Jotkut jo varmasti huomasivat Facebook-päivityksestäni, ettei sitten olekaan mitään Shanghain Marathon -tapahtumaa MULLE - niin ja muutamalle muulle, jotka tulivat myös huijatuiksi. Vaikka sain ilmoittautumisesta sähköpostiini hyvin virallisen näköisen rekisteröitymisvahvistuksen, kävi viime viikolla ilmi, että kyse olikin vain taidokkaasti tehty huijaus.
Minä en oikeastaan koskaan tee nettiostoksia ja muutenkin käytän luottokorttia mahdollisimman vähän. Tämän ilmoittautumisen kuitenkin tein luottokortillani - 100 USD eli 90 euroa ja risat. Ihan ensimmäinen tunne oli pettymys siitä etten voikaan osallistua tapahtumaan. Se ois ollu niiiin siistiiii!
Samassa tajusin, että se pettymys oli nyt harmeista pienin, sillä jollain huijarilla tai paremminkin varkaalla oli nyt luottokorttitietojeni lisäski myös passinumeroni ja kotiosoitteeni. Enää edes menetetty 90 euroa ei tuntunut pahalta - sainpahan läksyni! - mutta nyt tuli kiire soitella reissussa olevalle puolisolleni ja pankkiin. Pankki vahvisti ettei muita epämääräisiä maksuja tai varauksia näkynyt tapahtumissamme ja kehottivat seuraamaan luottokorttitapahtumia nyt päivittäin ja ottamaan heti yhteyttä jos jotain epämääräistä huomataan ja sulkemaan kortit. Muutoin olisimme varmasti sulkeneet kortit samantien, mutta nyt ei voitu jättää puolisoani pulaan reissunpäällä.
On ihan kamala tunne tajuta tulleensa narutetuksi oikein kunnolla ja vielä pahemmalta tuntuu että olin riskeerannut rahataloutemme. Mutta mistä olisin voinut tietää. Sivut olivat niin aidon oloiset, ihan sama jos olisin vaikka maksanut lentovarausta luottokortilla. Mitään epäilyttävää en huomannut.
Nyt täytyy vaan kädet ristissä toivoa että menetys jäi 90 euroon ja että oppirahat on nyt maksettu.
Lokakuu on sään puolesta ollut varmasti upein kuukausi Shanghaissa ikinä. Aurinko on paistanut ja lämmintä on ollut 19 - 24 astetta. Myös ilmanlaatu on ollut tosi hyvä. Vain muutamina päivinä AQI (= air quality index) on ollut yli 160.
Muuten lokakuu onkin ollut todella rankka. Ensin oli se kamala Bangkokin reissu. Sitten on tullut taas raahattua töitä kotiin muutamaa iltaa lukuunottamatta joka päivä, ja kaikki viikonloputkin on hyvin pitkälti mennyt työasioiden parissa. Näin ei jaksaisi pitkään, ellei tietäisi rupeaman olevan suhteellisen lyhytjaksoista. "Valoa" on näkyvissä Suomen itsenäisyyspäivän huitteilla :)
Itsenäisyyspäivästä tulikin mieleen, että Shanghaissa järjestetään jälleen Shanghain suomalaisten itsenäisyypäiväjuhlat lauantaina 5. joulukuuta. Me vielä harkitaan mennäänkö vai ei. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 8.11. joten siihen mennessä pitää päättää.
Tänä aamuna kun lähdettiin Chilin kanssa lenkille, havahduin siihen että myös liikkuminen on ollut koko lokakuun ajan vähän jotenkin väkinäistä tai sellaista kiireessä jotain-sinnepäin-pakertamista. Se ei ole tuntunut koko kuukauteen nauttimiselta ja siltä, mistä normaalisti saan itselleni iloa, energiaa ja hyvääoloa. Aamulla hölköteltiin Chilin kanssa meidän asuinalue ympäri. Tunsin kuinka koko kroppaa kirrasi ja aivan kun olisin kantanut hartioillani kymmenen kilon haarniskaa. Siinä kohtaa päätin että tänään nimittäin jää läppäri töihin ja tänään ilta on mun oma. Teen just sitä mikä minusta tuntuu parhaalle.
Kävelin töistä kotiin. Käytin Chilin ulkona. Sulatin ruuaksi lempiruisleivän (Reissumies Tosi Tumma) ja sen päälle laitoin kanafileen ja tomaattia. Ruuan jälkeen sopiva hetki (ehkä tunti...) lötköttelyä olohuoneen matolla koiran kanssa. Sitten kunnollinen reipas kävelylenkki Chilin kanssa. Vielä tuntui siltä että pakko päästä vähän puhaltamaan, joten ei muuta kun popit korviin ja juoksemaan. Voi elämä että nyt alkoi tuntumaan hyvältä! Juoksun päätteeksi kurvasinkin kodista päinvastaiseen suuntaan ja kävin vielä compaundimme salilla rutistamassa viimesetkin ressiangstit pois mun kropasta. Ihanaa! Kyllä se vaan on niin, että mitä enemmän elämässä ja päivissä on rasitteita, kiirettä ja harmeja, sitä huolellisemmin tulisi kiinnittää huomiota siihen mitä oma kroppa tarvii ja vaalia sitä rakkaudella.
Nyt on super hyvä olo käpertyä suihkun raikkaana sohvan nurkkaan koira sylissä ja katsoa perjantainen Sannin Vain Elämää -päivä ja nauttia lasi punaista.
Kuka on sun suosikki tällä kaudella?
PS. Katsotaan josko innostuisin vetää sen puolikkaan maratonin pituisen lenkin itsekseni joku päivä vielä ennen joulua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti