Fish dumplings

Kiinassa yritys tarjoaa lounaan kaikille työntekijöille. Yhden lounaan hinta on 14-20 RMB:tä eli maksimissaan 2,5 euroa. Lounaan kustantaminen työntekijöille perustuu siihen, että yritykset haluavat varmistaa, että työntekijät syövät työpäivän aikana ja jaksavat täten tehdä töitä ja pysyvät terveinä ja hyvinvoivina. Kiinalainen lounas on yleensä aina riisiä, kasviksia ja lihana kanaa tai possua. Joskus lounas voi myös olla nuudeleita tai dumplineita. Dumplinit ovat höyryttämällä kypsytettyjä taikinapalleroita, joiden sisällä yleensä on jauhelimaista mössöä. Ennen viime lauantaita pääsääntöisesti kaikki dumpliniensyöntikokemukseni ovat olleet positiivisia ja olen voinut ääneen sanoa tykkääväni niistä ja joskus niitä on tehnyt ihan mielikin.Muutoinkin olen Shanghaissa vietetyn ajan tottunut moniin uusiin makuihin ja useammin syön työpaikkalounaan kuin omia eväitä. Omat eväät toki olisi aina paremmat ja lähes joka päivä ehdin huolehtimaan siitä, ettei puolisoni joudu lähtemään työhön ilman eväsrasiaa. Hänelle ei kiinalainen ruoka tipu enää lainkaan. Kun itse valitsen kiinalaista, koen olevani tasavertainen kollegoideni kanssa. Eikä minun tarvitse koko annosta koskaan saada alas. Kiinalaisetkin jättävät ruokaa aina ihan hirmuiset määrät. Jostain luinkin, että Kiinan kaikilla ruuantähteillä ruokkisi koko Venäjän – tai ainakin joku hirmu iso alue se oli. Olen mahdottoman surkea luvuissa, enkä muista kyseistä tarinaa tarkalleen, mutta määrä kuitenkin kuulosti lukemishetkellä ihan hirveältä, kun toisaalla liian moni kärsii nälänhädästä. Enkä itse tietenkään halua lisätä ruuantähteiden määrää maapallolla, mutta asia ei varmasti ole niin mustavalkoinen että siihen kannattaa minun lähteä pureutumaan ja eikä ainakaan tässä kirjoituksessa.

Osallistuin viikonloppuna kaladumplinien valmistuskurssille. Kurssipaikka ”the kitchen at…” sijaitsi French Concession-alueella Puxin puolella melkoisen rähjäisellä sivukujalla. Vaikka paikkaan meneminen hieman arvelutti, niin toimitilat osoittautuivatkin todella siisteiksi ja tyyliltään kansainväliseksi. Minun lisäksi kurssilla oli neljä muuta länsimaalaista. Opetus tulkattiin englanniksi ja kaikki ohjeet olivat hyvin selvät ja johdonmukaiset. Oli aika hauskaa pukea hieno, hyvänlaatuinen kokkausessu päälle ja päästä isoon keittiöön touhuamaan! Ensin vaivattiin taikina, sitten tehtiin täyte ja lopuksi sitten askarreltiin mustekalan näköisiä kyhäyksiä, jotka sitten höyrytettiin kuusi minuuttia liedellä ja pian päästiin maistelemaan. Vaikka kaikki raaka-aineet (taikina, karppi, pähkinä, katkarapu, possunkylki, siitakesieni) näyttivät ja tuoksuivat hyvälle, oli lopputulos – siis maku – ihan järkyttävä. Annokset näyttivät lopussa ihan ookoolta, mutta maussa oli jotain tosi ihmeellistä minun nystyröille. Ehkä se oli yksi yrtti, mitä lisäsimme loppuvaiheessa, koska muistan tulkin selittäneen, etteivät kaikki pidä siitä ja sitä voi laittaa oman mieltymyksen mukaan enemmän tai vähemmän. Yrtti näytti persiljalta, mutta sen oli pakko olla jotain muuta. En myöskään pitänyt dumplinin täytteen rakenteesta. Jotenkin se oli hirmun karkeaa. Vaikka karppi vedettiin blenderillä mössöksi, niin ehkä pähkinät ja katkaravut jäivät liian isoiksi pureskella. Aikaisemmin syömäni dumplinit ovat olleet pehmeitä ja suussa helposti sulavia nyyttejä.
Kokemuksena dumplinien valmistus oli kuitenkin todella hauskaa ja toki täytteen voi tehdä ihan mistä vain itselle mieluisasta elintarvikkeesta. Reilun puolentoista tunnin mittainen kurssi maksoi tarvikkeineen noin 45 euroa ja mielestäni hinta oli kohtuullinen paikan ja tarvikkeiden tason huomioon ottaen, ja siitä että sai jälleen yhden mielenkiintoise huippukokemuksen lisää, tutustuen samalla uusiin ihmisiin.