perjantai 26. kesäkuuta 2015

Loman tarpeessa


Ihanaa! Taas on Perjantai!
Kuinkahan monesti olen aloittanut kirjoituksen samoilla sanoilla.
Pakko se on vaan myöntää; alan olla loman tarpeessa.
Vaikka pidän Kiinasta ja täällä asumisesta ja työskentelystä, niin kokemuksesta voin sanoa että kahden kuukauden välein täältä ois päästävä tauolle. Pitkät työpäivät - yleensä yhdeksästä kuuteen - eivät jätä arkipäiviin ylimääräisiä tunteja. Silti pitkät työpäivät eivät ole suurin syy väsymiseen ja loman tarpeeseen, vaan kyllä täällä meinaa väsähtää paikallisiin ihmisiin ja heidän brutaaleihin tapoihin. Hissin lattialla on pissaa, klimppejä, tupakantumppeja, roskia ja mitä milloinkin, tai kun kadulla neljä tyyppiä laiskasti lompsii rintarinnan vastaan tekemättä pienintäkää väistämiselettä, tai kun lauma työntekijöitä on valloittanut kadun reunukset ruokatauollaan ja levittänyt luita ja muita ruuan tähteitä roskineen päivineen ympärilleen, tai kun tunget hissiin 20 muun ihmisen kanssa ja hengität varsinaista hajukolarimixtuuraa (ruoka, likaiset hiukset, valkosipuli, hiki, hajuvesi, tupakka...) ja kuuntelet kovaäänistä singsongdingdong-diipadaapaa. Kuulostaa varmasti ihan kauhealle ja sitä se välillä meinaa ollakin. Mulle on muodostunut jo jonkunlainen lomantarveindikaattori; siinä vaiheessa kun mokomat pikkuasiat alkaa ärsyttämään, tuntuu että happi loppuu ja olisi vaan päästävä pois.

Myös sää on ollut ihan ärsyttävä. Sataa loipottaa vähän väliä ja silloinkin kun ei sada niin on vaan sellasta sumuista ja kosteaa ja kuumaa. Miettikääpä 36-asteen hellettä ilman aurinkoa. Harmaata kuumaa utua. Sade väsyttää, kuumuus väsyttää... 1 + 1 = 2.
Voi pojat (ja tytöt) - ei tarvi paljon kuvitella kun voin tuntea Suomen raikkaan ja kuulaan kesän!

Kiinan lisäksi olen matkustanut Aasiassa ainoastaan Philippiineillä ja Thaimaassa. Mieheni sitä vastoin on reissannut jo melko paljonkin ympäri Aasiaa työnsä puolesta. Ollaan pohdittu, että nyt kun kolme vuotta alkaa olla pian lusittu Shanghaissa, ja jotta minäkin näkisin vähän muitakin maita - kun kerran täällä asti ollaan - voisin joskus lähteä hänen työreissulle mukaan hänen työreissuaan edeltäväksi tai seuraavaksi viikonlopuksi. Tällainen mahdollisuus olisi ollut nyt viikon päästä. Jotta yhtäaikaa voisimme täältä jonnekin matkustaa, on tietysti hommattava ensin koiralle hoitopaikka, ja varmistettava se ennen kuin voi alkaa varailemaan lentoja. Innoissani aloinkin jo etsiä Chilille hoitopaikkaa ja kaksi henkilöä jo miltei kilpailikin siitä josko saisi Chilistä yhden pitkän viikonlopun huolehtia. Jes! Ei muuta kuin varaamaan lentoja Singaporeen. Onneksi elämä on opettanut olemaan lipasematta ennenkö tipahtaa, sillä lennot Singaporeen oli kalliimmat kuin lennot Suomeen. En ihan ole valmis maksamaan pitkälti yli tuhatta euroa pelkistä lennoista yhden viikonlopun mittaiselle reissulle. Miniloma Kiinasta olisi ollut kaivattu "escape", mutta enköhän mie täällä vielä reilun kuukauden jaksa kunnes taas pääsee Suomeen. Täytyy vaan pysyä positiivisena, keskittyä työn tekoon ja urheilemiseen ja nauttia kaikista mahdollisista sateettomista päivistä.

Nyt on aamukaffet nautittu, vielä nopea koiran pissatus (käydään joka aamu kaksi kertaa; ensin pidempi lenkki ja juuri ennen lähtöä pikapissatus) ja töihin! Mukavaa viikonloppua sinulle!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti