Enpä olisi 2,5 vuotta sitten uskonut, että töistä kotiin mennessä hyppään kiinalaisen mopomiehen kyytiin. Tänään hyppäsin. Olenkin jo aiemmassa kirjoituksessa maininnutkin, että toimistomme sijaitsee erittäin vilkkaan Shanghai New Expo Centerin vastapäätä, ja tosiaan vuodessa on vähemmän niitä päiviä, ettei siellä jotkut messut olisi. Toimiston sijainti on toisaalta hyvä, sillä tästä on noin kilometrin matka kahdelle eri metrolinjalle sekä reilu kilometri Maglev-junalle. Maglev-juna on magneettijuna, jolla pääsee 10-15 minuutissa Shanghain Pudongin lentokentälle. Yleensä juna ajaa noin 350 km/h vauhtia, mutta olenpa istunut kaksi kertaa kyydissä kun juna on kaahannut 430 km/h. Edellisen toimistomme läheisyydessä ei juurikaan ollut mitään lounaspaikkoja ja yleensä söinkin töissä sitä ruokaa mitä sinne milloinkin tilattiin. Välillä se oli ihan syötävää, mutta aika usein oli pakko skipata lounas. Lounaan skippaamiseen saattoi olla muitakin syitä, mutta jätän niistä kertomisen tässä väliin. Uuden toimiston sijainti taas antaa hyvät mahdollisuudet valita viikon jokaiselle päivälle eri lounaspaikka. Kilometrin päässä sijaitsee Kerry Parkside -ostoskeskus, josta löytyy kiinalaisia, japanilaisia, korealaisia, vietnamilaisia... jne, mutta myös aika monta suhteellisen länsimaalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Muutama oma suosikkini mainittakoon: Baker & Spice, Blue Frog, Subway, Starbucks, New York Pizza. Baker & Spice on mun ehdoton suosikki.
Kaikenkaikkiaan toimiston sijainnissa on enemmän plussia kuin minuuksia, mutta on ihan pakko myöntää, että välillä ottaa todella paljon pannuun jos on tullut töihin taksilla ja sitten kun työpäivä venähtää yli kuuteen, ja jos vielä pitää raahata mukana läppärilaukkua, joka mulla painaa sen 8 kg. Huhtikuun alussa päätin että en enää raahaa tietokonetta kotiin ja olenkin aika hyvin päätöksen pitämisessä onnistunut. Tänään vaan jostain ihmeen kummasta töistä lähtiessä kimposi ajatus, että jos niitä duuneja vielä illalla vähän jatkaisi. Ja virhehän se oli. Kun olin kilometrin kävellyt raahaten taas sitä hemmetin läppärilaukkua samalla pujotellen ihmis-, auto- ja mopovilinässä hengittäen raskasta pakokaasua sisuksiini ja miettien kotona odottavaa Chiliä, että kohta se pikkukaveri ei varmaan enää jaksa pidätellä "villahousuissaan", niin ketutus kasvoi kasvamistaan, vaikka kuinka yritin ajatella että otahan nyt ihan rauhallisesti. Kadun varressa on sen kilometrin matkalla useita takseja ja pimeitä takseja, jotka yrittävät saada kymmenkertaisen tai suuremman taksan lyhyistäkin matkoista, joten niiden kyytiin en ihan periaatteestakaan mene. Tien vieressä on myös paljon skootterikuskeja, jotka myös tarjoavat kuljetusta. Eilen sitten sellainen vanha pappa siinä skootterinsa kanssa rullasi vierelleni ja kysyi mihin olen menossa ja mietin että mitä hittoa, hyppään kyytiin. Ja niin tein. Pappa ajeli ihan rauhallisesti ja sähköskootterin kyydissä oli ihan tukeva istua kaikkine laukkuineni ja perillä maksoin kyydistä 30 rämpylää eli n. 4,50 €. (Yleensä taksikyyti töistä kotiin maksaa 14 - 30 RMB.) Pääsin turvallisesti ja nopeasti alle 10 minuutissa kotiin, eikä tarvinut kantaa painavaa tietokonelaukkua selkä väärällään. Olipa hyvä mieli! Kyllä kannatti!
Kotona odotti iloisesti häntääsä ja koko kroppaansa vatkaava pieni kaveri, mutta valitettavasti myös pissalammikko olohuoneen matolla. Annettiin lammikon olla, paineltiin ulos ja vahinko siivottiin vasta sisään palatessa. Samalla energialla tuli pestyä myös parvekkeen lattia. Vaikka ilmanlaatu on ollut nyt jo ainakin kuukauden ihan kohtuullinen ja välillä jopa erinomaisen hyvä, huomaa parvekkeen pinnoista, että sitä saastetta on ilmassa kuitenkin todella paljon. Parveke pitää pyyhkiä läpikotaisin kerran viikossa.
Illan aikana en ole avannutkaan läppärilaukkuani ja itselleni lupaan nyt - ja tässä nyt myös kirjoitettuna mustaa valkoisella - etten enää kanna tietokonetta töistä kotiin, ja Chilille kuiskaan että tulen myös aikasemmin töistä kotiin.
Huomiseksi on luvassa aurinkoinen sää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti