Elämä ilman sinistä valoa

Oon miettinyt että pitäisiköhän kirjoittaa sellainen lista "mistä tietää että on asunut riittävän kauan Kiinassa". On nimittäin paljon asioita mitkä ei enää hetkauta mitenkään tai niitä ei pidä omituisina tai että itse on muuttanut jotain omaa toimintamallia paikallisen mukaiseksi.

Listan yhdeksi kohdaksi tulisi varmaan INTERNET. "Olet ollut riittävän kauan Kiinassa, kun et saa raivareita toimimattomasta nettiyhteydestä", tai "Olet ollut riittävän kauan Kiinassa, kun alat nauttia elämästä ilman nettiä".

Tämä tuli mieleen kun meillä ei kotona ole taas toiminut netti muutamaan päivään lainkaan. Enää sitä ei hermostu vaan kummasti alkaa vain soveltaa ja lähtee vaikka yhdeksän aikaa illalla käymään toimistolla, jotta saa jonkun tärkeän sähköpostin liikkeelle. Tai keksii ihan jotain muuta tekemistä vaikka olisikin ajatellut katsovansa sen lempi tv-ohjelman juuri tänäiltana.

Internetin ja vpn-yhteyksien toimivuudet tai toimimattomuudet ovat puhuttaneet näinä yli kolmena vuotena aina ja yhtä paljon, ja miksikään ne ei ole siitä muuttuneet - ei parempaan, eikä huonompaan. On vain päiviä ja hetkiä jolloin yhteydet ulkomaailmaan voivat olla hyvät, tai olla vain olemassa tai että niitä ei ole.

Eniten yhteyksien toimimattomuus häiritsee työssä. On esimerkiksi ohjelmia ja sovelluksia joita käytetään yrityksen kaikissa muissa toimipisteissä ympäri maailmaa sujuvasti, mutta Kiinassa samojen softien käyttö voi olla haasteellista. Mutta kummasti siihenkin on tottunut. Tai ehkä on vain oppinut, ettei asiasta hermostuminen ole tuonut ratkaisua tilanteeseen. Hermostuessa vaan luo itselleen kenkun tilanteen tai pahimmassa tapauksessa kokonaan kenkun päivän. Ja ihan suotta. Kun et asialle mitään voi tehdä, tilanne on vain hyväksyttävä ja elettävä sen mukaisesti. Voi joko odottaa toimivaa hetkeä tai päivää, tai keksiä toinen menetelmä. Tai keskittyä johonkin muuhun tekemiseen.

Kotona netti on vielä heikompi kuin työssä ja häiritsee tai harmittaa oikeastaan vain silloin, jos pitää kotoa lähteä toimistolle viikonloppuisin tai iltaisin, kun saman asian voisi hoitaa kotisohvalta. Siinä ei auta itku eikä hampaiden kiristely vaikka ulkona sataisi kaatamalla ja et saa taksia. Jos asia pitää saada hoidetuksi, sitten se vaan hoidetaan... piste. Nyt näitä ilta- ja viikonloppu piipahduksia on ollut työkiireiden vuoksi vähän normaalia enemmän. On ollut huojentavaa huomata, että vaikka olen todella väsynyt ja hieman ehkä stressaantunutkin, niin silti olen pysynyt tyynenä ja positiivisena. Kollegan avustuksella tilasin kotiin nettimiehen joka tuli kuin nakutettu täsmällisesti sovittuun kellon aikaan ja itseasiassa miehiä tuli kaksin kappalein. Toinen tuli hissillä ylöspäin kun ensimmäinen meni jo alas.

Täytyy muuten mainita, että kun täällä Shanghaissa on sovittu joku kellon aika, niin se pitää.

Muuten minusta on useimmiten pelkästään positiivista ettei aina voi tuijotella ruutuja kotona. On keksittävä muuta tekemistä ja silloin saan helpommin isännän seuraksi lenkille tai ruokakauppaan, tai sitten pelataan korttia tai kasataan palapeliä ja mikä tärkeintä; meillä on enemmän aikaa toisillemme. Juttelemme enemmän, nauramme enemmän ja kuulemme enemmän mitä toiselle kuuluu. Ruokailukin ilman sinisiä valoja on paljon miellyttävämpää.

Akvaariota voisin seurailla vaikka tunnin. Siinä on jotain rauhoittavaa.
Jos joskus asetutaan Suomeen tai mihin tahansa, haluaisin meille akvaarion.
Tämä akvaario löytyy The Spot:sta.