"Mitä kaipaat Suomesta?"

Yli vuosi ja yhdeksän kuukautta kaukana maailman toisella laidalla ja en voi sanoa tuntevani hirmuista koti-ikävää Suomeen. Välillä mietin onko minussa jotain vikaa, tai olenko muuttunut jotenkin? En usko. Tai jos olen jotenkin muuttunut, niin enemmän tunnen eläväni hetkessä kuin ennen Shanghaihin muuttoa. Nykyään pysähdyn paljon useammin miettimään ja tuntemaan omia tuntemuksia ja pyrin nauttimaan jokaisesta eletystä hetkestä täysin siemauksin. Ja kun olemme Suomessa, kaipaan Shanghaihin - ainakin joiltakin osin.

Minulta on usein kysytty: "Mitä kaipaat Suomesta?"
Tässä muutamamia:



1. Napo
Mun karvalapsi numero 1. Napon tuomista Shanghaihin on mietitty niiiiin paljon ja useilta eri kanteilta ja olen jopa tehnyt yhden matkan Suomeen pelkästään tarkoituksena hakea Napo luoksemme. Aluksi tunsin itseni vastuuttomaksi ja huonoksi koiranomistajaksi hyläten koiran niin pitkiksi ajoiksi. Asiaan liittyy monta mutkaa byrokratiasta erilaisiin riskeihin. Ja kun näitä asioita on verrattu siihen, että Napolla on erittäin hyvä perhe Suomessa siitä huolehtimassa, olemme valinneet tämän vaihtoehdon. Ja ollaan iloksemme saatu huomata, että Naposta on tullut vain entistäkin sosiaalisempi tyyppi, ja aina kun tavataan pitkän ajan jälkeen, Napo on kuin olisimme olleet vain tunnin ruokaostoksilla tai puoliminuuttia viemässä roskia. Ja hoitoperheen luo Napo menee aina intoa täynnä kuin ilmapallo.

2. Talo
Oma itsetehty koti omien unelmiemme ohjaamana. Kun olemme Suomessa, emme malttaisi kotoonta irtaantua mihinkään. Aina kun mennään Suomeen, laitan ensimmäiseksi saunan päälle ja alan siivoamaan. Sitten vain nautimme! On myös ihanaa kun ei tarvi ulos tai sisälle päästäkseen odottaa hissiä ja varsinkin koiranpennun kanssa on tullut mietittyä, kuinka helppoa Suomessa on piipahtaa ulkona.

3. Auto
Kiinassa emme pääse ajamaan autolla. Tai kyllä pääsisimme, jos suorittaisimme kiinalaisen ajokortin. Ajokorttia varten pitää lukea kiinalaiseen tyyliin englanniksi käännettyä tekstiä 574 sivua! Muistaakseni virheitä saa olla kymmenen. Ollaan kyllä kuultu tarinoita, että ajokortin voisi saada rahalla, mutta myös kuultu, että tämä keino olisi nykyään melko mahdotonta. Kun Shanghaissa sataa, voi mennä helposti tuntikin että saa taksin ja turha kiire kannattaa unohtaa, oli sitten mitä menoa tahansa. Tällaisina päivinä auto ja sen tuoma oma vapaus olisi kiva. Ja vaikka liikenne Shanghaissa on ihan hullua -  kukaan ei käytä vilkkua, kukaan ei katso sivuille tai taakse ja on takaanta tai sivusta tulevan velvollisuus väistää - niin en pelkäisi liikkua täällä autolla.

4. Puhdas ilma
Suomessa puhdas ilma on itsestäänselvyys ja sitä todella toivoisi voivan purkittaa mukana tänne. Shanghaissa ollaan usein ilmansaasteiden vankina. Ilmanlaatua on pakko seurata ja liikkuminen ulkona on mietittävä ja suunniteltava kulloinkin vallitsevan ilmanlaadun mukaan. Esimerkiksi viime vuoden joulukuussa oli ilmansaasteet koko kuukauden taulukossa alueella "Hazardous", joka tarkoittaa sitä, että myös sisätiloissa täytyy olla hyvin rauhallisesti turhia rehkimättä ja kaikkea ulkonaliikkumista vältettävä. Joulukuussa hankimmekin neljä ilmanpuhdistinta pikkuruiseen asuntoomme, ja kaikki niistä "jauhaa" jatkuvasti päällä.

5. Elintarvikkeet
Suomessa voi luottaa elintarvikkeiden korkeaan hygieniaan ja valinnanvara on huikea verrattuna Shanghaihin. Ruoka on myös paljon halvempaa Suomessa. Karssuja ei kai lasketa elintarvikkeisiin, mutta ennen Kiinaan muuttoa olen lukeutunut makeisten suurkuluttajiin, joten minulle ne on edustanut elintarvikkeita. Shanghaissa voisin sanoa päässeeni 90%:sti irti sokerista, mutta voi että... kyllä välillä käy mielessä Turkin pippurit, Ässä Mixit, Matador Mix, DaCapo, Liitulakut, Hedelmäaakkoset... lista mielessä käyneistä nameista on pitkä, mutta onneksi ne seikkailee mielessä yhä harvemmin.

6. Muut asiat
Nopea internet, tiskikone, normaali televisio, ystävät, sukulaiset, pururadat, metsälenkit, järvivedessä uiminen, neljä selkeästi erilaista vuodenaikaa ja kampaaja. Blondina ei voi käyttää paikallista kampaajaa, tai saa hyvin äkkiä käppyrälle poltetun sinisen pään. Tästä ei ole omia kokemuksia, mutta luotan useiden vaaleiden lajitoverieni kokemuksiin. Itselleni tärkeimpiin ihmisiin liittyen haluan vielä lisätä, että tiedän että tapaan teitä vielä. Ettekä te ole elämästäni mihinkään hävinnyt, vaikka olisitte maantieteellisesti missä tahansa. Kyllä te elätte minussa ja ajatuksissani, ja siitä todistaa se, että näen teitä olemuksina, ilmeinä, eleinä ja joskus tietyissä kasvonpiirteissäkin täällä tapaamissani ihmisissä. Quite creepy isn't it?

Mitä Sinä haluaisit kuulla elämisestä Shanghaissa?