Loma oli ja meni ja nyt jo ensimmäinen työviikko miltei takana. Ajatukset pamppailee laidasta laitaan ristiriitaisiin fiiliksin Suomen ja Kiinan välillä. Lomalla jälleen minulta kysyttiin useita kertoja kumpi paikoista tuntuu enemmän kodilta. Enkä usko että voin siihen edes vastata tai sitten vastauksena olisi toisena päivänä Kiinan koti ja toisena Suomen koti. Paikkoja ei sinänsä pysty vertailemaan ja muistan kun eräs kauan maailmalla asunut suomalainen neuvoi meille jo ennen Kiinaan muuttoa, että "älkää sitten vertailko paikkoja keskenään, koska ei niitä voi verrata". Ja se on kyllä ihan totta. Kun olen Suomessa minulla on melko pian ikävä Shanghaihin ja Shanghaissa kaipaan joitain asioita Suomesta. Kirjoitinkin aiheesta jokunen blogi sitten.
Vaikka lomalla jo kaipasinkin takaisin Shanghaihin, olisin toivonut voivani lomailla vielä pari viikkoa lisää. Kolme viikkoa on mielestäni liian lyhyt aika todelliseen irtautumiseen työstä ja enkä tiedä pääseekö siitä kunnolla edes irtautumaankaan, jos lomaviikon jälkeen tiedossa on jo odottavia deadlineja - kyllä ne aina siellä alitajunnassa jyllää. Yritys oli kyllä hyvä. En kantanut läppäriä mukanani lomalle enkä kurkkinut sähköpostejani kännykästä. Silti lomasta meni muutamia päiviä työhön liittyvien asioiden hoitamiseen. Noh.. ei ne työasiat viisuminsaantijännitystä lukuunottamatta mitään työstressiä aiheuttanut, vaan hoituivat aina jonkun muun ajanvieton siivellä. Ne pari lisäviikkoa olisi tullut tarpeen vielä omalle ajalle eli sellaisille hetkille, jolloin olisi vielä voinut extemporeena tehdä jotain mitä itse haluaa ilman sovittuja aikatauluja. Suomessa sitä aina haluaa hoitaa perusasiat kuten hammaslääkärissä käynnin, kampaajan, koiran käyttämisen eläinlääkärissä, pestä ikkunat, kitkeä rikkaruohot, tavata kaikki mahdolliset ystävät ja sukulaiset ja vaikka mitä. Ja vaikka todellakin nautin kaikista näistä asioista (paitsi en tietenkään hammaslääkärillä käynnistä, mutta voin kertoa, että sekin on helpompi ja turvallisempi asia hoitaa Suomessa) ja todellakin haluan tavata mahdollisiman montaa ystävää ja sukulaista, niin silti kolmeviikkoinen tuntui päättyessään melkoiselta pikajuoksulta paikasta toiseen. Mutta en valita. Nautin kyllä joka hetkestä. Niitä hetkiä olisi vain toivonut muutaman lisää ja pitemmän kaavan kautta.
Oli ihanaa kun sää helli lomailijoita, vaikka Shanghain tropiikista Suomeen matkatessa toiveena olikin joku normaali suomalainen kesä alle 20 asteen lämpötilalla, edes lumisade ei olisi haitannut. Helpointa lomailussa oli se, että tiesimme Chilin olevan Shanghaissa hyvässä hoidossa. On pakko mainitakin että on olemassa käsittämättömän hyviä ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat ja huolehtivat. Molemmissa maissa koirillamme on ollut onneksemme ihania ihmisiä niistä huolehtimassa. Kiitos te ihanat! Toivottavasti voin joskus tarjota vastapalvelua.
Minua muuten luultiin lentokoneessa lentoemännäksi kun seisoin koneen takaosassa odottamassa pääsyä vessaan. Yksi kiinalainen pyysi kuumaa vettä, toinen ojensi minulle roskia laitettavaksi roskikseen ja yksi länkkärimies pyysi Coca-Cola tölkkiä. Yksi lentoemo hieman pahoittelevan oloisesti sanoi minulle että seuraavalla kerralla kannattaa harkita eri asuvalintaa. Minulla oli yllä Peakin tummansininen mekko, jossa hihoissa on kaksi valkoista vaakaraitaa. Ja yritin kyllä olla heille avuksi. Vain roskia minulle ojentanut kiinalaisnainen tajusi etten ollutkaan yksi työntekijöistä ja pyyteli nolostuneena kovasti anteeksi. Mitä noista. Minusta tilanne oli vain hauska :) !
Eilen työarkeenpalaamistuskaa lievensi toimiston lähikulmalle avattu Starbucks.
Upouutena paikka oli vielä siisti ja kulumaton ja mikä parasta - ilmastoitu! Voi olla että muutama tuleva lounasbreikki tulee vietettyä cafe americanon parissa. Vielä kun saisin äkkiä uuden kortin jollekin hyvälle kuntosalille, jotta pääsisi treenamiseen makuun, niin normiarki olisi tervetullut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti