Napo

Meillä on kaksi villakoiraa. Suomalainen poika ja kiinalainen tyttö. Tässä pikkutarina Naposta.

Napo (Canmoy's Napoleon Rules)
Napo on syntynyt 2.2.2007 Suomessa, eli täyttää pian 9 vuotta. Napo jäi 3,5 vuotta sitten Suomeen hoitoon kun me viiden laukun kera muutimme ennalta tuntemattomaan suurkaupungin hälyyn Shanghaihin. Kone laskeutui Shanghaihin 1.9.2012. Olin koko edeltävän kesän innoissani Shanghaihin muuttamisesta, mutta en uskaltanut hihkua siitä "ääneen" enkä uskaltanut uskoa sitä todeksi ennen kuin se oikeasti tapahtui, koska olin jo 2006 vuoden lopussa pettynyt kovasti kun meidän silloin piti muuttaa Kanadaan ja sitä ei sitten koskaan tapahtunutkaan. Kun Kanada-komennus peruuntui, päätimme ottaa villakoiran. Haaveilin tuolloin harmaasta tai ruskeasta toyvillakoirasta. Harmaita pentuja ei ollut sillä hetkellä syntynyt, mutta onneksi löysimme suklaanruskean suloisen toyvillakoiran Napon. Napo on ihan oikealta kasvattajalta. En silti luvannut koiralle "näyttelyuraa", mutta lupasin rakastaa sitä ja huolehtia siitä kuin kenestä tahansa perheenjäsenestä, ja kokeilemaan näyttelyissä käymistä. Napo olisi siinä menestynytkin, mutta itse en tykännyt näyttelymeiningeistä. Tuntui hullulta että eri tuomarit arvioivat saman koiran niin eriävin mielipitein ja kommentein, ja että koiran suosio perustui siihen, kuinka hyvin koiran omistaja tunnettiin piireissä - millaiset suhteet sinulla oli kasvattajiin ja arvosteleviin tuomareihin. En myöskään ollut haltioissani villakoirille tyypillisestä näyttelytrimmauksesta, enkä siitä kuinka paljon koiran turkki kaipasi harrastuksen myötä hoitamista. Itse tykkään "kotikutoisesta" hieman nuhruisesta ja melko nuliksi ajellusta tyylistä villakoirilla. Haluan vielä painottaa että arvostan koiranäyttelyjä tyylikkäänä harrastuksena ja niitä koiranomistajia jotka todella käyttävät aikaa koirien hoitoon ja kaikkeen mikä siihen liittyy kävelyharjoituksista alkaen. Näyttelyjä harrastavat ihmiset ovat tyylikkäitä ja edustavia, mikä peilautuu suoraan heidän koiriensa käytöksessä. Kurinalaista ja tyylikästä. Mutta se siitä. Näyttelytouhu on siis osa Napon historiaa.

Napo on myös pennusta asti tottunut kanssani juoksulenkkeihin ja yleensäkin lenkkeilemään ja ulkoilemaan paljon. Meillä oli vielä talonrakennusprojekti ihan vaiheessa, kun Napo tuli meille. Pikku koira on saanut tottua kaikenlaiseen raksahommaan, koviin koliseviin ääniin, ikkunan takaa telineillä kiipeileviin rakennusmiehiin, välillä Napoonkin kolahtaviin rakennustarvikkeisiin ja onpa Napo pari kertaa tippunutkin huomaamatta jostain, mutta onneksi niistä selvittiin säikähdyksellä. Napo oli pentuna melkoinen "pissapoika" ja teki sitä myös usein pelkästään mielenosoituksesta. Koiran vatsa oli myös ihan liian usein löysällä ja aina kun tarve vaati, Napo ryömi saunaan tarpeilleen. Voin kertoa että ihan muutamia kertoja kirosin mielessäni rättirumbaa työpäivien jälkeen ja mietin että milloinhan se koira oppii.

Napolla on myös kolme pentua, joista yksi kuoli muistaakseni alle vuoden vanhana. Pentujen tekoon en ehkä uudestaan lähtisi poikakoiran kanssa, sillä sen jälkeen Napolla alkoi ikäänkuin uusi uhmaikä ja pissamerkkailut kunnes se leikattiin. Sen jälkeen kaikki pissaaminen sisälle loppui kuin seinään. En tiedä veikö leikkaus osan Napon luonteesta, mutta ei siitä ainakaan ilotonta tai huonompaa koiraa tullut toimenpiteen jälkeen, vaan tasapainoisempi ja rauhallisempi, sekä sellainen mukavuudenhaluinen janssoni. Tykkää syömisestä ja nukkumisesta (mikä näkyy myös puntarissa), mutta on aina yhtä iloinen kotiin tulevista ihmisistä ja edelleen jaksaa vielä innostua leikkimisestä.

"Kanadapettymyksen" vuoksi en uskaltanut yhtään innostua Shanghaista, enkä siksi tutkinut yhtään etukäteen millainen maa Kiina on ja millaiseen kaupunkiin ollaan muuttamassa. Ainoastaan koiran viemistä maahan selvittelin ja melko pian tulikin vastaan tieto, ettei sitä kovinkaan moni suositellut, ja että Kiinassa koirat joutuvat vähintään 7 vrk karanteeniin, ja että se karanteeni on paikka jonne kukaan ei ole päässyt kurkkaamaan olosuhteita jne. Sain myös tietooni melkoisia kauhutarinoita siitä ettei kaikki koirat olleet karanteenista selvinnyt, tai ainakin palautumiseen kurjasta kokemuksesta oli mennyt aikaa. Siispä päätimme, että Kiinaan lähdetään ensin ilman Napoa ja että tullaan sitten hakemaan koira noin kolmen kuukauden kuluttua. Ja niin me tehtiinkin. Muistan kuinka marraskuun lopussa lensin ensimmäisen paluulennon Shanghaista Suomeen yksin kuinka mulla oli jotenkin sellainen olo että olisin ollut ikuisuuden pois Suomesta ja että jotenkin olin niin kansainvälinen - olinhan jo matkustanut toiselle puolen maapalloa ja pärjännyt ihan jopa 3 kuukautta. Huh huh :)  Ihan hassua :)  Nyt tunne on ihan päinvastainen. Lentomatkustaminen on välttämätön epämiellyttävyys, ja Shanghaissa olo tuntuu siltä kun se olisi alkanut eilen. Mutta nyt takaisin Napoon...

Miksi Napo ei sitten tullutkaan kanssamme Kiinaan? Minulla oli 7.12. paluulento Shanghaihin ja koiran piti lähteä mukana. Yskin jo kovasti Suomeen tullessa ja työpaikan terveydenhoitaja passitti minut lääkäriin ja minulla todettiinkin ärhäkkä keuhkoputkentulehdus ja lääkäri kielsi lentämisen. Niinpä minun Suomessa olo venyi jouluun ja uuteen vuoteen, ja onneksi sain myös puolisoni tuolloin joulua kanssani Suomen kotiin viettämään. Tuossa kohtaa siis lennot piti vaihtaa ja samaan aikaan juteltiin hoitoperheen kanssa, josko Napo sittenkin jäisi vielä heille. Ja niin päätettiin tehdä ainakin seuraavaan Suomeen tuloomme asti. Sen jälkeen ollaan ehkä kahdesti hoitoperheen kanssa pohdittu mitä tehdään ja aina päädytty siihen että käytäntö on ollut sekä meille että heille miellyttävä, ja niin Napolla on tällä hetkellä kaksi rakastavaa ja hyvää kotia. En varmasti voi koskaan tarpeeksi kiittää Ismoa, Heliä ja Saaraa. Koira on nimittäin vain muuttunut aina vain paremmaksi tyypiksi. Napo on sosiaalisempi ja rauhallisempi, ja toisaalta vielä itsenäisempi. Yksi esimerkki: ennen kuin me muutimme Kiinaan, Napo ei koskaan suostunut menemään kenenkään muun kuin minun kanssa ulos lenkille - tai meni kyllä silloin, jos minä en ollut kotona - , mutta nykyään koira menee ihan kenen tahansa kanssa. Nykyään vain mukavuudenhalu ja iän tuoma laiskuus voivat vähän hidastuttaa lenkillelähtöintoa.

Viimein siihen miksi aloin juuri nyt kirjoittaa Naposta. Napon hengitys on jo pitkään haissut to-del-la pahalle. Napolla on jo varmasti vuoden ikäisestä lähtien hampaista putsailtu hammaskiveä ja kerran jo antibiootein hoidettu tulehtuneita ienpusseja. Olen yrittänyt hampaita joskus harjatakin, mutta pakko on myöntää että kyllä ne koiran hampaat on jäänyt omaa laiskuuttani hoitamatta. Joka kerta olen kyllä eläinlääkärikäynneillä pyytänyt lääkäriä katsomaan koiran suuhun. Kun nyt viime joulun vietimme Suomessa, kertoi jo hoitoperhe ettei Napo enää tykkää kuonoon koskemisesta ja että sillä vähän kieli pyörii suussa ja turvassa. Huomasimme saman, mutta joulunpyhäpäivät menivät itsellämme toipuessa jälleen keuhkoputkentulehduksista ja... jotenkin 10 päivää vaan katosivat johonkin ja Napon vieminen eläinlääkärille hoitoon taas jäi. Viime maanantaina Heli vei Napon eläinlääkäriin ja koira joutuikin kovaan käsittelyyn. Yhteensä 12 hammasta poistettiin ja koira pääsi kotiin toipumaan antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera. Jos alkuun podin huonoa omaatuntoa siitä, että lähdimme ilman Napoa Shanghaihin, niin nyt pystyn kertomaan sen huonon omantunnon kymmenellä. Miksi olin luottanut pikaisiin hampaiden tsekkauksiin vuositasolla, enkä vienyt Napoa ajoissa oikean asiantuntijan hoidettavaksi. Noh... katse eteenpäin. Tärkeintä että rakas pikkukaverimme on nyt hoidettu vaikka kalusto vähenikin mittavasti hetkessä.

Ei ihan ehditä Napon synttäreiksi Suomeen, mutta harvahampaan synttäriyllätys tulee olemaan huikea! Chili lähtee mukanamme Suomeen... jos kaikki dokumentit loppuviivalla onnistuvat. Pitäkäähän meille vielä ne peukut ja varpaat pystyssä! Jännää nähdä miten koiruudet tulevat toimeen keskenään.. Palkitaanko Napon 3,5 vuoden odotus kauniilla tuontivaimolla, vai tuleeko Chilistä sille ärsyttävä pikkusisko.

Napo pentuna.

Riiviö vai vaan söpö hymy :)

Onnellinen hymy nukkuessa.

Nyt kun Napo on vanhennuttuaan harmaantunut, taisinkin saada sekä harmaan että ruskean villakoiran samassa paketissa. Napolla on kuin kaunis liukuvärjäys.