Good Morning Shanghai!

Aamukaffet parvekkeella Chilin kanssa.

Ihanaa - taas on perjantai! Miltei kaksi viikkoa on kulunut siitä kun palattiin Shanghaihin. Täällä on ollut ihanan lämmin; joka päivä +20 tai yli ja yöksikin laskee alimmillaan noin +18 asteeseen. On ollut ihana nauttia aamukaffet ja iltapäiväteet parvekkeella. Chili myös selkeästi nauttii parvekkeella olosta, mutta ei se sinne yksin halua mennä tai jäädä, jos itse ollaan sisällä. Tällä viikolla minulla on työpäivät venähtäneet melko myöhään ja parina päivänä on pitänyt myös kävellä töistä kotiin. Toimistomme sijaitsee messukeskusta vastapäätä ja jos-ja-kun on jotkut messut meneillään (ja melkein joka päivä on), niin on aivan mahdotonta saada taksi. Onneksi kotiin on vain 4 km mikä taittuu reippaasti kävellen 35 minuutissa. Eilen ja tänään hurauttelin töihin meidän sähkömopolla. Ihan magee fiilis kun on lämmintä ja voi tukka hulmuten aurinkolasit päässä suijailla Shanghain ruuhkassa!

Olen aamuvirkku. Herään aina aikaisin. Mutta nyt meillä asuu pikkuneiti joka on vielä virkumpi kuin minä. Chili herättää minut joka aamu viiden ja puolikuuden välissä. En tiedä johtuuko se siitä, ettei meillä ole verhoja, että kun aurinko nousee, nousee myös meidän pieni nelijalkainen aurinko. Niinpä me startataan aina hyvissä ajoin aamulenkille. Meidän aamulenkki on yleensä compaundimme ympäri mikä on reittivalinnoista riippuen 2,5 - 3 km. Joskus mennään kävellen ja joskus juosten  - täysin fiiliksen ja tietysti myös ilmanlaadun mukaan. Tänä aamuna me juostiin! Voi että nautin! Varhaisissa aamulenkeissä on parasta kun on niin hiljaista ja rauhallista. Hälyinen suurkaupunkikin on vasta siristelemässä silmiään.

Monet perheet, jotka ovat tulleet suurinpiirtein samoihin aikoihin Shanghaihin meidän kanssa, tekevät parasta aikaa muuttoa pois. Olen huomannut nyt usein ajattelevani, etten itse vielä haluaisi olla siinä tilanteessa, vaikka on ollutkin huonoja hetkiä ja usein ikävä Suomeen. Silti en olisi vielä valmis muuttamaan pois Shanghaista. Tai jos pitäisi muuttaa täältä pois, haluaisin mennä johonkin toiseen maahan. On ollut suuri etuoikeus saada mahdollisuus tutustua täysin erilaiseen maahan ja kulttuuriin, ja samanlaisia kokemuksia toivoisi elämässä mielellään lisää.

Klo 18 jälkeen kävelymatkalla kotiin. Rauhallinen suora.

Minulta on usein kysytty olenko löytänyt täältä ystäviä, toisia expatteja tai paikallisia kavereita. Vastaan olen ja en. Hyvänpäivän tuttuja on paljon, mutta koska en elä Shanghaissa kotirouvana vaan työskentelen täällä, ei minulla jää juurikaan aikaa hengailuun. Täällä työpäivät ovat myös Suomeen verrattuna hieman pidempiä. Sen lisäksi on normaaleja hoidettavia asioita kuten kaupassa käynnit, siivoamiset, pyykin pesua ja vaikka mitä, ja nekin pitää jonkun hoitaa. Ja hoidan ne mielelläni. Itse. Minulle on moni sanonut että "ota nyt ihmeessä se ayi" (ayi = kotiapulainen), "eihän ne mitään maksa" ja "nauttisit nyt kerrankin, etkä tee aina kaikkea itse". Olen kyllä monta kertaa aijan ottamista harkinnutkin ja lähinnä ehkä koiran vuoksi, sillä Chili joutuu monta kertaa olemaan to-del-la pitkiä päiviä yksin, mutta en halua. Olen niin tarkka siisteydestä ja järjestyksestä ja minä lukeudun niihin joka ainakin kuvittelee siivoavansa parhaiten, tai ainakin riittävän hyvin. Ja riittävällä hyvyydellä tarkoitan puhtaus- ja järjestystasoa, joka riittää minulle. Muutenkin minusta tuntuisi hieman oudolta jos joku vieras ihminen hääräilisi meidän kotona. No way! Ja minä kyllä ihan oikeasti pidän siivoamisesta. Jos minulle juokseminen ja kaikki liikunta on terapiaa, on siivoaminen sitä myös.

Shanghain Suomalaiset järjestävät täällä melko paljon aktiviteettejä suomalaisille. On päiväretkiä Shanghaissa ja Shanghain lähikaupungeissa, kahvitteluhetkiä, jalkahierontaa jne. Kaikki tapahtumat (tai ainakin suurin osa) on järjestetty arkipäivisin ja työpäivän aikana. Minulle on siis mahdotonta osallistua niihin, enkä siis myöskään siitä syystä ole juurikaan tutustunut muihin suomalaisiin täällä.

Koiran kanssa liikkuessa olen tutustunut moniin ihmisiin meidän compaundilla. He ovat toisia koiran ulkoiluttajia, porttivahteja, siistijöitä, lähikaupan työntekijöitä, pesulan perhe, naapureita... Useimpien kanssa meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta silti tervehdimme ja saatamme jopa vaihtaa muutaman sanan. Yritän aina jotain sanoa kiinaksi. Yksi brittinainen lainasi juuri joku aika sitten minun koirantrimmausvälineitä ja yhtenä iltana istui kanssani meillä teellä - Muumi-teellä.

Nyt muuten kun parin viikon Suomireissun jälkeen palasimme oli todella ilahduttavaa huomata, että nämä "mun ystävät" olivat myös silminnähden iloisia minun & Chilin jälleennäkemisestä. Välillä myös tuntuu siltä, että se ettei yhteistä kieltä ole, auttaa aistimaan toisissa ihmisissä herkemmin erilaisia asioita ja tunnetiloja. Varmaan vähän sama asia kuin että jos joku on kuuro, se näkee enemmän tai jos on sokea, tuntee ja aistii enemmän. Joopa joo... "same same but different"... meniköhän vähän liian diipiksi näin perjantaina :)

Hyvää Äitienpäiväviikonloppua kaikille! Toivottavasti sunnuntai on aurinkoinen!