Kohtaamisia

Terkkuja Siskille <3

Muutama viikko on edennyt raivoisana tuulispäänä, mutta ei ilman päämäärää. Minulla on  työssäni vastuullani iso - miltei 300 henkilön - tapahtuma jonka hoohetki on tämän viikon perjantaina. Olenhan toki järjestänyt likimain yhtä isoja tilaisuuksia ennenkin, mutta en ennen Kiinassa. Parin viikon sisällä on mieleeni tullut monta "kiinalaista juttua" joista olen ajatellut että näistä pitää kirjoittaa teille. Mutta kun nyt mietin niitä lukuisia hetkiä, ei tule kuin muutama mieleen.

1. Olin Ikeassa hankkimassa kelloja, tarjoiluvälineitä ja tarjoiltavaa ym. Kassojen jälkeen Ikeassa on (kuten Suomessakin) pari myymälää, joista toisessa voi ostaa elintarvikkeita ym, plus se hod dog & softis kioski. Tässä tilanteessa muistan vain sen kun kaksi nuorempaa kiinalaista naista yrittivät kovasti vakuuttaa rullatuolissa istuvaa vanhempaa naista nauttimaan softista.. mikä se nyt olikaan... pehmis, eikö vain. Rullatuolissa istuva vanhempi nainen (ajattelin hänen olevan näiden kahden kiinalaisen naisen äiti) ei millään suostunut ottamaan pehmistä vastaan ja hyvin tuohtuneena hän viittoili tytöilleen ettei halua sitä jätskiä. Jotenkin tilanteessa oli jotain uskomattoman hellyyttävää ja täynnä tunnetta. En osaa selittää miksi, mutta jotenkin osasin samaistua niiden mielestäni siskosten rooliin, jotka halusivat äidilleen hieman sokeria päivään, mutta myös siihen vanhempaan naiseen joka oli kovasti jätskiä vastaan ja silti hänestä vaistosi tyytyväisyyden häntä huomioviin tyttäriin.

2. Toinen mieleenpainuva hetki tältä viikolta. Meidän talon yksi vanhempi herrasmies. Kun muutimme tähän taloon ja satuin hänen kanssaan muutaman kerran samaan hissiin, niin hän ei edes katsonut minuun päin. Muistan miehelleni maininneen kuinka olin samassa hississä tympeän vanhemman kiinalaismiehen kanssa jolla oli rinnuksissaan joitain ansiomerkkejä, tai jotain vastaavia. Ihan ensimmäisistä kerroista lähtien olen häntä tervehtinyt kiinaksi (vaikkei hän heti minua) ja muistan yhden kerran kun olin vastaanottamassa isoa sängynpäätyämme ja sen saaminen hissiin oli täysin mahdotonta yksin. Tämä mies sitten sattui olemaan tulossa samaan hissiin kanssani ja pyysin (ihan englanniksi, koska kiinaksi en vielä osaa..) häntä auttamaan raahaamaan sen hissiin. Ja hän auttoi, ilmeen muuttumatta peruslukemilta. Tuosta päivästä olemme muutaman kerran törmänneet hississä, kun minulla on ollut Chili mukana. Joskus kysyn ihmisiltä hississä, onko ok että tulen hissiin heidän kanssa kun minulla on koira. Tältä mieheltä kysyn aina. Hän on katse lattiaan suunnaten vain nostanut harteitaan ja olen sitten hipsinyt samaan hissiin Chili sylissäni. Eilen töiden jälkeen vein Chilin ulos ja taas kun tulin hissiin, tämä mies oli hississä. Tervehdin kiinaksi enkä edes tullut kysyneeksi voinko tulla koiran kanssa samaan hissiin. Mies hissimatkalla kysyi yhtäkkiä minulta "how many times a day you walk a dog"...sanoin "Four times - at least" ja mies naurahti ihmeissään. Sitten hänellä soi puhelin ja minä poistuin ensin hissistä. Mutta olipa hyvä fiilis. Ei superhyvä, mutta hyvä. En millään haluaisi ajatella että minun pitäisi jotenkin olla vastuussa siitä, että kelpaisin jollekin tai että minun tehtävänäni olisi saada joku hyvälle tuulelle, tai luottamaan minuun tai hyväksymään minut. Minä olen minä ja muut on muut. Silti osaan ja haluan olla kohtelias ja kunnioittaa minua vanhempia ihmisiä. Tämä mies oli minusta alkuun todella ärsyttävä ja luotaantyöntävä, ja nyt olen saanut ilokseni yllättyä että hän on ollut ystävällinen ja jopa ottaa kontaktia.

Muuten näitä hissikohtaamisia on aikalailla ja olen monesti miettinyt että niistä voisi vaikkapa kirjoittaa kirjan.

Nyt mun pitää taas suunnata ajatukset ja energia työn pariin edes tunniksi.

Hyvää loppuviikkoa kaikille ja muistakaa rakastaa itseänne sekä välittää aidosti ympärillänne olevista ihmisistä!