin ajatellut katsovansa sen lempi tv-ohjelman juuri tänäiltana.

Internetin ja vpn-yhteyksien toimivuudet tai toimimattomuudet ovat puhuttaneet näinä yli kolmena vuotena aina ja yhtä paljon, ja miksikään ne ei ole siitä muuttuneet - ei parempaan, eikä huonompaan. On vain päiviä ja hetkiä jolloin yhteydet ulkomaailmaan voivat olla hyvät, tai olla vain olemassa tai että niitä ei ole.

Eniten yhteyksien toimimattomuus häiritsee työssä. On esimerkiksi ohjelmia ja sovelluksia joita käytetään yrityksen kaikissa muissa toimipisteissä ympäri maailmaa sujuvasti, mutta Kiinassa samojen softien käyttö voi olla haasteellista. Mutta kummasti siihenkin on tottunut. Tai ehkä on vain oppinut, ettei asiasta hermostuminen ole tuonut ratkaisua tilanteeseen. Hermostuessa vaan luo itselleen kenkun tilanteen tai pahimmassa tapauksessa kokonaan kenkun päivän. Ja ihan suotta. Kun et asialle mitään voi tehdä, tilanne on vain hyväksyttävä ja elettävä sen mukaisesti. Voi joko odottaa toimivaa hetkeä tai päivää, tai keksiä toinen menetelmä. Tai keskittyä johonkin muuhun tekemiseen.

Kotona netti on vielä heikompi kuin työssä ja häiritsee tai harmittaa oikeastaan vain silloin, jos pitää kotoa lähteä toimistolle viikonloppuisin tai iltaisin, kun saman asian voisi hoitaa kotisohvalta. Siinä ei auta itku eikä hampaiden kiristely vaikka ulkona sataisi kaatamalla ja et saa taksia. Jos asia pitää saada hoidetuksi, sitten se vaan hoidetaan... piste. Nyt näitä ilta- ja viikonloppu piipahduksia on ollut työkiireiden vuoksi vähän normaalia enemmän. On ollut huojentavaa huomata, että vaikka olen todella väsynyt ja hieman ehkä stressaantunutkin, niin silti olen pysynyt tyynenä ja positiivisena. Kollegan avustuksella tilasin kotiin nettimiehen joka tuli kuin nakutettu täsmällisesti sovittuun kellon aikaan ja itseasiassa miehiä tuli kaksin kappalein. Toinen tuli hissillä ylöspäin kun ensimmäinen meni jo alas.

Täytyy muuten mainita, että kun täällä Shanghaissa on sovittu joku kellon aika, niin se pitää.

Muuten minusta on useimmiten pelkästään positiivista ettei aina voi tuijotella ruutuja kotona. On keksittävä muuta tekemistä ja silloin saan helpommin isännän seuraksi lenkille tai ruokakauppaan, tai sitten pelataan korttia tai kasataan palapeliä ja mikä tärkeintä; meillä on enemmän aikaa toisillemme. Juttelemme enemmän, nauramme enemmän ja kuulemme enemmän mitä toiselle kuuluu. Ruokailukin ilman sinisiä valoja on paljon miellyttävämpää.

Akvaariota voisin seurailla vaikka tunnin. Siinä on jotain rauhoittavaa.
Jos joskus asetutaan Suomeen tai mihin tahansa, haluaisin meille akvaarion.
Tämä akvaario löytyy The Spot:sta.

Läpi repalaisen lokakuun

Jotkut jo varmasti huomasivat Facebook-päivityksestäni, ettei sitten olekaan mitään Shanghain Marathon -tapahtumaa MULLE - niin ja muutamalle muulle, jotka tulivat myös huijatuiksi. Vaikka sain ilmoittautumisesta sähköpostiini hyvin virallisen näköisen rekisteröitymisvahvistuksen, kävi viime viikolla ilmi, että kyse olikin vain taidokkaasti tehty huijaus.

Minä en oikeastaan koskaan tee nettiostoksia ja muutenkin käytän luottokorttia mahdollisimman vähän. Tämän ilmoittautumisen kuitenkin tein luottokortillani - 100 USD eli 90 euroa ja risat. Ihan ensimmäinen tunne oli pettymys siitä etten voikaan osallistua tapahtumaan. Se ois ollu niiiin siistiiii!
Samassa tajusin, että se pettymys oli nyt harmeista pienin, sillä jollain huijarilla tai paremminkin varkaalla oli nyt luottokorttitietojeni lisäski myös passinumeroni ja kotiosoitteeni. Enää edes menetetty 90 euroa ei tuntunut pahalta - sainpahan läksyni! - mutta nyt tuli kiire soitella reissussa olevalle puolisolleni ja pankkiin. Pankki vahvisti ettei muita epämääräisiä maksuja tai varauksia näkynyt tapahtumissamme ja kehottivat seuraamaan luottokorttitapahtumia nyt päivittäin ja ottamaan heti yhteyttä jos jotain epämääräistä huomataan ja sulkemaan kortit. Muutoin olisimme varmasti sulkeneet kortit samantien, mutta nyt ei voitu jättää puolisoani pulaan reissunpäällä.

On ihan kamala tunne tajuta tulleensa narutetuksi oikein kunnolla ja vielä pahemmalta tuntuu että olin riskeerannut rahataloutemme. Mutta mistä olisin voinut tietää. Sivut olivat niin aidon oloiset, ihan sama jos olisin vaikka maksanut lentovarausta luottokortilla. Mitään epäilyttävää en huomannut.
Nyt täytyy vaan kädet ristissä toivoa että menetys jäi 90 euroon ja että oppirahat on nyt maksettu.

Lokakuu on sään puolesta ollut varmasti upein kuukausi Shanghaissa ikinä. Aurinko on paistanut ja lämmintä on ollut 19 - 24 astetta. Myös ilmanlaatu on ollut tosi hyvä. Vain muutamina päivinä AQI (= air quality index) on ollut yli 160.

Muuten lokakuu onkin ollut todella rankka. Ensin oli se kamala Bangkokin reissu. Sitten on tullut  taas raahattua töitä kotiin muutamaa iltaa lukuunottamatta joka päivä, ja kaikki viikonloputkin on hyvin pitkälti mennyt työasioiden parissa. Näin ei jaksaisi pitkään, ellei tietäisi rupeaman olevan suhteellisen lyhytjaksoista. "Valoa" on näkyvissä Suomen itsenäisyyspäivän huitteilla :)
Itsenäisyyspäivästä tulikin mieleen, että Shanghaissa järjestetään jälleen Shanghain suomalaisten itsenäisyypäiväjuhlat lauantaina 5. joulukuuta. Me vielä harkitaan mennäänkö vai ei. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 8.11. joten siihen mennessä pitää päättää.

Tänä aamuna kun lähdettiin Chilin kanssa lenkille, havahduin siihen että myös liikkuminen on ollut koko lokakuun ajan vähän jotenkin väkinäistä tai sellaista kiireessä jotain-sinnepäin-pakertamista. Se ei ole tuntunut koko kuukauteen nauttimiselta ja siltä, mistä normaalisti saan itselleni iloa, energiaa ja hyvääoloa. Aamulla hölköteltiin Chilin kanssa meidän asuinalue ympäri. Tunsin kuinka koko kroppaa kirrasi ja aivan kun olisin kantanut hartioillani kymmenen kilon haarniskaa. Siinä kohtaa päätin että tänään nimittäin jää läppäri töihin ja tänään ilta on mun oma. Teen just sitä mikä minusta tuntuu parhaalle.

Kävelin töistä kotiin. Käytin Chilin ulkona. Sulatin ruuaksi lempiruisleivän (Reissumies Tosi Tumma) ja sen päälle laitoin kanafileen ja tomaattia. Ruuan jälkeen sopiva hetki (ehkä tunti...) lötköttelyä olohuoneen matolla koiran kanssa. Sitten kunnollinen reipas kävelylenkki Chilin kanssa. Vielä tuntui siltä että pakko päästä vähän puhaltamaan, joten ei muuta kun popit korviin ja juoksemaan. Voi elämä että nyt alkoi tuntumaan hyvältä! Juoksun päätteeksi kurvasinkin kodista päinvastaiseen suuntaan ja kävin vielä compaundimme salilla rutistamassa viimesetkin ressiangstit pois mun kropasta. Ihanaa! Kyllä se vaan on niin, että mitä enemmän elämässä ja päivissä on rasitteita, kiirettä ja harmeja, sitä huolellisemmin tulisi kiinnittää huomiota siihen mitä oma kroppa tarvii ja vaalia sitä rakkaudella.

Nyt on super hyvä olo käpertyä suihkun raikkaana sohvan nurkkaan koira sylissä ja katsoa perjantainen Sannin Vain Elämää -päivä ja nauttia lasi punaista.
Kuka on sun suosikki tällä kaudella?

PS. Katsotaan josko innostuisin vetää sen puolikkaan maratonin pituisen lenkin itsekseni joku päivä vielä ennen joulua...

Kaks ekaa kertaa

Tänään olin ensimmäisen kerran elokuvissa Shanghaissa (menihän siihenkin sitten yli kolme vuotta) ja koin myös ensimmäisen kerran 3D-elokuvan.

Noin 15.30 iltapäivällä sain WeChat-viestin työkaveriltani. Hän oli juuri saamassa viikonlopun muuttoaskareet päätökseen ja kysyi olisinko vielä jaksanut ja ollut kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan illalla elokuviin. Tottahan toki! Mitäpä sitä muutakaan kun siippakin Aasian tourneella työreissussa ja Chilin kanssa tullut vietettyä laatuaikaa koko viikonlopun lenkkeillen ja kotona loikoillen. Ja koska kotoa on puuttunut mun henkilökohtainen master chef, oli mulla myös nälkä, niin ehdotinkin työkaverilleni josko mentäisi ennen leffaa syömään. Ja niin tehtiin.

Syötiin Kerry Parksiden Blue Frogissa chicken wingsejä ja spring rollseja. Illan hämärtyessä oli mukava istua ulkona syömässä ja kuunnella samalla Kerryn sisäpihalla soittavan bändin rauhallista musiikkia ja jutustella.

Elokuvateatteri oli Kerryn tien toisella puolella Jumeirahissa ja elokuvat alkoivat 19.50. Ennen elokuvaa oli pakko poiketa leffateatterin vessassa. Niinkin uudessa ja hienossa paikassa oli vielä "reikälattiassavessat". Ja mikäs siinä. On varmaan tullut oltua riittävän pitkään Kiinassa, kun tällainen vessa on kuin mikä tahansa hyyskä. Kokemuksesta minulla on aina paperia käsilaukussa ja homma hoituu muutenkin aika rutiinilla ja nopeasti. Tiedän miten viritän käsilaukun ja miten pidän housuja nilkoissa.

Elokuvateatterissa oli näkemältäni 4 salia ja ainakin se sali mihin me mentiin oli pieni, samaa kokoluokkaa kuin vaikka Kuusankoskella. Me katsottiin elokuva Ant-man. Oli kyllä yllättävän hyvä. Elokuva kesti nimittäin 1 h 50 min ja piti otteessaan koko ajan. Parasta oli ettei elokuvan alkuun tarvinnut ensin seurata kymmentä minuuttia mainoksia. Mainoksia ei ollut lainkaan, vaan mentiin suoraan asiaan. Ainoat häiriö/haittatekijät oli hajut; makeat pop-cornit (Kiinassa ei syödä suolattuja pop-corneja niinkuin Suomessa), hajuvedet ja vieraan vieruskaverin pahanhajuinen hengitys. Jossain vaiheessa alkoi myös silmät hieman väsymään 3D-laseista. Mutta elokuva oli vauhdikas, hyvin toteutettu ja hauska! Suosittelen!

Spring rolls combo by Blue Frog.
Blue Frogissa oli muuten uusi ruokalista. Hienoa! Saadaan jotain uutta ja vähän vaihtelua, sillä Blue Frogissa tulee syötyä melkein viikottain.

Minä ja Flora.

Elokuvalippu.

Tässä vielä muutama kuva mun ja Chilin tämänpäiväiseltä lenkiltä. Ihan mieletöntä että mennään jo lokakuun loppua ja sää on mitä parhain.

Smile of the day! Love this little friend!

Ja näin sydämellinen lenkki oltiin saatu aikaiseksi.

Sydämmellistä uutta viikkoa sinulle!

Chongming Island

Viime lauantaina osallistuimme yrityksen järjestämään Team Building päivään. Tällä kertaa tapahtumana oli ulkoilupäivä Chongming saarella. Chongming Island on Kiinan kolmanneksi suurin saari Taiwanin ja Hainanin jälkeen ja on vielä osa Shanghaita. Saari koostuu kolmesta saaresta: Chongming Island, Changxing Island ja Hengsha Island. Vuodesta 2013 saarelle on päässyt autolla ja matka taittuikin sinne Pudongista 1,5 - 2 tunnissa bussilla. Jos saarelle olisi metrolinja - joka ilmeisesti on jo suunnitteilla (?) - voisin hyvin ajatella uusintareissua paikkaan joskus omalla ajalla. Voisi ottaa koiran, kunnon kameran ja eväät mukaan. Ainii... eihän metroon voikaan ottaa koiraa... Bussin ikkunasta seurattuna paikka näytti hyvin vihreeltä ja vehreeltä ja siistiltä. Idylliseltä.

Vietimme päivän eräänlaisessa luonnonpuistossa nimeltään Dongping National Forest Park pelaten erilaisia pihaleikkejä. Valitettavasti emme päivän aikana saaneet mahdollisuutta tutustua puistoon tai saareen muilta osin. Paikka on kuulemma erittäin suosittu picnic-, retkeily- ja pyöräilypaikka.

Aurinko piti meitä hyvänä koko päivän säteillen noin +25 lämpöä. Ja vaikkei nyt muita osia puistosta tai saaresta päästy näkemäänkään, nautin kyllä suunnattomasti ulkonaolosta ja hyvästä fiiliksestä. Oli  hirmun hauskaa leikkiä ja pelata koko päivän muiden yhtä lapsenmielisten kanssa.

Dongping National Forest Park

Meidät jaettiin viiteen ryhmään. Tässä oranssiryhmä keksii tiimilleen nimeä, logoa ja slogania. He ovat Team Flame.

Tässä syntyy upea Tiikeri-logo.

Lounaspaikka. Siitä ei sen enempää......

Kauppatavaraa.

Kivan näköinen pappa myi rapuja.

Pullokurpitsoista tehtyjä onnenamulettejä.

Tuoreita pullokurpitsoja. En muuten tiedä onko pullokurpitsa oikea nimi suomeksi. Kollega käänsi kiinankielisen nimen minulle suomeksi. Kuulemma isoista pullokurpitsoista tehdään juomakarafveja vedelle ja viinille.

Kaunis auringonlasku paluumatkalla.

Tällaiset korit ostin meille muistoksi / tuliaisiksi.  Eräs paikallinen nainen tuli kysymään minulta ostohetkellä (sujuvalla englannilla) mitä aion tehdä koreilla ja hänestä oli hauskaa kun kerroin että pienempää ajattelin käyttää leipä- tai hedelmäkorina, ja isompaa (noin 50 cm halkaisijaltaan) tarjottimena. Hedelmäkori tuntui miellyttävän kyselijää, mutta isommassa korissa on kuulemma tapana laittaa villavaate ulos aurinkoon.

One night in Bangkok....

...oli jo liikaa. Heti ensimmäisen vuorokauden jälkeen etsimme lentoja Suomeen ja sieltä Shanghaihin. Eri reittivaihtoehdoillakin hinnat olivat niin kalliita, että päädyimme tyytyä tilanteeseen ja asettua Bangkokiin positiivisella tutkivalla asenteella. Toimi. Selvittiin.

Tää Bangkokin-reissu -juttu on ottanut hieman aikaa. Olen koittanut miettiä miten osaisin kertoa kokemuksesta mahdollisimman positiivisesti. Matkan jälkeen olin nimittäin pitkään todella väsynyt. Loma Bangkokissa ei tuntunut lomalta, jolla voi levätä ja rentoutua ja kerätä voimia arjen koitoksiin. Kun pääsin Bangkokista Shanghaihin vievään koneeseen, nukuin kuin pieni lapsi koko matkan Kiinaan. Minulla ei ollut mitään havaintoa lennon ruoka- tai juomatarjoiluista tai miten lento noin muuten meni. Ja ei - alkoholilla ei ollut osuutta asiaan ;) - en ollut juonut pisaraakaan.

Shanghai on paratiisi verrattuna Bangkokiin. Onneksi meillä oli reissun jälkeen vielä yksi vapaapäivä töistä (vaikka olimmekin puoli päivää töissä), jotta jäi edes hetki aikaa levätä.

Mitään ikävää ja kurjaa ei Bangkokissa sattunut - kaikki meni ihan hyvin. Seura oli ihan parasta ja hotellimme Amari Watergate Bangkok oli erinomainen. Hyvä sänky, upea ilmastoitu kuntosali, kaunis js siisti uima-allas alue ja mikä parasta - sauna. Mieheni tappioksi miesten puolen sauna oli epäkunnossa, joten vain minä sain nauttia saunomisesta ja saunaan-uimaan-saunaan-uimaan-ravaamisesta. Saunominen ja uiminen olikin niitä hetkiä päivästä, jolloin hyvän olo tunne kuiski korvaan että "oot sie lomalla, usko pois".

Bangkokissa oli juuri sadekausi. Mietin että olisiko Bangkok tuntunut miellyttävämmälle jos joka päivä ei olisi satanut. En tiedä, ehkä. Jos olisi ollut aurinkoista ja kuivaa, olisi lomalta sentään saanut kaupan päälle kauniin rusketuksen ja mietin että ehkä Bangkok ei ehkä olisi haissut kuivana ihan niin pahalle. Yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä oli kuitenkin hetkiä, jolloin ei satanut, ja kävelimmekin päivittäin 6 - 12 km aina eri suuntiin uusia reittejä optimistisesti toivoen löytävämme tai kokevamme jotain viehättävää, kivaa tai jotain. Näimme kyllä temppeleitä ja niille pitkähäntäveneretkillekin harkitsimme mennä, mutta kun veneille saavuttiin, ei meitä kumpakaan mitenkään erityisesti kiinnostanut niihin hypätä. Vesi on Bangkokissa vielä likaisempaa ja roskaisempaa kuin Shanghaissa. Ja ne pitkähäntäveneet oli aika kulahtaneita eivätkä vastanneet yhtään ennen matkaa niistä nähtyjä värikkäitä kuvia. Kultaisista temppeleistäkin jotenkin tuli hyvin kaksinaismoraalinen tunne. Kullassa kylpevät temppelit vastaan ruma, harmaa ja likainen Bangkok, jossa miljoonat sähköjohtovyyhdit roikkuvat kaduilla sumpussa niin, että jopa tällainen 163-senttinen paatintappi sai väistellä. Myös kadun varsilla, ostareiden ja hotellien edessä oli sellaisia miniatyyritemppeleiden näköisiä monumentteja tai mitä lie, johon ihmiset sytyttivät suitsukkeita ja kumartivat niitä kohden. Vaikka en tiedä heidän traditiostaan mitään, oli sitä kaiken katuhälyn ja krääsän keskellä ihan rauhoittavaa seurata. En ole varma tykkäsinkö niistä suitsukkeiden tuoksusta. Ehkä, jos niitä muita hajuja ei olisi ollut niin paljon miksaamassa ilmaa.

Bangkokissa oli paljon kulkukoiria. Mua niin säälitti niiden kirppuja ja syyhypunkkeja kuhisevat turkit, korvat ja kuonot. Jotkut olivat kyllä tosi pullukoita, ja ne makailivatkin yleensä jonkun ruokapaikan läheisyydessä. Eli useimmat kyllä näyttivät saavan ravintoa ja selviytyivät, mutta voi kunpa ihmiset myös huolehtisivat niiden kärsittävistä loisista.

Bangkokissa näin useita rottia ja mietin että oliko niitäkin sateesta johtuen jotenkin enemmän kaduilla; pyrkivätkö rotat pois tulvivista koloistaan. Kerrankin kun juuri hyppäsimme tuktukin kyytiin, yksi rotta näytti lähtevän peräämme. Onneksi tuktukit kulkee aika kovaa.

Sitten oli torakoita. Shanghaissa olen nähnyt kolmen vuoden aikana tasan kolme torakkaa. Nyt yhden illallisen aikana näin varmaan 10 ravintolan lattialla. Yleensä syön lautaseni aina tyhjäksi, mutta nyt jäi miltei puolet tähteeksi. Kaikki efortti meni oman pöydän alusen vahtimiseen.

Kävimme myös Patpongissa, joka on paikallinen baari-yöelämä-katu. Jokaisen baarin edustalla notkui lauma räikeästi meikattuja tyttöjä ja ladyboy-tyyppejä, ja joidenkin heistä seurassa muutamia kuluneen näköisiä länsimaalaismiehiä. En tiedä tuliko enemmän sääli niitä naisia vai miehiä. Naisia voi jotenkin kuvitella ymmärtävänsä. He mahdollisesti tekevät ihan mitä tahansa elantonsa eteen tai siinä toivossa että pääsisivät pois. Tietystikään minä en ole oikea henkilö arvioimaan tai arvostelemaan niitä naisia enkä miehiä. Minulla ei ole mitään käsitystä yhdenkään heistä tarinasta. En voi tietää mikä tuo kenetkin Bangkokiin ja miksi, ja on aivan varmaa että varmasti on myös niitä ihmisiä, jotka ihan vilpittömästi kaupungista tykkää.

Mikä sitten sai meidät varaamaan matkan Bangkokiin?
Aikaisemmat Kiinan lomat olemme joko viettäneet Kiinassa tai Suomessa ja mietittiin että kun jo valmiiksi ollaan tällä puolen palloa, on kätevää nyt kokea taas eri paikka Aasiassa. Tuskin sitten joskus Suomeen palattua tulee usein näin kauas matkusteltua ihan noin vaan.
2013 helmikuussa käytiin Kiinan uuden vuoden aikana Philippiineillä ja vietimme kaksi yötä Manilassa ja loppuloman Boracayllä. Boracay on todella kaunis paikka. Manila puolestaan niin pelottava, etten sinne mielelläni uudestaan matkusta.
Bangkokin matkan varasimme jo ennen Suomen kesälomaa. Kun Kiinassa on lomapyhät, miljoonat ihmiset matkaavat lomalle ja matkojen hinnat ovat pilvissä. Siksi mekin teimme matkavarauksen hyvissä ajoin. Jos emme olisi Bangkokia ennen kesälomaa varanneet, olisimme ehdottomasti lentäneet Suomeen, jossa meillä on meneillään iso kesällä aloitettu projekti. Nyt kuitenkin Bangkokin matka oli jo maksettu.
Ollaan joskus vuosia sitten käyty Phuketissa, mutta se ei silloin meitä suuremmin viehättänyt. Vähän loppu tekeminen viikossa, kun ei oikein kumpikaan olla mitään hiekkarannalla makaajia. Mielikuva Bangkokista oli jotenkin vauhdikkaampi ja ajatuksissa oli sekä urheilla, nauttia hotellin uima-altaassa uimisesta ja syödä hyvin löytäen joka päivä joku uusi kiva ravintola. Ja näinhän me pääosin tehtiin. Eli loppujen lopuksi kaikki ok. Ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia ja osataan arvostaa Shanghaita vieläkin enemmän, sekä kaikkia elämän pikkuasioita.


Joku sanoi mulle että "onhan siellä lukuisia ostareita". Joo oli. Kategorioisin ne kolmeen:

1. Brändiostarit. Louis Vuittonia ja Pradaa jne kauppoja.
2. Siistit feikkimarkkinakauppakeskukset. (Muunmuassa MBK.) Siistejä ilmastoituja ostoskeskuksia, joissa ruokaravintolatarjonnasta vastaa tunnetuimmat pikaruokaketjut. 
3. "Rehelliset" feikkimarkkinakauppakeskukset. Ei niin siistejä ja näiden tarjontaa löytyy myös lukuisista kadunvarsikojuista.

Vaikka en Bangkokia pystykään suosittelemaan kenellekään, mutta jos matkasi muualle Thaimaahan tai Aasiaan vaatii yöpymistä Bangkokissa, voin suositella Amari Watergate hotellia.

Bangkokin plussat:

• Internet toimii
• Ihmiset ovat ystävällisiä
• Ei tarvitse pelätä mitään
• Kaikki asiat ovat englanniksi ja englanninkielellä pärjää hyvin
• Taksit ja tuktukit ovat edullisia
• Runsaasti hierontapalveluja tarjolla

Hotel view.

Street view.

Street view 2.

Hotellin 8.kerroksessa tuli vietettyä eniten aikaa. Allas-alue, kuntosali, sauna.. niin ja baari.

Eka allasdrinksu.

Ihanan raikas Chardonnay.

Nämä tytöt soittivat kanteletta hotellin ala-aulassa.

Going out.

Meillä oli haastetta löytää hyviä ruokapaikkoja hotellin läheisyydeltä. Aina joutui lähtä taksilla tai tuktukilla pidemmälle. Tällainen paikka löytyi yhtenä iltana. Todella hyvää ruokaa, mutta erittäin kallis paikka.

Ferrari 458 speciale. Varmaan siipan loman kohokohta kun kävelylenkin varrelta löytyi ferkkukauppa.

Starbuckseja oli varmaan joka kadun kulmalla. Mustikkamuffinista jaksoin melkein puolet. Loput vein kulkukoiralle.