Hidasta toipumista

Lauantaina oli ihana lämmin aurikoinen ilma ja koska ilmanlaatukin oli hyvä, uskalsimme lähteä kevyelle pyörälenkille mun olon ehdoilla. Pienikin pinnistys kirrasi heti kurkkua ja ahdisti hengitystä ja minun oli juotava vettä vähänväliä. Rauhallisesti rullaillen pyöräilimme kuitenkin kaikenkaikkiaa noin 30 km. Välietappina meillä oli yksi lemppari huonekalukauppa DTL, josta tämä kuva on otettu.

Joku sitkeä flunssa - tai mikälie - on pitänyt minut poissa pelistä jo puolitoista viikkoa. Olen käynyt kahteen kertaan lääkärillä ja saanut kasapäin lääkkeitä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Kun ensimmäinen antibioottikuuri ei tehonnut, lääkäri sanoikin ettei oikein mikään muu auta kuin lepo ja että "yritä vaan parhaan mukaan vahvistaa omaa immuniteettia. Lepoa, paljon nestettä, hunajaa, inkivääriä ja valkosipulia. Ja vielä lisää lepoa." Mutta ei hitto, en enää jaksa olla kipeä enkä jaksa nysvätä kotona. Tulee mieleen Sami Hedbergin spinningtuntisketsi, mikä myös päätyi Elan kanssa tehtyyn biisiinkin. "Jaksaa jaksaa tule tule tule painaa painaa" ja että "välttämättä ei jaksa"! Ei muuten välttämättä jaksa sairastellakaan. En ainakaan minä.

Päätin että huomenna menen töihin vaikken olisikaan tervehtynyt, sillä olen äärettömän tylsistynyt kotona oleiluun, eikä tää olo tästä tunnu muuttuvan suuntaan jos toiseen tein tai olin tekemättä mitä tahansa.

Silloin kun mun työssäkäyntipyörä varastettiin ja sähkömopo sanoi seuraavana päivänä sopimuksemme irti, mun työkaveri kehotti minua käymään temppelissä toivomassa parempaa onnea.
Nyt haluan sinne temppeliin toivomaan terveyttä ja toki se parempi onnikin on tervetullutta. Milloinhan sinne vaan ehtisi...

Hyvää uutta viikkoa sinulle!

Tee jotakin mikä on Hyvä Tehdä miettimättä sen tarkemmin. (Nalle Puh)