Yanlord Town tammikuussa

Chilin leikkaushaava on umpeutunut hienosti viikonlopun aikana, ja tänään jo testasimmekin Chilillä yhden lenkin ja pesun & trimmauksen ajan ämpäripäätöntä aikaa. Trimmauksen jälkeen ei kyllä kovin pitkälle päästy, kun jo oli nekku nuolemassa haavaa. Siispä vielä muutama päivä lisää. Mutta kyllä se siitä :)

Minunkin jalkapohjat tuntuvat paremmilta ja olen jo tehnyt lyhyen juoksulenkin ja päässyt normaalisti pidemmille kävelylenkille - ihanaa! Nyt ei muuta kuin itseäni niskasta kiinni ja kohti kesän tavoitetta.

Kevät onkin täällä jo melko pitkällä. Tässä muutama kuva asuinaluueeltamme viime perjantailta. Aika nättiä tammikuuksi :)

Pieni ämpäripää

Chili steriloitiin viime viikon keskiviikkona. Vein koiran aamulla klo 8 Dian Dian eläinlääkäriasemalle, joka sijaitsee noin 500 metrin päästä kodistamme, ja sain noutaa koiran kotiin klo 13. Chili oli keskiviikosta lauantaihin todella reppana ja jouduinkin tekemään torstain ja perjantain työtä etänä. Oli pakko vahtia, ettei koira yrittäisi hypätä sohvalle tai sänkyyn tai että jos hyppää, ettei se hyppää alas, vaan sitten nostan sen. Perjantaina ja lauantaina tytöllä oli selvästi paljon kipuja. Se säntäili välillä ympäriinsä, tökki meitä ämpärillään ja koitti etsiä paikkaa ja asentoa missä voisi nukkua. Chili alkoi olla jo melko uupunut. Onneksi se kuitenkin söi hyvin, mutta vettä ei suostunut juomaan. Lauantaiaamuna kävelinkin koira sylissä jälleen eläinlääkäriasemalle ja kysyin josko he voisivat antaa koiralle jotain kipulääkkettä. Eivät suostuneet myymään kipulääkkeitä, mutta antoivat sitten kipupiikin, jonka lupasivat vaikuttavan seuraavat 24 tuntia. Chiliä sattui se kipulääke niin kovin, että siltä pääsi iso pissalammikko hoitajapojan paidalle ja lattialle. Jos oli pidätellyt kivun vuoksi pissaa, niin nyt se tankki tuli tyhjäksi hetkessä. Onneksi en ite pidellyt Chiliä kipupiikkiä annettaessa.

Kipulääke tuntui auttavan ja Chili tuntui kotona viimein löytävän mukavan asennon nukkua ja nukkuikin suurimman osan päivästä.

Sunnuntaina olikin sitte hyvä päivä. Koira oli jälleen oma energinen ja leikkisä itsensä. Tiistaina olisi jo saanut mennä otattamaan tikit pois, mutta töiden vuoksi pääsin käymään eläinklinikalla Chilin kanssa vasta tänään (torstaina). Vaikka haava ja ompeleet näyttivät siistiltä ja putsasimme niitä kaksi kertaa päivässä, niin silti tuli takapakkia. Haava oli vielä hieman auki ja pikkusen ämpäripääpäivät jatkuvat ainakin viikolla.

Toivottavasti tuleva viikonloppu kääntyy parhain päin ja Chilin haava parantuisi hyvin.

iMiss Running!

Tänään oli jo tulla itku kun sporttinen naapurin täti pirteän värisissä juoksuvaatteissaan hymyillen tervehti minua talomme edessä. Sen posket oli ihanan punaiset ja sillä oli pussillinen dumplineja toisessa kädessä ja varmasti kiikutti niitä iloisena ja virkeänä aamuisen juoksulenkin jälkeen perheelleen aamupalaksi. Yleensä minä olen se joka ensimmäisenä tervehtii hymyillen, mutta tänäaamuna hymyn tekemisessä kasvoille oli käytettävä jotain irvistyslihaksia kun siinä jalkapuolena yritin kinkata Chilin perässä, joka intoa täynnä kuin ilmapallo säntäsi aamutarpeille. Voi kuinka kaipaankaan niitä noin 2-3 kilometrin aamujuoksulenkkejä ennen töihin menoa Chilin kanssa. Tai ihan vaan pitkiä rentoja kävelylenkkejä tai vaikka reippaita kävelylenkkejä, tai ihan vaan sitä että voisin kävellä normaalisti. Ilmanlaatu oli viikonloppuna todella kehno ja jotenkin jalkakivun kesti, koska en olisi kuitenkaan voinut mennä ulos juoksemaan, ja joululoma Suomessa kevensi lompakkoa niin paljon, ettei minulla vielä ole varaa hankkia jäsenyyttä millekään sisäsalille, jotta pääsisin matolle juoksentelemaan. Onneksi meillä sentään on kuntopyörä. Sillä oon nyt rulluttanu pari kertaa ja päälle tehnyt hieman kahvakuulatreeniä. Mut on se vaan niiiin tylsää. Rakastan juoksemista. Rakastan vauhtia. Tuulta kasvoilla ja hiuksissa. Hikoilua. Musiikkia korvissa. Energiaa. Adrenaliinia.

Huomenna jalkojen operoinnista on kaksi viikkoa ja toinen jalkahan oli heti kättelyssä tai ainakin  seuraavana päivänä ihan ok, mutta toinen on vielä ihan kamalan kipeä. Viime viikolla otin jalkakipuun jotain puolisolleni määrättyjä tulehduskipulääkkeitä - ne mitä liuskasta oli jäljellä. Lauantaina aloin sitten kaivelemaan työterveydenhuollosta yli kaksi vuotta sitten saamiamme reissutyöntekijöiden miniapteekkia. Siellä oli vielä yksi paketti antibiootteja jäljellä ja aloitin ne samantien. Yleensähän antibiootit tehoaa jo muutamassa päivässä, mutta nyt en huomaa mitään. No joo... poskiontelot rutisee ja paukkuu ja hengitys kulkee ihan hyvin pitkästä aikaa, eli jos jotain huonoa niin aina myös jotain hyvää (varmaan tämän kirjoituksen positiivisin asia), niin ilmeisesti mulla oli jonkunsortin poskiontelotulehdus päällä ja se on nimittäin ihan pian veks. Ihan upeeta sinänsä että hengitys kulkee eikä kasvot ja silmät ole enää turvoksissa. Eikä säre päätä. Mutta hitto vie! Silti MUN PÄÄ HAJOO IHAN KOHTA! Voin sanoa että elän liikunnasta ja liikunnan kautta elämässäni on iloa ja energiaa ja rakkautta. Kohta en oo kiva enää kellekään jos en äkkiä pääse puuskuttamaan juoksulenkille. Tänään sää ja ilmanlaatukin alkoi vinkailla silmää. Niken verkkokaupassa kävin jo suunnittelemassa uusia juokulenkkareita. Unelmoin seuraavasta puolimaratonista. Toivottavasti vielä joku päivä juoksen ja toivottavasti se "joku päivä" on todella pian.

Lepo, keinot ja kotikonstit on nyt testattu ja on pakko kääntyä lääkärin puoleen.

Kiitos

• Vuosi 2014 oli superkiireinen töiden suhteen, mutta olen kiitollinen siitä että minulla on töitä ja että työtä on paljon. Olen myös kiitollinen, että olen saanut odottamatonta kiitosta uurastuksestani.
• Kiinassa ei ole aina helppoa, ja perusasioiden selvittelyihin ja hoitamiseen voi helposti mennä itsestä riippumatta päiviä. Olen kiitollinen että monet asiat on selvitetty ja pystytty hoitamaan, vaikka lopputulema usein on "kelvannut kiroillen".
• Uutiset ovat usein huolestuttavia ja joskus suorastaan pelottavia ja tiedostan suuren riskin lentomatkustamisessa, Kiinan liikenneruuhkissa ja saan usein sydän pamppaillen odottaa rakastani kotiin. Meidän kaikkien elämät ovat pelottavan sattumanvaraisia ja saan olla superkiitollinen siitä että raksuni kuorsaa vieressäni.
• Ilmansaasteet ovat suuri ongelma Shanghaissa, mutta ei läheskään yhtä kurja tilanne kuin Pekingissä tai vaikka Intiassa. Reilu vuosi sitten heräsin aamuyöllä käymään vessassa ja pelästyin miltei hengiltäni kun en ikkunasta ulos katsottuani nähnyt mitään muuta kuin paksun harmaan ilman. Herätin paniikissa puolisoni tunteeseen että jotain todella pahaa on käynyt kotimme ulkopuolella ja "ollaankohan me ainoita hengissä". Vuosi 2014 oli ilmanlaadultaan uskomattoman puhdas ja olen onnekas ja kiitollinen kokiessani jotain niin ihmeellistä yhdessä maailman saasteisimmista metropoleista ja toivon kaikkien shanghailaisten ja siellä työskentelevien expattien puolesta, että sama trendi jatkuu.
• Jalkapohjani leikattiin muutama päivä sitten ja toimenpide oli suhteellisen pieni ja mitään kipuja tai ongelmia ei juurikaan ollut luvattu. Toinen jalka olikin heti ok, mutta toinen jalka on niin kipeä, ettei sille voi astua ja on lamaannuttanut kaiken perusliikkumisen ja olemisen. Väistämättäkin olen tuntenut surua kaikkien liikuntarajoitteisten puolesta ja oma motivaationi liikunnan suhteen kasvaa potenssissa kymmenen per minuutti. Voi kunpa kaikki terveet ja liikuntakykyiset ihmiset osaisivat olla onnellisia ja kiitollisia onnekkuudestaan olla terveitä ja kunnossa ja mahdollisia liikkumaan ilman rajoitteita ja huolehtimaan omasta kunnostaan ja omasta hyvinvoinnistaan, sekä auttamaan niitä joilla ei samaa etuoikeutta enää ole tai ole koskaan ollutkaan.
• Oli ihana matkustaa jouluaattona Suomeen ja päästä suoraan valmiiseen joulupöytään äidin loihtimien herkkujen ääreen. On myös ollut etuoikeus ottaa uusi vuosi vastaan rakkaudella rakentamassamme kodissa samalla nauttien Suomen puhtaasta ilmasta, vallitsevasta hiljaisuudesta ja maailman turvallisimmasta ja herkullisimmista ruuasta. Jokainen suomipäivä taitaa tuoda kilon lisää vyötärölle, mutta voi että... niiiin ihanaa ruokaa ja niiiin paljon valinnanvaraa... voikun kaikki suomalaiset ymmärtäisivät tämän hienon asian. Ja vettäkin voi juoda suoraan hanasta vaikka suihkussa ollessa. En taatusti tule koskaan kuluttamaan vettä yli tarpeeni.

Kaikesta onnekkuudesta, rikkaudesta, rakkaudesta ja terveydestä voisin helposti kirjoittaa paksun kirjan. Samaan aikaan voisin olla lohduttoman onneton monista negatiivisista asioista, mutta en halua antaa niille valtaa tai tuhlata niihin energiaa.

Jos jotain toivon uudelta vuodelta, toivoisin ihmisten avaavan enemmän silmiään, sydämiään ja korviaan heitä ympäröiville asioille. Ja että myös itse näkisin, kokisin ja kuulisin enemmän. Ja että saisin olla terve, läheiseni pysyisivät terveinä ja että minua rakastettaisiin, mutta että myös itse saisin rakastaa monia asiota, ihmisiä ja tilanteita suurella sydämellä.

Rakkaudentäyteistä kakstuhattaviittätoista kaikille!