Aamuja

Aamu. Kello soi tavalliseen tapaan 6.30. Yleensä Chili kömpii välittömästi päälleni rapsuteltavaksi heti kun olen osoittanut heräämisen merkkejä kurottautumalla sammuttamaan herätyksen. Nyt se nukkua tuhisee tyytyväisenä poikittain keskellä sänkyä tyynyjemme välissä ja jatkan itsekin unia, sillä laitoin herätykseen torkun. Ääh huomenna on meno tehtaalle ja joudun heräämään vielä aiemmin. Huomisen päivän ajattelu ja samassa kaikki muut päässä pyörivät työjutut saavat minut virkoamaan ja kurottautumaan uudelleen puhelimelle sammuttamaan torkun. Chili kömpii päälleni ja komentaa tassuillaan (ja kynsillään) ohjaillen kättäni rapsuttamaan sitä. Välillä tuntuu ettei millään jaksaisi, mutta jos kuvittelen elämääni ilman Chiliä ja sitä siinä mönkimässä, rapsuttelen koiraa mielelläni. Koira kellahtaa samantien selälleen ja tiedän että vatta on sen lempialuetta. Olen todella kiitollinen ja onnellinen pienestä koirakaveristani joka saa mut unohtamaan työasioiden ajattelun vaatien huomion itselleen ja jonka kanssa mennään ulos heti aamutuimaan.

En huomannut ennen ulosmenoa katsoa ikkunasta ulos, enkä tietystikään ottanut mukaan sateenvarjoa. Ulkona sataa, mutta onneksi sade on sellaista hiljaista sadetta. Sadetta mikä ei kastele. Se tuntuu hieman kasvoilla, mutta et kuule sitä, eikä sade saa hartioitasi kiristymään kohti korvia eikä kiirehtimään sisälle. Tänä aamuna taas mietin kuinka paljon tykkään olla Shanghaissa ja kuinka kaunista ja siistiä meidän asuinalueella on, vaikka sataa ja vaikka päivä on harmaa ja vaikka olen väsynyt ja vaikka köhin. Koko marraskuun ajan ilmanlaatu on ollut todella kehno. Viikonloppuna lukemat näyttivät pitkälti yli 200 (AQI). En ole päässyt urheilemaan ja se tekee olostani jotenkin saamattoman ja apean. Koiranulkoilutukset on tietysti pitänyt hoitaa normaalisti ja reilu viikko sitten kävelinkin parina iltana noin 3 km lenkin, vaikka lenkkien ajan meinasi happi loppua, poskionteloita pakotti ja varmasti minuutin välein on syleksittävä. Sateisessa säässä hyvä puoli on se, että yleensä ilmanlaatu paranee ja niin tapahtui taas. Tänä aamuna ilma tuntuu raikkaalta ja haaveilen juoksulenkeistä. Mutta nyt keuhkojen pitää saada elpyä köhästä. Hirmuinen oravanpyörä... kun voisi urheilla, ilmanlaatu pettää ja sitten kun ilmanlaatu on suopea, on terveys pettänyt. Pidän Shanghaista niin paljon, että tuntuu surulliselta päästää pään sisään ajatuksia mm siitä että miten kauan täällä voi olla kunnes ilmansaasteet ja ympäristömyrkyt tekevät suurempaa hallaa terveydelle.

Kun ei ole päässyt urheilemaan, tulee puuhasteltua muuta. Viikonloppuna kävin läpi kaikki vaatteet joista keräytyi kaksi ikeakassillista paikalliseen keräykseen. Kun jälkeenpäin ihailin niukkaa ja hyvin järjesteltyä vaatekaappia, en enää edes muistanut mitä olin heittänyt pois. Tuntuu muuten hyvältä luopua vaatteista ja tavarasta, mitä ei tarvi. Iloinen yllätys oli myös sovittaa vuoden 2013 iltapukua, sillä se mahtui päälle ja ilolla uusiokäytän sitä tämän vuoden Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäiväjuhlissa.

Marraskuun puoliväliä mennään ja hiphei - enää aamuja jäljellä noin kuukausi kun pääsee Suomeen! Odotan kovasti joulua ja joululomaa! Olen jo meidän lähikaupassa silmäillyt onko sinne tullut joulukalentereita, mutta ei vielä. Jospa ensi viikonloppuna ehtisimme käymään Ikeassa; siellä luulisi olevan joulukalentereita, glögiä ja muita jouluisia juttuja jo saatavilla. Vitsi että rupesi tekemään mieli joulutorttuja!

PS.
Odotan myös kovasti jo tulevaa kevättä, sillä mun äidillä ja tädillä on jo lennot varattuina Shanghaihin. On ihanaa saada näyttää heille "mun Shanghai"- Shanghai mistä minä tykkään. Tuntuu myös hyvältä että oma äiti haluaa tulla tänne ja nähdä miten ja missä se tyttö asuu ja elää.