Tähtäimessä puolimaraton

Kuva otettu elokuun lopussa Tallinnasta.

Kulunut vuosi ei ole ollut parhain treenamisen kannalta. On ollut jalkapohjien operointia, flunssaa, naulaan astumista sun muuta, mutta ehkä eniten kuntoilusta on verottanut mun oma selkärangattomuus. On liian helppo syyttää työkiireiden aiheuttamaa väsymystä tai vaan valita ihana illallinen viinilasin (tai muutaman...) kera sen sijaan että valitsisi syödä töiden jälkeen vaan kevyesti energiaa antavan välipalan ja painella kuntoilemaan.

Kesälomalla Suomessa tuli sekä lenkkeiltyä että harrastettua erinomaista hyötyliikuntaa remonttihommissa. Suomessa ei myöskään voi viinilasillisia nauttia illan mittaan ihan niin harmittomasti kuin Shanghaissa jos haluaa auton rattiin aikaisin aamulla. Nautin suunnattomasti fyysisen rasituksen tuomasta hyvänolontunteesta. Huomaan myös entistä enemmän nauttivani nukkumisesta ja varhaisista aamuista hyvin nukutun yön jälkeen; etenkin niistä, jolloin ei ole tullut nautittua pisaraakaan alkoholia edellisenä iltana. Viime viikolla kun mun puoliso räpisteli vielä eroon viikon kestäneen USA:n matkan aiheuttamasta jetlagista, hän nukkui joka ilta töiden jälkeen sohvalla ja sitten aamuisin heräsi kukonlaulun aikaan unirytmi täysin hakusessa. Mulle tilanne oli suorastaan nautinnollinen sillä sain joka aamu nukkua maksimaalisen pitkään ja teputella tukka takussa suoraan valmiiseen aamupalapöytään ja kuulla, että koira oli jo ruokittu ja ulkoilutettu. Oijoi! Kyllä mun kelpas. Moiseen hemmotteluun olis helppo tottua.

Eli.. olen havahtunut entistä enemmän nauttimaan todellista hyvää oloa tuottavista asioista ja huomannut saavani oikeasta määrästä rasitusta ja lepoa entistäkin paremman olon. Kesällä täytin 40. Myös ikäni puolesta on hyvä suorittaa ryhtiliike. Karistaa muutama kilo, syödä oikein ja nukkua riittävästi.

Ilmoittauduin tänään Shanghain maratoniin puolikkaalle. Juoksutapahtuma on sunnuntaina marraskuun 8. päivä startti klo 7.00. Nyt vaan toivon että pysyn terveenä, säilyn rasitusvammoitta ja että tuona marraskuisena sunnuntaina ilmanlaatu olisi kohtuullinen. Kaksi vuotta sitten kun mieheni kanssa tuo puolimaraton juostiin, oli ilmanlaatu huono (AQI reilusti yli 200) ja itseasiassa olimme päättäneet että jos AQI on yli 160 niin ei juosta. Juostiin silti. Ilmapiiri oli tapahtumassa niin mukaansatempaava, että mulle juoksu tuntui parin tunnin biletykseltä. Shanghain maratonhan on muuten varmasti yksi helpoimmista (jos ilmanlaatu ja sää ovat ok), sillä kaupunkihan on täysin flat ilman mäkiä.

Olen nyt syyskuun aikana onnistunut pudottamaan miltei puolet painonpudotustavoitteestani. Noin kilo per viikko. Tällä hetkellä painan sen verran mitä painoin juostessa 2013 puolimaratonin. Se juoksu meni loistavasti ja muistan jo silloin miettineeni että jos olisin ollut muutaman kilon kevyempi, olisi juoksu kulkenut varmasti vielä paremmin. Tosin 2013 olin juossut koko vuoden paljon. Ennen maratonia kilometrejä oli miltei 600. Tänä vuonna olen tähän asti juossut nipin napin 150 km. Mutta en usko että se haittaa. Enkä aio nytkään juosta kuin maksimissaan 3 kertaa viikossa ja sen lisäksi kävellä, pyöräillä ja käydä salilla.

Ulkona sataa. Onneksi ehdin aamulla käydä Chilin kanssa reippaan hieman pidemmän lenkin ja hieman jumppailla. Sillä nyt me kyllä vaan Chilin kanssa aiotaan löhviä sohvalla kynttilänvalossa ja katsella telkkaria. Katsoin muuten eilen ensimmäisen jakson Vain elämää. Antti on ihana ja pidin myös paljon Anssi Kelan tulkitsemasta biisistä Avara luonto - täysin tuntematon kappale minulle ennestään.

Lepposia syyskuun iltoja kaikille! Täällä vielä viikko puurrettava töitä ja sitten pääsee lomareissulle... can't wait.