Olin tänään jälleen Starbucksissa lounaalla. Kyllä - tästä on tullut jo tapa ja mulla on jo kantiskortti ja Starbucksin wifi ja olen jopa addiktoitunu Lattesta, vaikka yleensä juon kahvini mustana. Munawrappia lounastaessa kirjauduin facebookiin ja päädyin lukemaan blogikirjoitusta "10 Shitfullness-vinkkiä työpaikalle". Nauroin niin että vedet valui silmistä ja piti välillä pyyhkiä silmät kuiviksi, jotta näki jatkaa lukemista. Käyppä lukemassa! (Jaoin linkin myös facebookissa.)
Ehkä nauru oli herkässä muutenkin, tai ainakin se tuli tarpeeseen! On se muuten jännä juttu minkä ihmeen kahdeksannen vaiston minä omaa. Sen löytämämme asunnon kanssa mulla oli tunne, etten uskaltanut uskoa siihen ennenkuin se on ihan varmaa. Vielä tänä aamuna kävimme sitä katsomassa ja tapaamassa Landlordin perheineen ja silläkin tapaamisella mulla oli joku kumma fiilis että ei tää nyt ehkä tuu ihan näin menemään, mutta en maininnut epäilyistäni mitään. Agentin (eli asunnonvälittäjän) englanninkieli on todella heikko, mutta emme antaneet sen asuntoja etsiessä häiritä, koska huono englanninkielentaito on täällä vielä enemmän sääntö kuin poikkeus. Päivän mittaan agentti oli meihin päin yhteyksissä, mutta yhteistä ymmärrystä asioiden laidasta ei tullut. Pyysin sitten kiinalaista kollegaani toimimaan tulkkina ja soittamaan hänelle, ja niinhän siinä sitten kävi... voimme unohtaa sen agentin sekä löytämämme asunnon. Plääääh... kolmen viikon etsimisravaus kaikki hukkaan. Noh - mitä noista! Uskon aina että asioilla on aina tarkoituksensa ja niillä on tapana järjestyä. Tämäkin taisi olla vain yksi "kiinalainen juttu". Landlord oli värvännyt kaksi agenttia ja molemmat agentit olivat tahoillaan etsinyt vuokralaisia ja nyt kävi niin, että joku saksalaisperhe oli tehnyt asunnosta pidemmän sopparin. Onnea heille!
Starbucksissa soi hyvä länkkäripoppi ja astuin sieltä ulos hyvin syöneenä ja hyvin nauraneena iloisin mielin. Räppäsin kävellessä kuvan pirteästä ja ihanasta Ministä, joka seisoo kyseisellä jalkakäytävällä joka päivä. Otin myös toisen kuvan autosta joka oli nallejen peittämä. Minulle ei kyllä selvinnyt oliko nallet myynnissä tai oliko auton luona joku promo menossa mikä lie, mutta tämäkin auto sai hymyn kasvoille.
Ja kun pääsin takaisin toimistoon olikin kollegani vastassa tiedon kera että pääsemme tänään ja huomenna katsomaan viittä asuntoa, joista yksi on kuulemma brand new siinä mielessä ettei kukaan ole siinä asunut.
Iloista ja toiveikasta viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti