perjantai 27. helmikuuta 2015

Liikun itteni iloiseksi

Hiljasta on pitänyt mun bloggailun suhteen ja syy on siinä, että en halua kirjoittaa mitään negatiivista, enkä valittaa mistään. Eikä mulla sinänsä mitään syytä ole ollakaan alakuloinen sillä kaikki on ihan hyvin, mutta jostain ihmeen syystä viime päivinä olisi tehnyt mieli antaa valta itkupotkuraivareille - monta kertaa.

Sää on täällä ollut jo useamman viikon kylmä ja sateinen ja sateesta huolimatta ilmanlaatukin on ollut useasti 'very unhealthy'.

18.-24.helmikuuta Kiina juhli uutta vuotta ja meille muutama vapaapäivä teki ihan hyvää, sillä ollaan puoliskon kanssa molemmat oltu jo useampi viikko kipeinä, joten saatiinpa hetki levätä ja kerätä voimia. Ja niin me teimme. Söimme hyvin, aloitimme jälleen uuden palapeliprojektin -tällä kertaa 2000 palaa... eli nälkä on kasavanut syödessä - ja olemme tehneet joka päivä noin tunnin kävelylenkkejä koiran kanssa ja pari kertaa kävimme pelaamassa sulkapalloa. Sulis on muuten todella tehokasta, etenkin kun vastustaja on itseään parempi ja voi juoksuttaa sua mennen tullen halutessaan. Hyvää treeniä - ja ennen kaikkea kaivattua sellaista! Eli eiköhän tuo sairastelu ala olla jo pikkuhiljaa enemmän takana kuin päällä.

Chilikin on jo toipunut hyvin leikkauksesta. Pesin ja trimmasin Chilin heti kun se sai kaulurin pois päästään ja muutama päivä pesusta huomasin sillä kaksi pattia; toinen niskassa ja toinen lapojen välissä. (Laitan Chilille aina pesun jälkeen kirppukarkoteliemen juuri tuolle alueelle ja mietin josko sillä olisi ollut iho vielä vähän rikki esim kipupiikkien tmv. jälkeen, mitä se on mahdollisesti voinut leikkauksessa saada ja jos se kirppuesto vaikka teki ne patit... myrkkyä kaiketi sekin...)
Chili oli myös käytökseltään rauhattomampi ja se tuntui kokeilevan vähän joka asian suhteen rajojaan että mitä saa tehdä ja mitä ei. Samoin se pissaili sisälle ja saattoi tehdä sen vaikka edellisestä ulkona käynnistä olisi ollut vain tunti. Nyt Kiinan Spring Festival -lomaviikon aikana Chili selkeästi oli rauhallisempi ja kuuliaisempi, eikä yhtään pissoja tullut sisälle. Koira toki sai enemmän aikaa meiltä. Käytännössä olimme koko ajan kotona ja ulos mentiin sitten porukalla ja tehtiin pitempiä lenkkejä. Ja Chilin patit ovat kadonneet yhtä huomaamattomasti kuin ne tulikin. Mietittiinkin josko sitä olisi riivannut ne patit ja varmaan toisella on ollut hormoonitkin ihan sekasin. Ainoa kurja juttu lomaviikossa oli jokapäiväinen ilotulitusten pauke. Mutta niistäkin minun on sanottava, että niitä oli PALJON vähemmän kuin 2 vuotta sitten. Eli pelkästään positiivinen Spring Festival meillä!

Silti... jostain ihmeen ja kumman syystä tuntuu että nyt tarvis jotain piristystä ja positiivisuutta ja iloisuutta. Ja sitähän on ihan turha odottaa mistään muualta - ei se ilmesty ruokalautaselle annosteltuna eteesi tilauksestakaan. Eli ite on asialle jotain tehtävä! Eli... lisään liikuntaa ja liikuntaa ja vielä vähän liikuntaa. Eiköhän sillä saada yksi kiukkuinen leijona kehräämään ;)

By the way... 2,5 vuotta Shanghaissa tulee täyteen 1.3. ja Chili on samaisena päivän 1v 1kk. Ensi viikolle lupaa vielä sadetta ja jopa räntäsadetta ja muutenkin hyvin kylmää säätä. Untuvatakissa mennään... Mutta, jos on luottaminen kahden edellisen vuoden kevään kulkuun, maaliskuun puolivälistä lähtien pitäisi jo sään lämmetä huomattavasti. Nyt jo huomaa kun kirsikka- ja mangnoliapuut ovat silmuilla ja pienillä kukkasilla, että luonto on ainakin heräämässä sateiden kera. Nyt olisi myös hyvä upea hetki ystävien ja sukulaisten siellä Suomen maassa tilata suora lento Helsingistä Shanghaihin ja tulla meitä moikkaamaan - vink, vink..

Kevät ja kesä kuiskailevat jo..........







sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Annual Dinner


Meillä oli perjantaina yrityksen Annual Dinner. Annual Dinner on Kiinassa yrityksen vuosittainen ja tärkein juhla. Annual Dinneriä seuraa nimittäin Kiinan vuoden tärkein juhla - Kiinan uusi vuosi ja noin viikon mittainen Spring Festival loma. (Tänä vuonna Spring Festival loma on 18. - 24.2. joka tarkoittaa sitä että sunnuntai 15.2. ja lauantai 28.2. ainakin meidän yrityksessä ovat normaalit työpäivät.)

Annual Dinnerillä syödään perinteinen kiinalainen illallinen pyöreistä pöydistä, palkitaan yrityksen parhaat työntekijät ja juodaan paljon ja nopeasti - kampei! Kampei (en tiedä miten sana oikeasti kirjoitetaan, mutta kirjoitan nyt kuten me suomeksi sen lausumme) tarkoittaa "pohjanmaan kautta" eli lasi tyhjäksi kerralla oli se kuinka täynnä tahansa. Naiset voivat kuitenkin ketään loukkaamatta sanoa "bambei" joka tarkoittaa vain puolta määrää juomasta ja siemaista vain vähän lasista.
Juomispainotteisen juhlan kulkuun kuuluu, että kierretään juoma käsissä pöydästä pöytään kippistelemässä kampei tai bambei ja mitä tärkeämpi sinulle on henkilö, kenen kanssa lasia kilistelet, voit osoittaa arvostustasi pitämällä lasistasi kiinni kaksin käsin ja kilauttaa lasiasi kaverisi lasin yläreunaa alemmas. Eniten kunnioitusta voit näyttää pitämällä vapaata kättä sydämesi päällä, kumartaa hieman, kilauttaa kaverin lasin reunaa mahdollisimman alas ja naukkaamalla juoman kerralla alas.

Syömiseenkin liittyy paljon paikallisia tapoja ja ehkä kiinalaisessa ruokakulttuurissa huomattavinta ovat pyöreä pöytä, useita ruokalajeja ja paljon ruokaa ja mikä tärkeintä; kun haluat ottaa itsellesi lisää, tulee muistaa ensin tarjota pöydän muille ruokailijoille ja viimeiseksi ottaa itsellesi. Perjantain illallisella kiinalainen työkaverini kertoi, että tämä tyyli ja tapa tulee kaukaa Kiinan historiasta. Jostain kumman syystä tarina ei jäänyt ihan tarkkaan ja piirulleen mieleeni, mutta jotenki se meni niin että kuningas ei halunnut erottua seurueesta ja kaikille tarjoiltiin ruokaa ja juomaa saman arvoisesti.
Ilman juhlaillallisiakin on kyllä saanut huomata, että on hyvin kiinalainen tapa että tarjolla oleva ruoka jaetaan aina kaikkien pöydässä olevien kesken. Ei ole olemassa sinun tai minun annosta, vaan kaikki on tarjolla kaikille.

Perjantain Annual Dinner oli meille jo kolmas. Minusta nämä kekkerit ovat vähän kuin meidän suomalaisten pikkujoulut. Tosin täällä ei ole leikkejä, musiikkia, tanssimista tai kilpailuja. Näissä on heti alkuun johdon puhe, illallinen, paljon juomista, parhaimpien työntekijöiden palkinta ja arpajaiset. Arpajaisissa noin 10 henkilön kesken arvotaan lahjoja, jotka on saatu toimittajilta tai muina yrityslahjoina vuoden aikana. Managerit eivät ole mukana parhaimpien työntekijöiden äänestyksessä eivätkä yrityslahja-arvonnoissa.

On myös yksi merkittävä asia millä tapaa tämä juhla eroaa suomalaisista pikkujouluista. Näissä bileissä kukaan ei haasta riitaa tai tule kännipäissään avautumaan omasta surkeasta elämästään, naapurin uudesta mersusta tai työkaverista, jolla on suhde PT:n kanssa. Joku voi kyllä kaataa juoman paidallesi, tumpata tupakan ruokalautasesi viereen tai jopa oksentaa kengillesi. Mutta mikään ei ole pahansuopaista tai katkeraa öykkäröintiä. Kaikki ovat iloisia ja hyväntuulisia ja vahvasti humalassa. Juhla kestää kaikkinensa noin kaksi tuntia, kun kaikki ovat jo kotimatkalla. Mutta ennen kotimatkaa - tai matkaa ennen KTV-jatkoja, jonne hyväkuntoisimmat vielä suuntaavat - otetaan vielä valokuvia. On tärkeää saada olla mahdollisimman monen kanssa yhteiskuvassa.

Nyt muutamat kuvat illan ruokatarjoiluista. Maistuisko?
Ihan parasta kukkakaalihöttöä!

Rapuja ja pithayaa.




Mun lempparikiinalaista. Papuja, pekonia ja chiliä.




 
Tykkään myös dumplineista.

Tässä vielä muutama selfie muutaman työkaverini kanssa. (Näitä ja todella hauskoja ryhmäkuvia olis ollut paljon, mutta en jaksa alkaa kyselemään kaikilta lupaa kuvien julkaisuun.)
Kinny ja minä.


Minä ja Anna Pan.
Kotimatkalla minibussissa. Kivaa oli tänäkin vuonna!

Tää kaveri ei antanu armoa aamulla. "Äiskä nyt lenkille!"