tiistai 27. lokakuuta 2015

Läpi repalaisen lokakuun


Jotkut jo varmasti huomasivat Facebook-päivityksestäni, ettei sitten olekaan mitään Shanghain Marathon -tapahtumaa MULLE - niin ja muutamalle muulle, jotka tulivat myös huijatuiksi. Vaikka sain ilmoittautumisesta sähköpostiini hyvin virallisen näköisen rekisteröitymisvahvistuksen, kävi viime viikolla ilmi, että kyse olikin vain taidokkaasti tehty huijaus.

Minä en oikeastaan koskaan tee nettiostoksia ja muutenkin käytän luottokorttia mahdollisimman vähän. Tämän ilmoittautumisen kuitenkin tein luottokortillani - 100 USD eli 90 euroa ja risat. Ihan ensimmäinen tunne oli pettymys siitä etten voikaan osallistua tapahtumaan. Se ois ollu niiiin siistiiii!
Samassa tajusin, että se pettymys oli nyt harmeista pienin, sillä jollain huijarilla tai paremminkin varkaalla oli nyt luottokorttitietojeni lisäski myös passinumeroni ja kotiosoitteeni. Enää edes menetetty 90 euroa ei tuntunut pahalta - sainpahan läksyni! - mutta nyt tuli kiire soitella reissussa olevalle puolisolleni ja pankkiin. Pankki vahvisti ettei muita epämääräisiä maksuja tai varauksia näkynyt tapahtumissamme ja kehottivat seuraamaan luottokorttitapahtumia nyt päivittäin ja ottamaan heti yhteyttä jos jotain epämääräistä huomataan ja sulkemaan kortit. Muutoin olisimme varmasti sulkeneet kortit samantien, mutta nyt ei voitu jättää puolisoani pulaan reissunpäällä.

On ihan kamala tunne tajuta tulleensa narutetuksi oikein kunnolla ja vielä pahemmalta tuntuu että olin riskeerannut rahataloutemme. Mutta mistä olisin voinut tietää. Sivut olivat niin aidon oloiset, ihan sama jos olisin vaikka maksanut lentovarausta luottokortilla. Mitään epäilyttävää en huomannut.
Nyt täytyy vaan kädet ristissä toivoa että menetys jäi 90 euroon ja että oppirahat on nyt maksettu.

Lokakuu on sään puolesta ollut varmasti upein kuukausi Shanghaissa ikinä. Aurinko on paistanut ja lämmintä on ollut 19 - 24 astetta. Myös ilmanlaatu on ollut tosi hyvä. Vain muutamina päivinä AQI (= air quality index) on ollut yli 160.

Muuten lokakuu onkin ollut todella rankka. Ensin oli se kamala Bangkokin reissu. Sitten on tullut  taas raahattua töitä kotiin muutamaa iltaa lukuunottamatta joka päivä, ja kaikki viikonloputkin on hyvin pitkälti mennyt työasioiden parissa. Näin ei jaksaisi pitkään, ellei tietäisi rupeaman olevan suhteellisen lyhytjaksoista. "Valoa" on näkyvissä Suomen itsenäisyyspäivän huitteilla :)
Itsenäisyyspäivästä tulikin mieleen, että Shanghaissa järjestetään jälleen Shanghain suomalaisten itsenäisyypäiväjuhlat lauantaina 5. joulukuuta. Me vielä harkitaan mennäänkö vai ei. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 8.11. joten siihen mennessä pitää päättää.

Tänä aamuna kun lähdettiin Chilin kanssa lenkille, havahduin siihen että myös liikkuminen on ollut koko lokakuun ajan vähän jotenkin väkinäistä tai sellaista kiireessä jotain-sinnepäin-pakertamista. Se ei ole tuntunut koko kuukauteen nauttimiselta ja siltä, mistä normaalisti saan itselleni iloa, energiaa ja hyvääoloa. Aamulla hölköteltiin Chilin kanssa meidän asuinalue ympäri. Tunsin kuinka koko kroppaa kirrasi ja aivan kun olisin kantanut hartioillani kymmenen kilon haarniskaa. Siinä kohtaa päätin että tänään nimittäin jää läppäri töihin ja tänään ilta on mun oma. Teen just sitä mikä minusta tuntuu parhaalle.

Kävelin töistä kotiin. Käytin Chilin ulkona. Sulatin ruuaksi lempiruisleivän (Reissumies Tosi Tumma) ja sen päälle laitoin kanafileen ja tomaattia. Ruuan jälkeen sopiva hetki (ehkä tunti...) lötköttelyä olohuoneen matolla koiran kanssa. Sitten kunnollinen reipas kävelylenkki Chilin kanssa. Vielä tuntui siltä että pakko päästä vähän puhaltamaan, joten ei muuta kun popit korviin ja juoksemaan. Voi elämä että nyt alkoi tuntumaan hyvältä! Juoksun päätteeksi kurvasinkin kodista päinvastaiseen suuntaan ja kävin vielä compaundimme salilla rutistamassa viimesetkin ressiangstit pois mun kropasta. Ihanaa! Kyllä se vaan on niin, että mitä enemmän elämässä ja päivissä on rasitteita, kiirettä ja harmeja, sitä huolellisemmin tulisi kiinnittää huomiota siihen mitä oma kroppa tarvii ja vaalia sitä rakkaudella.

Nyt on super hyvä olo käpertyä suihkun raikkaana sohvan nurkkaan koira sylissä ja katsoa perjantainen Sannin Vain Elämää -päivä ja nauttia lasi punaista.
Kuka on sun suosikki tällä kaudella?




PS. Katsotaan josko innostuisin vetää sen puolikkaan maratonin pituisen lenkin itsekseni joku päivä vielä ennen joulua...

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kaks ekaa kertaa

Tänään olin ensimmäisen kerran elokuvissa Shanghaissa (menihän siihenkin sitten yli kolme vuotta) ja koin myös ensimmäisen kerran 3D-elokuvan.

Noin 15.30 iltapäivällä sain WeChat-viestin työkaveriltani. Hän oli juuri saamassa viikonlopun muuttoaskareet päätökseen ja kysyi olisinko vielä jaksanut ja ollut kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan illalla elokuviin. Tottahan toki! Mitäpä sitä muutakaan kun siippakin Aasian tourneella työreissussa ja Chilin kanssa tullut vietettyä laatuaikaa koko viikonlopun lenkkeillen ja kotona loikoillen. Ja koska kotoa on puuttunut mun henkilökohtainen master chef, oli mulla myös nälkä, niin ehdotinkin työkaverilleni josko mentäisi ennen leffaa syömään. Ja niin tehtiin.

Syötiin Kerry Parksiden Blue Frogissa chicken wingsejä ja spring rollseja. Illan hämärtyessä oli mukava istua ulkona syömässä ja kuunnella samalla Kerryn sisäpihalla soittavan bändin rauhallista musiikkia ja jutustella.

Elokuvateatteri oli Kerryn tien toisella puolella Jumeirahissa ja elokuvat alkoivat 19.50. Ennen elokuvaa oli pakko poiketa leffateatterin vessassa. Niinkin uudessa ja hienossa paikassa oli vielä "reikälattiassavessat". Ja mikäs siinä. On varmaan tullut oltua riittävän pitkään Kiinassa, kun tällainen vessa on kuin mikä tahansa hyyskä. Kokemuksesta minulla on aina paperia käsilaukussa ja homma hoituu muutenkin aika rutiinilla ja nopeasti. Tiedän miten viritän käsilaukun ja miten pidän housuja nilkoissa.

Elokuvateatterissa oli näkemältäni 4 salia ja ainakin se sali mihin me mentiin oli pieni, samaa kokoluokkaa kuin vaikka Kuusankoskella. Me katsottiin elokuva Ant-man. Oli kyllä yllättävän hyvä. Elokuva kesti nimittäin 1 h 50 min ja piti otteessaan koko ajan. Parasta oli ettei elokuvan alkuun tarvinnut ensin seurata kymmentä minuuttia mainoksia. Mainoksia ei ollut lainkaan, vaan mentiin suoraan asiaan. Ainoat häiriö/haittatekijät oli hajut; makeat pop-cornit (Kiinassa ei syödä suolattuja pop-corneja niinkuin Suomessa), hajuvedet ja vieraan vieruskaverin pahanhajuinen hengitys. Jossain vaiheessa alkoi myös silmät hieman väsymään 3D-laseista. Mutta elokuva oli vauhdikas, hyvin toteutettu ja hauska! Suosittelen!

Spring rolls combo by Blue Frog.
Blue Frogissa oli muuten uusi ruokalista. Hienoa! Saadaan jotain uutta ja vähän vaihtelua, sillä Blue Frogissa tulee syötyä melkein viikottain.

Minä ja Flora.

Elokuvalippu.

Tässä vielä muutama kuva mun ja Chilin tämänpäiväiseltä lenkiltä. Ihan mieletöntä että mennään jo lokakuun loppua ja sää on mitä parhain.





Smile of the day! Love this little friend!

Ja näin sydämellinen lenkki oltiin saatu aikaiseksi.

Sydämmellistä uutta viikkoa sinulle!

torstai 22. lokakuuta 2015

Chongming Island

Viime lauantaina osallistuimme yrityksen järjestämään Team Building päivään. Tällä kertaa tapahtumana oli ulkoilupäivä Chongming saarella. Chongming Island on Kiinan kolmanneksi suurin saari Taiwanin ja Hainanin jälkeen ja on vielä osa Shanghaita. Saari koostuu kolmesta saaresta: Chongming Island, Changxing Island ja Hengsha Island. Vuodesta 2013 saarelle on päässyt autolla ja matka taittuikin sinne Pudongista 1,5 - 2 tunnissa bussilla. Jos saarelle olisi metrolinja - joka ilmeisesti on jo suunnitteilla (?) - voisin hyvin ajatella uusintareissua paikkaan joskus omalla ajalla. Voisi ottaa koiran, kunnon kameran ja eväät mukaan. Ainii... eihän metroon voikaan ottaa koiraa... Bussin ikkunasta seurattuna paikka näytti hyvin vihreeltä ja vehreeltä ja siistiltä. Idylliseltä.

Vietimme päivän eräänlaisessa luonnonpuistossa nimeltään Dongping National Forest Park pelaten erilaisia pihaleikkejä. Valitettavasti emme päivän aikana saaneet mahdollisuutta tutustua puistoon tai saareen muilta osin. Paikka on kuulemma erittäin suosittu picnic-, retkeily- ja pyöräilypaikka.

Aurinko piti meitä hyvänä koko päivän säteillen noin +25 lämpöä. Ja vaikkei nyt muita osia puistosta tai saaresta päästy näkemäänkään, nautin kyllä suunnattomasti ulkonaolosta ja hyvästä fiiliksestä. Oli  hirmun hauskaa leikkiä ja pelata koko päivän muiden yhtä lapsenmielisten kanssa.

Dongping National Forest Park

Meidät jaettiin viiteen ryhmään. Tässä oranssiryhmä keksii tiimilleen nimeä, logoa ja slogania. He ovat Team Flame.

Tässä syntyy upea Tiikeri-logo.







Lounaspaikka. Siitä ei sen enempää......

Kauppatavaraa.


Kivan näköinen pappa myi rapuja.




Pullokurpitsoista tehtyjä onnenamulettejä.


Tuoreita pullokurpitsoja. En muuten tiedä onko pullokurpitsa oikea nimi suomeksi. Kollega käänsi kiinankielisen nimen minulle suomeksi. Kuulemma isoista pullokurpitsoista tehdään juomakarafveja vedelle ja viinille.


Kaunis auringonlasku paluumatkalla.

Tällaiset korit ostin meille muistoksi / tuliaisiksi.  Eräs paikallinen nainen tuli kysymään minulta ostohetkellä (sujuvalla englannilla) mitä aion tehdä koreilla ja hänestä oli hauskaa kun kerroin että pienempää ajattelin käyttää leipä- tai hedelmäkorina, ja isompaa (noin 50 cm halkaisijaltaan) tarjottimena. Hedelmäkori tuntui miellyttävän kyselijää, mutta isommassa korissa on kuulemma tapana laittaa villavaate ulos aurinkoon.





sunnuntai 18. lokakuuta 2015

One night in Bangkok....

...oli jo liikaa. Heti ensimmäisen vuorokauden jälkeen etsimme lentoja Suomeen ja sieltä Shanghaihin. Eri reittivaihtoehdoillakin hinnat olivat niin kalliita, että päädyimme tyytyä tilanteeseen ja asettua Bangkokiin positiivisella tutkivalla asenteella. Toimi. Selvittiin.


Tää Bangkokin-reissu -juttu on ottanut hieman aikaa. Olen koittanut miettiä miten osaisin kertoa kokemuksesta mahdollisimman positiivisesti. Matkan jälkeen olin nimittäin pitkään todella väsynyt. Loma Bangkokissa ei tuntunut lomalta, jolla voi levätä ja rentoutua ja kerätä voimia arjen koitoksiin. Kun pääsin Bangkokista Shanghaihin vievään koneeseen, nukuin kuin pieni lapsi koko matkan Kiinaan. Minulla ei ollut mitään havaintoa lennon ruoka- tai juomatarjoiluista tai miten lento noin muuten meni. Ja ei - alkoholilla ei ollut osuutta asiaan ;) - en ollut juonut pisaraakaan.

Shanghai on paratiisi verrattuna Bangkokiin. Onneksi meillä oli reissun jälkeen vielä yksi vapaapäivä töistä (vaikka olimmekin puoli päivää töissä), jotta jäi edes hetki aikaa levätä.

Mitään ikävää ja kurjaa ei Bangkokissa sattunut - kaikki meni ihan hyvin. Seura oli ihan parasta ja hotellimme Amari Watergate Bangkok oli erinomainen. Hyvä sänky, upea ilmastoitu kuntosali, kaunis js siisti uima-allas alue ja mikä parasta - sauna. Mieheni tappioksi miesten puolen sauna oli epäkunnossa, joten vain minä sain nauttia saunomisesta ja saunaan-uimaan-saunaan-uimaan-ravaamisesta. Saunominen ja uiminen olikin niitä hetkiä päivästä, jolloin hyvän olo tunne kuiski korvaan että "oot sie lomalla, usko pois".

Bangkokissa oli juuri sadekausi. Mietin että olisiko Bangkok tuntunut miellyttävämmälle jos joka päivä ei olisi satanut. En tiedä, ehkä. Jos olisi ollut aurinkoista ja kuivaa, olisi lomalta sentään saanut kaupan päälle kauniin rusketuksen ja mietin että ehkä Bangkok ei ehkä olisi haissut kuivana ihan niin pahalle. Yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä oli kuitenkin hetkiä, jolloin ei satanut, ja kävelimmekin päivittäin 6 - 12 km aina eri suuntiin uusia reittejä optimistisesti toivoen löytävämme tai kokevamme jotain viehättävää, kivaa tai jotain. Näimme kyllä temppeleitä ja niille pitkähäntäveneretkillekin harkitsimme mennä, mutta kun veneille saavuttiin, ei meitä kumpakaan mitenkään erityisesti kiinnostanut niihin hypätä. Vesi on Bangkokissa vielä likaisempaa ja roskaisempaa kuin Shanghaissa. Ja ne pitkähäntäveneet oli aika kulahtaneita eivätkä vastanneet yhtään ennen matkaa niistä nähtyjä värikkäitä kuvia. Kultaisista temppeleistäkin jotenkin tuli hyvin kaksinaismoraalinen tunne. Kullassa kylpevät temppelit vastaan ruma, harmaa ja likainen Bangkok, jossa miljoonat sähköjohtovyyhdit roikkuvat kaduilla sumpussa niin, että jopa tällainen 163-senttinen paatintappi sai väistellä. Myös kadun varsilla, ostareiden ja hotellien edessä oli sellaisia miniatyyritemppeleiden näköisiä monumentteja tai mitä lie, johon ihmiset sytyttivät suitsukkeita ja kumartivat niitä kohden. Vaikka en tiedä heidän traditiostaan mitään, oli sitä kaiken katuhälyn ja krääsän keskellä ihan rauhoittavaa seurata. En ole varma tykkäsinkö niistä suitsukkeiden tuoksusta. Ehkä, jos niitä muita hajuja ei olisi ollut niin paljon miksaamassa ilmaa.

Bangkokissa oli paljon kulkukoiria. Mua niin säälitti niiden kirppuja ja syyhypunkkeja kuhisevat turkit, korvat ja kuonot. Jotkut olivat kyllä tosi pullukoita, ja ne makailivatkin yleensä jonkun ruokapaikan läheisyydessä. Eli useimmat kyllä näyttivät saavan ravintoa ja selviytyivät, mutta voi kunpa ihmiset myös huolehtisivat niiden kärsittävistä loisista.

Bangkokissa näin useita rottia ja mietin että oliko niitäkin sateesta johtuen jotenkin enemmän kaduilla; pyrkivätkö rotat pois tulvivista koloistaan. Kerrankin kun juuri hyppäsimme tuktukin kyytiin, yksi rotta näytti lähtevän peräämme. Onneksi tuktukit kulkee aika kovaa.

Sitten oli torakoita. Shanghaissa olen nähnyt kolmen vuoden aikana tasan kolme torakkaa. Nyt yhden illallisen aikana näin varmaan 10 ravintolan lattialla. Yleensä syön lautaseni aina tyhjäksi, mutta nyt jäi miltei puolet tähteeksi. Kaikki efortti meni oman pöydän alusen vahtimiseen.

Kävimme myös Patpongissa, joka on paikallinen baari-yöelämä-katu. Jokaisen baarin edustalla notkui lauma räikeästi meikattuja tyttöjä ja ladyboy-tyyppejä, ja joidenkin heistä seurassa muutamia kuluneen näköisiä länsimaalaismiehiä. En tiedä tuliko enemmän sääli niitä naisia vai miehiä. Naisia voi jotenkin kuvitella ymmärtävänsä. He mahdollisesti tekevät ihan mitä tahansa elantonsa eteen tai siinä toivossa että pääsisivät pois. Tietystikään minä en ole oikea henkilö arvioimaan tai arvostelemaan niitä naisia enkä miehiä. Minulla ei ole mitään käsitystä yhdenkään heistä tarinasta. En voi tietää mikä tuo kenetkin Bangkokiin ja miksi, ja on aivan varmaa että varmasti on myös niitä ihmisiä, jotka ihan vilpittömästi kaupungista tykkää.

Mikä sitten sai meidät varaamaan matkan Bangkokiin?
Aikaisemmat Kiinan lomat olemme joko viettäneet Kiinassa tai Suomessa ja mietittiin että kun jo valmiiksi ollaan tällä puolen palloa, on kätevää nyt kokea taas eri paikka Aasiassa. Tuskin sitten joskus Suomeen palattua tulee usein näin kauas matkusteltua ihan noin vaan.
2013 helmikuussa käytiin Kiinan uuden vuoden aikana Philippiineillä ja vietimme kaksi yötä Manilassa ja loppuloman Boracayllä. Boracay on todella kaunis paikka. Manila puolestaan niin pelottava, etten sinne mielelläni uudestaan matkusta.
Bangkokin matkan varasimme jo ennen Suomen kesälomaa. Kun Kiinassa on lomapyhät, miljoonat ihmiset matkaavat lomalle ja matkojen hinnat ovat pilvissä. Siksi mekin teimme matkavarauksen hyvissä ajoin. Jos emme olisi Bangkokia ennen kesälomaa varanneet, olisimme ehdottomasti lentäneet Suomeen, jossa meillä on meneillään iso kesällä aloitettu projekti. Nyt kuitenkin Bangkokin matka oli jo maksettu.
Ollaan joskus vuosia sitten käyty Phuketissa, mutta se ei silloin meitä suuremmin viehättänyt. Vähän loppu tekeminen viikossa, kun ei oikein kumpikaan olla mitään hiekkarannalla makaajia. Mielikuva Bangkokista oli jotenkin vauhdikkaampi ja ajatuksissa oli sekä urheilla, nauttia hotellin uima-altaassa uimisesta ja syödä hyvin löytäen joka päivä joku uusi kiva ravintola. Ja näinhän me pääosin tehtiin. Eli loppujen lopuksi kaikki ok. Ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia ja osataan arvostaa Shanghaita vieläkin enemmän, sekä kaikkia elämän pikkuasioita.


Joku sanoi mulle että "onhan siellä lukuisia ostareita". Joo oli. Kategorioisin ne kolmeen:

  1. Brändiostarit. Louis Vuittonia ja Pradaa jne kauppoja.
  2. Siistit feikkimarkkinakauppakeskukset. (Muunmuassa MBK.) Siistejä ilmastoituja ostoskeskuksia, joissa ruokaravintolatarjonnasta vastaa tunnetuimmat pikaruokaketjut. 
  3. "Rehelliset" feikkimarkkinakauppakeskukset. Ei niin siistejä ja näiden tarjontaa löytyy myös lukuisista kadunvarsikojuista.

Vaikka en Bangkokia pystykään suosittelemaan kenellekään, mutta jos matkasi muualle Thaimaahan tai Aasiaan vaatii yöpymistä Bangkokissa, voin suositella Amari Watergate hotellia.

Bangkokin plussat:
  • Internet toimii
  • Ihmiset ovat ystävällisiä
  • Ei tarvitse pelätä mitään
  • Kaikki asiat ovat englanniksi ja englanninkielellä pärjää hyvin
  • Taksit ja tuktukit ovat edullisia
  • Runsaasti hierontapalveluja tarjolla
Hotel view.

Street view.

Street view 2.

Hotellin 8.kerroksessa tuli vietettyä eniten aikaa. Allas-alue, kuntosali, sauna.. niin ja baari.


Eka allasdrinksu.

Ihanan raikas Chardonnay.

Nämä tytöt soittivat kanteletta hotellin ala-aulassa.

Going out.
Meillä oli haastetta löytää hyviä ruokapaikkoja hotellin läheisyydeltä. Aina joutui lähtä taksilla tai tuktukilla pidemmälle. Tällainen paikka löytyi yhtenä iltana. Todella hyvää ruokaa, mutta erittäin kallis paikka.
Ferrari 458 speciale. Varmaan siipan loman kohokohta kun kävelylenkin varrelta löytyi ferkkukauppa.

Starbuckseja oli varmaan joka kadun kulmalla. Mustikkamuffinista jaksoin melkein puolet. Loput vein kulkukoiralle.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Valokuvauksesta


Valokuvausharjoittelua sunnuntaipäivän ratoksi.
Minulla on työssä käytössä Nikon D7000 -järjestelmäkamera, jota saan käyttää myös henkilökohtaisesti tietysti pitäen kamerasta hyvää huolta, ja kameran kova käyttö olisi myös minulle todella suotavaa oppiakseni sen. Mulla on kyllä todella paljon visioita kuvista millaisia haluaisin ottaa ja monesti kun liikun jossain, näen asioita ja tilanteita jotka haluaisin kuvata. Tietysti juuri sillä hetkellä ei ole kameraa matkassa, ja tiedän että vaikka olisi ollutkin, niin tuskin olisin ehtinyt asetella kameran asetuksia kohdalleen kun kuvaushetki meni jo ohi. Tiedän myös ettei taitoni riitä tallentamaan ajatuksissani syntynyttä mielikuvaa.

Työni puolesta käyn silloin tällöin ammattivalokuvaajien kanssa kuvaamassa referenssikohteita tai järjestellyt tuotekuvauksia ja erilaisten tilaisuuksien kuvausta. Ihailen suuresti ammattikuvaajien taitoja ja etenkin silloin kun olen pystynyt sen oman idean halutusta kuvasta kertomaan heille niin, että lopputulos on ollut jopa omaa alkuperäistä ajatusta parempi.

Kiinassa työskentelyn aikana olen tutustunut neljään eri kuvaajaan. Ensimmäinen heistä oli niin koominen ja surkea, että jouduin oikeasti itse tarttumaan hanoihin (hänen kameraan) jotta saatiin jotenkin kuvausprojekti hoidettua kunnialla läpi. Seuraavan kanssa yhteistyö sujui mutkitta ja kuvauspaikalla kuvia läpikäydessä kuvat näyttivät hyviltä, mutta kun hän toimitti "valmiin paketin", oli jokaisessa kuvassa samassa kohtaa tahra, eli tämän "ammattilaisen" kameran linssi oli likainen. Kolmas kuvaaja oli tanskalainen nuori kaveri ja aivan loistava ammattilainen. Hänen töitään - kuvia ja videoita - saa todella ihailla. Hän on muuttanut Bekingiin. Neljäs tapaus on kahden ensimmäisen mukaan paikallinen kaveri. Hänen nimi on Leo ja hän näyttää todella nuorelta, ehkä joku 25-vuotias. Hänellä on aina mukanaan assistentti, häntä itseään vieläkin nuoremmalta näyttävä poika. Kumpikaan heistä ei puhu sanaakaan englantia. Tai kyllä he ymmärtävät sellaset kuin "ok", "yes", "no", "thank you". Silti heidän kanssaan on ollut erittäin helppoa työskennellä ja lopputulos on aina ollut hämmästyttävän paljon parempi kuin osasin odottaa. Olen nyt näille muutamille kuvauskeikoille ottanut oman työkamerani mukaan harjoitellakseni. Ja pakko myöntää, että miltei aina joudun turvautumaan kameran automaattisiin ohjelmiin saadakseni edes tyydyttävän lopputuloksen. Olen saanut ohjeita ja vinkkejä harrastuskuvaajilta, mutta mulle kamera on kuin korttipeli; unohdan kaikki säännöt seuraavaan päivään mennessä. Tiedän - pitäisi vaan harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Suomessa olisi helppo mennä valokuvauskurssille, mutta Kiinassa kiinaksi siitä ei tulisi yhtään mitään. Tai ehkä olen skeptinen ja pitäisi vaan kokeilla - kuka tietää vaikka vahingossa oppisi kiinaa ja vielä kameran käytönkin ;)
Hei mutta jos nyt joku Shanghaissa elelevä tämän kirjoituksen lukee ja tunnustaa olevansa edes kohtuuhyvä kamerankäyttäjä ja olisi innokas jakamaan osaamistaan, tai jos tunnet jonkun joka osaa ja voisi opettaa, tai jos tiedät Shanghaissa järjestettävistä englanninkielisistä valokuvauskursseista  -  vinkkaathan minulle.

Tässä muutamia tämän päivän harjoitteluotoksia. Chili oli puolentoistatunnin lenkin jälkeen sopivan väsynyt kuvattava.